Täytyykö deitin saada sukat pyörimään jaloissa?
Erosin joku aika sitten vuosien suhteesta miehestä, johon olen ollut alusta asti aivan hulluna. Ennen tapailun aloittamista katselin häntä usein sillä silmällä, ja olin ensimmäisistä tapaamisista aivan innoissani. En nähnyt koko suhteen aikana hänessä mitään huonoa (tai jos vikoja olikin ne eivät minua haitanneet), vaan kaikki hänessä on niin täydellistä ja ihanaa ja odotin aina malttamattomana hänen seuraansa. Olin/olen vain ollut todella ihastunut ja myöhemmin toki rakastunut häneen aina.
Suhde on kuitenkin nyt rationaalisista syistä ohi ja olen yrittänyt palailla markkinoille ja katsella tarjontaa. Mukavia miehiä on, mutta en ainakaan näin ensimmäisillä tapaamiskerroilla ole tuntenut ihastumista, jännitystä, perhosia vatsassa, sydämen pamppailua jne. Tutkin ehdokkaita vähä skeptisesti ja näen vikoja enkä haaveile odottaen seuraavasta tapaamiskerrasta. Kumpi tilanne on se normaali? Kuuluuko toisessa nähdä heti sitä jotain vai onko normaalia tapailla "katsotaan nyt"-periaatteella odotellen, kehkeytyykö ihastumisen tunteita?
Kommentit (17)
Pitää mun mielestä pyöriä sukat jaloissa, itse en kattelis kovin kauaa jos ei pyöri. Kuulostaa, ettei ap ole päässyt vielä.yli exästä.
Mä olen ollut nyt 2,5 vuotta sellaisessa suhteessa, jossa kummallakaan ei pyörinyt alussa sukat muualla kuin pesukoneessa.
Entäpä nyt? Olen aivan älyttömän rakastunut. Rakastan joka solulla. Kaipaan ja ikävöin. Olen onnellinen hänen kanssaan, ehjä. Seksi on uskomattoman upeaa, parasta ikinä.
Ja mies tuntee samoin.
Paras suhde syntyy hitaasti. Kipinöiden lentely alussa tietää huonoa suhteen jatkumiselle.
Ne kipinät ei välttämättä kestä arkea.
Mitä jos elelisit nyt vähän aikaa sinkkuna aivan yksin (ei siis mitään panosuhteitakaan). Ei sitä uutta melaa mekkoon tarvitse heti olla kiikaroimassa. Opettele elämään itsesi kanssa ja olemaan myös itseksesi. Samalla ehtii tomut edellisestä suhteesta laskeutua (nytkin aloitit keskustelun uuden miehen etsimisestä kertomalla alkuun edellisestä miehestäsi).
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:21"]
Pitää mun mielestä pyöriä sukat jaloissa, itse en kattelis kovin kauaa jos ei pyöri. Kuulostaa, ettei ap ole päässyt vielä.yli exästä.
[/quote]
tuskin koskaan lopetan rakastamasta tuota miestä ja muistelemasta häntä myös lämmöllä. olen kuitenkin tilanteen täysin hyväksynyt ja tiedän että näin oli pakko ja parempi tehdä. mutta tuollaisia tapauksia on elämääni mahtunut vain tasan tämä yksi, enkä ole tuntenut näin alusta asti kenenkään muun kanssa, ja siksi mietin että onko tuo sitä jotain "aitoa" tunnetta jonka löytymistä uudestaan täytyy jonkun muun kanssa vain maltillisesti odottaa, vai voiko rakastua myös hitaasti lämpenemällä epävarmasta alusta huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:29"]
Mitä jos elelisit nyt vähän aikaa sinkkuna aivan yksin (ei siis mitään panosuhteitakaan). Ei sitä uutta melaa mekkoon tarvitse heti olla kiikaroimassa. Opettele elämään itsesi kanssa ja olemaan myös itseksesi. Samalla ehtii tomut edellisestä suhteesta laskeutua (nytkin aloitit keskustelun uuden miehen etsimisestä kertomalla alkuun edellisestä miehestäsi).
