Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hirveän huono omatunto, nautin enemmän koulussa kuin lapsen kanssa :(
23.09.2015 |
Lapsi on 1,5-vuotias, olen aina ollut yh. Lapsen isä on ollut myös aina kuvioissa ja hyvin onkin - en siis sinänsä ole täysin yksin todellakaan.
Aloitin opiskelut elokuussa ja lapsi samalla päivähoitonsa. Nykyisin jokainen ilta on yhtä itkua ja marinaa lapsen puolelta - ja kohta varmaan minunkin puoleltani. Tuntuu ihan kamalalta, että päivässä nautin enemmän koulussa olemisesta kuin illoista lapsen kanssa, vaikka toki häntä rakastankin ja illat olen ja leikin hänen kanssaan. Välillä jopa harmittaa, että koulupäivä loppuu ja ajattelen, että nyt täytyy hakea lapsi ja rämpiä läpi illan.
Alkaa tuntua, että alan väsyä (henkisesti) tähän, vaikka vasta alle 2kk mennyt. Haluan opiskella ja tietenkin haluan myös olla lapsen kanssa, hän on silmäteräni ja elämäni valo, mutta huomaan salakavalasti välillä ajattelevani että olisipa hän enemmän isällään tms... Nyt hän siis on isällään 2 kertaa viikossa, toinen on yleensä yökylä. Mielestäni sen pitäisi riittää (minulle siis), siksi juuri harmittaa kun tuntuu että mikään ei riitä ja kaipaan liikaa toisinaan yksinoloa :(
Kommentit (13)
Saman kokenut ja lupaan että parin vuoden päästä helpottaa. Nauti omasta ajastasi koulussa, ei se ole lapselta pois. Sitten illalla anna lapselle huomiota ja yritä olla kärsivällinen. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia, ap. Opiskelu on kivaa ja rääkyvän uhmiksen kanssa ei niin kivaa. Älä turhaan kanna huonoa omaatuntoa. Itsekin opiskelin, kun lapset olivat pieniä, ja todellakin lähdin askel kevyenä innoissani ovesta, kun oli koulupäivä. Lapsen kanssa vääntäminen taas tuntui tosi raskaalta, vaikka en ole ollutkaan yh. Eivät nuo näytä pahasti traumatisoituneilta: molemmat ovat jo hyväntuulisia koululaisia, ja välit ovat molempiin kunnossa (ainakin nyt vielä nnen teini-ikää).
Et eka etkä vika. Äitiys ei ollut sinulle sopiva juttu.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:13"]Et eka etkä vika. Äitiys ei ollut sinulle sopiva juttu.
[/quote]
Näin.
Itse en kyllä uskaltaisi lähteä noin radikaaliin lopputulokseen - kyllä minä äitiydestä nautin ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut aivan ihanan lapsen ja saan seurata läheltä hänen kasvuaan ja kehitystään ja nähdä, kuinka hänen oma persoonansa muovautuu koko ajan. Rakastan höpsötellä hänen kanssaan, leikkiä ja ihan vaan olla, en siis todellakaan toivo ettei häntä olisi enkä missään tapauksessa luopuisi hänestä, en ikinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on vasta aloittanut päivähoidon ja varmasti siellä ikävöi äitiä. Hän purkaa kiukuttelemalla ikäväänsä, kun ei vielä ole muita keinoja käsitellä niitä tunteita. Jos juttelet hoitopaikassa asiasta, ehkä he osaavat auttaa ja jotenkin helpottaa iltoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt moisesta huonoa omatuntoa tunne. Noinhan se on. Aika helpottaa tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:46"]Lapsi on vasta aloittanut päivähoidon ja varmasti siellä ikävöi äitiä. Hän purkaa kiukuttelemalla ikäväänsä, kun ei vielä ole muita keinoja käsitellä niitä tunteita. Jos juttelet hoitopaikassa asiasta, ehkä he osaavat auttaa ja jotenkin helpottaa iltoja?
[/quote]
Olenkin kertonut näistä illoista hoitajille ja heidän vinkkinsä onkin ollut lähinnä juuri se, että ollaan vain lähekkäin ja annan hänelle huomiota ja syliä juuri niin paljon kuin hän tarvitsee. Siihen pyrinkin, enkä oikeastaan järjestä mitään "turhia" juttuja illaksi vaan yritän pyhittää sen meidän yhdessäoloon; sisäleikit, ulkoilu, pitkät kylpyhetket yhdessä (lapsi rakastaa kylpyä/suihkua) ja illalla pidän pitkään sylissä ennen kuin hän nukahtaa.
Välillä vaan tulee sellainen "ei jumalauta en jaksa taas tätä kitinää", tulee pakonomainen tarve paeta partsille hengähtämään. Totta kai lapsi tekee sen tiedostamattaan ts. ei ärsytä tahallaan, tiedän sen, siksi hävettääkin kun olen niin itsekäs että ajattelen aloituksen kuvaamin tavoin :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä kun lapsesi kasvaa. En mäkään oikein viihdy tuon ikäisen kanssa (nuorempi on nyt), enemmän sitten kun toisesta on keskusteluseuraa. Esikoisen kanssa olin vuosikausia kahdestaan, hän on ehkä vähän ikäistään kypsempi koska monet illat ollaan pelailtu vaikka lautapelejä ja höpötelty samalla, hän siis kasvoi vähän niinkuin mun kaverikseni siinä samalla. Mutta siis kun lapsi on isompi, on hänestä jo enemmän seuraa. Tehkää joku ilta jotain arjesta poikkeavaa, menkää vaikka kahdestaan syömään johonkin!
Hei, mä olin ihan samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Ainut vaan että lapsen isä ei osallistunut ollenkaan. Tein yhtenä lukuvuonna 89op erittäin työläissä aineissa enkö muista koko ajasta mitään! :D
Jotenkin sitä tosiaankin RÄMPI. Tsemppiä sulle ja kaikkea jaksamista! Toi on onneksi vaan synkkä ja rankka vaihe, ARKEA parhaimmillaan ja pahimmillaan. Annat jatkossa varmasti tosi hyvän mallin lapsellesi, osoitat että oman elämän eteen pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa. Saat olla ylpeä itsestäsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaihe menee ohi, joten koeta suhtautua vähän kypsemmin lapseesi. Pienessä ajassa isoja muutoksia molemmille tapahtunut.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 19:02"]Tuo vaihe menee ohi, joten koeta suhtautua vähän kypsemmin lapseesi. Pienessä ajassa isoja muutoksia molemmille tapahtunut.
[/quote]
Tähän pyrinkin - pitäisi ryhdistäytyä ja ajatella, etten ole ainoa kenellä on "vaikeaa". Pieni lapseni tottunut aina asumaan kaksin kanssani, olemaan valtaosan ajastaan kanssani (pl. isäpäivät toki) ja nyt hän viettääkin 6-8 tuntia päivässä muiden lasten ja "vieraiden" aikuisten kanssa. Olenkin hänestä niin suunnattoman ylpeä, miten ihanan reipas hän on ja joka aamu rynkyttää jo ovea ja haluaa lähteä reippaana uuteen aamuun ja pk:ssa vilkuttaa minulle nopeasti ennen kuin juoksee leikkimään. Hän on kyllä upea lapsi ja pakkohan minun on ajatella laajemmin tätä kuvaa ja lopettaa nurina... :)
Ap