Ihastuin/rakastuin vieraaseen mieheen n. 1 v sitten.

Syytä vain itseäsi ihan reilusti. Ne hormonit ovat osa itseäsi. Muotoilen täsmällisemmin: ennen kuin sanoillasi ja teoillasi otat vastuun toimistasi, et varmasti saa anteeksi. Parasta mitä voit mieheltäsi saada on jokin anteeksiannokksi kutsuttu nimellinen myönnytys.



Aika usein kuulee etenkin miehille sanottavan, että vaikka naisia olisi kasoittain tyrkyllä, kukaan ei pakota naimaan niitä. Että kaikki on omasta päätöksestä kiinni. Voisin tietenkin pyrkiä lannistamaan sinut sanomalla, että olisit päättänyt toisin. Mitäs olit niin heikko luonnoltasi, että annat mennä vain ja syytät jotakin elimistösi ainetta. Ihmisen erottaa eläimestä vastuu ja moraali. Vaan kun aina ei erota. Ihminen tekee tekoja, jotka ovat pahoja, ja joiden tietää olevan pahoja. Se ei poista vastuuta. Arkielämässä on luonteva pyytää anteeksi verrattain vähäisiäkin vahinkoja, vaikka sitä että tömäisee toista vahingossa tungoksessa. Kyllä omaa, raskaampaakin hölmöilyään voi pyytää anteeksi, vaikka kuinka pitäisi osasyyllisenä asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassa.



Nähdäkseni asia ei ole yksinkertainen. En tarjoa mitään huojennusta sanomalla, että karkeasti arvioiden noin puolet ihmisistä pettää jossain vaiheessa. Liian monet uskottelevat itselleen, etteivät petä, ja sitten pettävät kuitenkin - ja syytettävät hormoneita, muita ihmisiä, puolisoa tai kuka mitäkin. No, sinä opit nyt, kuinka käy. Moni muukin joutuu oppimaan ihan itse - osin ehkä siksi, ettei usko kun sanotaan, että kuka tahansa voi pettää - ja vielä etsiä teolleen oikeutusta valehdellen etupäässä itselleen.



Koska asia on tullut julki, arvelisin omasta kokemuksestani, että pääset helpommalla kun lakkaat höpöttämästä hormoneista ja pyydät selittelemättä anteeksi. Sen jälkeen sinun ei tarvitse kantaa mitään muuta syyllisyyttä asiasta. Pistit itsesi likoon sen toisen miehen takia. Nyt voisit pistää itsesi likoon oman perheesi vuoksi - jos asia vielä kiinnostaa. Voit myös ottaa eron ihan miehesi tahdosta riippumatta, mutta parantaako se syyllisyytesi?

Itselläni oli sama tilanne about vuosi sitten, tosin en koskaan kertonut siitä miehelleni, vaan kärsin syyllisyydestä itse hiljaa ja joka ainoa päivä, edelleen. Yksi henkilö tosin tietää asiasta ja pelkäänkin, että hän joskus vahingossa kertoo jotain asiasta.



Minun tapauksestani keskusteltiin tällä palstalla paljonkin. Selaile taaksepäin (elo-syyskuuhun) ja etsi otsikko "Pettäjän huono omatunto, pitääkö pettämisestä kertoa" tms.

Tehty mikä tehty. Ainut mitä voit tehdä on muistaa olla ymmärtäväinen sitten kun joskus elämässäsi joidut itse kaltoin kohdelluksi. Muista silloin, ettei oikein eläminen aina ole niin helppoa. Älä silloin etsi syyllisiä äläkä loukkaannu.

Kyllä miehesi anteeksi tulee antamaan, muttei koskaan unohda. Pahempaa varmaan olisikin vain unohtaa antamatta anteeksi.

unohda ja jatka elämääsi....