[/quote]
ero ei ole mitenkään tuore tapaus ja yksin olen tarkoituksella aikani ollutkin, pitkään aikaan kun ei ollut edes mitään halua tapailla muita.
ap
Ap olen tosi vastaavassa tilanteessa. En osaa sanoa mitä tehdä. Olen tavannut miehen joka on kaikin puolin todella hyvä ja kunnioittava, huomaavainen, kiltti ja hyväkäytöksinen. Ulkonäkö ihan tavallinen, ei maailman komein mutta katseenkestävä. On hauska ja on yhteisiä harrastuksia jne. Mutta en vain ainakaan vielä tunne yhtään mitään kiihkeää kipinöintiä omalta puoleltani (mies taas on todella kiinnostunut minusta ja haluaisi edetä nopeasti)
Näiden sinkkuvuosieni ja lukemattomien treffien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ihmisiä on kahta tyyppiä. Niitä, joiden mielestä sen kipinän pitää tuntua heti kun näkee toisen, ja niitä, joiden mielestä "ihan kiva" riittää siihen, että voidaan tavata toisenkin kerran ja tutustua paremmin.
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota ekaa ryhmää ollenkaan. Jos etsii sitä "jalat alta ensisilmäyksellä"-fiilistä, saa etsiä kauan. Eikä se tunne siltikään takaa yhtään mitään. Kiihkeä ja tulinen romanssi voi olla ohitse jo parin viikon kuluttua, kun kipinöinti ei jatkukaan kauemmin.
Sen sijaan toiseen tutustumalla voi tunteetkin alkaa syttymään, ja tätä kautta sitten tunteetkin elää kauemmin ja parisuhteelle kehittyy paremmat mahdollisuudet.
Enkä nyt tarkoita sitten sitä, että jos alusta saakka toisessa tökkii jokin juttu, niin pitäisi silti hampaat irvessä jatkaa. Ei. Vaan sitä, että jos toinen on "ihan mukava" ja hänen seurassaan on helppo ja hauska olla, niin miksi ihmeessä pitäisi torpata koko juttu vain siksi, ettei sitä hemmetin kipinää tunnu samantien?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:17"]
Näiden sinkkuvuosieni ja lukemattomien treffien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ihmisiä on kahta tyyppiä. Niitä, joiden mielestä sen kipinän pitää tuntua heti kun näkee toisen, ja niitä, joiden mielestä "ihan kiva" riittää siihen, että voidaan tavata toisenkin kerran ja tutustua paremmin.
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota ekaa ryhmää ollenkaan. Jos etsii sitä "jalat alta ensisilmäyksellä"-fiilistä, saa etsiä kauan. Eikä se tunne siltikään takaa yhtään mitään. Kiihkeä ja tulinen romanssi voi olla ohitse jo parin viikon kuluttua, kun kipinöinti ei jatkukaan kauemmin.
Sen sijaan toiseen tutustumalla voi tunteetkin alkaa syttymään, ja tätä kautta sitten tunteetkin elää kauemmin ja parisuhteelle kehittyy paremmat mahdollisuudet.
Enkä nyt tarkoita sitten sitä, että jos alusta saakka toisessa tökkii jokin juttu, niin pitäisi silti hampaat irvessä jatkaa. Ei. Vaan sitä, että jos toinen on "ihan mukava" ja hänen seurassaan on helppo ja hauska olla, niin miksi ihmeessä pitäisi torpata koko juttu vain siksi, ettei sitä hemmetin kipinää tunnu samantien?
[/quote]
Ja mikä sinä olet arvostelemaan sitä millaisista ihmisistä muut kiinnostuvat? Ei mulla ainakaan ole aikaa eikä intressejä treffailla ihan mukavia miehiä.
Musta olis inhottavaa jos sukat pyöris jaloissa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:17"]
Näiden sinkkuvuosieni ja lukemattomien treffien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ihmisiä on kahta tyyppiä. Niitä, joiden mielestä sen kipinän pitää tuntua heti kun näkee toisen, ja niitä, joiden mielestä "ihan kiva" riittää siihen, että voidaan tavata toisenkin kerran ja tutustua paremmin.
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota ekaa ryhmää ollenkaan. Jos etsii sitä "jalat alta ensisilmäyksellä"-fiilistä, saa etsiä kauan. Eikä se tunne siltikään takaa yhtään mitään. Kiihkeä ja tulinen romanssi voi olla ohitse jo parin viikon kuluttua, kun kipinöinti ei jatkukaan kauemmin.
Sen sijaan toiseen tutustumalla voi tunteetkin alkaa syttymään, ja tätä kautta sitten tunteetkin elää kauemmin ja parisuhteelle kehittyy paremmat mahdollisuudet.
Enkä nyt tarkoita sitten sitä, että jos alusta saakka toisessa tökkii jokin juttu, niin pitäisi silti hampaat irvessä jatkaa. Ei. Vaan sitä, että jos toinen on "ihan mukava" ja hänen seurassaan on helppo ja hauska olla, niin miksi ihmeessä pitäisi torpata koko juttu vain siksi, ettei sitä hemmetin kipinää tunnu samantien?
[/quote]
Ja mikä sinä olet arvostelemaan sitä millaisista ihmisistä muut kiinnostuvat? Ei mulla ainakaan ole aikaa eikä intressejä treffailla ihan mukavia miehiä.
[/quote]
No onko löytynyt helposti niitä sukkatyyppejä? Jonoksi asti, niin ei jää aikaa mukaville ;)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 08:17"] Näiden sinkkuvuosieni ja lukemattomien treffien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ihmisiä on kahta tyyppiä. Niitä, joiden mielestä sen kipinän pitää tuntua heti kun näkee toisen, ja niitä, joiden mielestä "ihan kiva" riittää siihen, että voidaan tavata toisenkin kerran ja tutustua paremmin. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota ekaa ryhmää ollenkaan. Jos etsii sitä "jalat alta ensisilmäyksellä"-fiilistä, saa etsiä kauan. Eikä se tunne siltikään takaa yhtään mitään. Kiihkeä ja tulinen romanssi voi olla ohitse jo parin viikon kuluttua, kun kipinöinti ei jatkukaan kauemmin. Sen sijaan toiseen tutustumalla voi tunteetkin alkaa syttymään, ja tätä kautta sitten tunteetkin elää kauemmin ja parisuhteelle kehittyy paremmat mahdollisuudet. Enkä nyt tarkoita sitten sitä, että jos alusta saakka toisessa tökkii jokin juttu, niin pitäisi silti hampaat irvessä jatkaa. Ei. Vaan sitä, että jos toinen on "ihan mukava" ja hänen seurassaan on helppo ja hauska olla, niin miksi ihmeessä pitäisi torpata koko juttu vain siksi, ettei sitä hemmetin kipinää tunnu samantien? [/quote] Ja mikä sinä olet arvostelemaan sitä millaisista ihmisistä muut kiinnostuvat? Ei mulla ainakaan ole aikaa eikä intressejä treffailla ihan mukavia miehiä. [/quote] No onko löytynyt helposti niitä sukkatyyppejä? Jonoksi asti, niin ei jää aikaa mukaville ;)
[/quote]
Ihan riittävästi minulle. Kai käsität, että mieluummin keskityn siihen 1, tunteita heti herättävään mieheen kuin tuhlaan aikaani deittailemalla samanaikaisesti 8 mukavaa miestä. Jossainhan se raja on vedettävä, että minkä perusteella keskittyy enemmän johonkin ja itselläni se menee kemiassa/heti heräävissä tunteissa.
Tosin tämä tekniikka on taannut sen, etten ole sinkkuna ollut juuri koskaan vaan miltei aina pitkässä parisuhteessa.
Luin: "täytyykö deitin saada sukat pyörimään jaloissa?". Luin vielä moneen otteeseen eennen kuin tajusin :D
Itse olen ainakin tiedostanut jo päälle parikymppisestä asti, että en tule koskaan kokemaan mitään "sukat pyörii jaloissa" tunteita kun tapaan uuden ihmisen. Nuohan kuuluu harlekiininovelleihin ja johonkin muihin pikkutyttöjen satuihin.
Entä jos on sukkahousut? ne jos alkaa pyöriä niin kipeetä tekee.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 09:23"]
Luin: "täytyykö deitin saada sukat pyörimään jaloissa?". Luin vielä moneen otteeseen eennen kuin tajusin :D
[/quote]
Äh siis DIETIN :D
Itse en ole eläessäni kokenut salamaihastus, vaan pikku hiljaa toisen luonne on lumonnut.