Lue keskustelun säännöt.
Pettäjän pulma
23.09.2015 |
Olen kolmikymppinen nainen ja pari vuotiaan lapsen äiti.
En tiedä olenko onnellinen mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että tässäkö tämä elämä nyt on. Suoritetaan jokaista asiaa ja tapellaan turhasta.
Tuntuu että miehelläni ja minulla ei ole mitään yhteistä. Olen miettinyt eroa jo pitkään, mutta kaikki olisi vaan helpompaa, jos olisi joku oikea syy erota kuin vain tylsistyminen.
Ei vain tunnu että pääsisimme missään samalle aaltopituudelle.En myöskään ole pitkään aikaan tuntenut seksuaalita vetoa puolisooni.
Olen taipuvainen pettämiseen ja minulla onkin ollut jo pidempään suhde toiseen mieheen, joka nyt odottaa että saisin jonkun ratkaisun aikaiseksi ja muuttaisin hänen luokseen. Tästäkin suhteesta on jo alkuhuuma laantunut, enkä ole varma jaksaisinko hänenkään kanssa loppu elämää. Olen ajatellut lopettaa tämän sivusuhteen. Vai voisiko arki kuitenkin olla mukavampaa tämän toisen miehen kanssa...?
Olen mettinyt, mikä on pitkän suhteen salaisuus? Onko rakkaus ikuista, mutta kohde vain vaihtuu? Miten ihmiset säilyttävät kipinän ja saako alkuhuuman kutkutusta koskaan enää oman puolisonsa kanssa?
Kommentit (8)
Meinasitko sitten jättää lapsesi miehellesi, vai ottaa mukaan tämän uuden isän luokse asumaan? No, molempi pahempi ja kertoo siitä, että olet todella itsekäs ja kelvoton vanhempi ja idiootti. Mieti nyt edes lastasi vähän. Ja miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos opettelisit seisomaan ensin omilla jaloillasi etkä juoksis miesten perässä ja odottas et niiden tehtävä on pitää sinut onnellisena ja tyytyväisenä.Olet muuten loukannut miestäsi aika rumasti, oletko kuullut sellasesta kuin huono omatunto? Ilmeisesti et?
Jos vaan yrittää ja tekee töitä sen suhteen eteen, niin kyllä sen kipinän takas saa. Jos se suhde olis alusta loppuun yhtä alkuhuumaa, niin olisiko se loppupeleissä yhtään mitään? Pitäähän välillä olla vähän vähemmän huumaa ja kipinää, että se todellinen huuma sitten oikeasti tuntuu.
Sanon nyt ihan suoraan, että vaikutat ihmiseltä, jolla on liian suuret odotukset joka suhteelle, etkä välttämättä ole kuitenkaan valmis tekemään töitä sen suhteen eteen, vaan vaihdat suhdetta (taipuvainen pettämiseen) vaan että saisit elää alkuhuumassa koko ajan.
Voisiko olla niin, että syy ei olekaan siinä puolisossa vaan sinussa itsessäsi? Ehkä pakenet kun tulee hankalaa? Tai haet lohtua muista, kun omassa suhteessa tulee vaikeaa? Miten ajattelit, että tilanne paranisi vaihtamalla?
Aika karua! Lue vaikka jotain kirjallisuutta aiheesta. Anna miehesi päättää haluaako jatkaa tuollaisen kanssa, eli kerro mikä on tilanne.
Mulla tuli mieleen, että et oo sinut itsesi kanssa tavallaan. Tunnistan itseni sinusta, siis mitä joskus olen ollut. Tarvitsin vaan rutkasti vuosia ja vuosia ennenkuin tajusin mitä rakkaus lopulta on. Olisit yksin edes jonkin aikaa. Tekemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edllisiin lisäksenä kannattaa hakeutua terapiaan selvittämään omia traumoja, niitä selvästi sinulla on.
Jos sinulla ei olisi lasta, antaisin saman neuvon kuin joku muukin jo: ole kunnon tovi yksin. Mutta koska olet ilmeisesti yhdessä lapsen isän kanssa, eikä liitossanne ole suuria ongelmia (väkivalta tms.), kehottaisin sinua vakavasti asettamaan lapsesi edun omasi edelle. Lapselle ero on aina traumaattinen. Vielä traumaattisempaa on, jos uusia eroja isäpuolista tulee sitten muutaman vuoden välein.
Parisuhde ei jatku samana läpi vuosikymmenten. Kipinä voi säilyä tai syttyä uudestaan, jos kumpikin haluaa sen säilyttää ja panostaa siihen, mutta alun huuma ei sellaisenaan palaa. Pysyvä parisuhde voi kuitenkaan antaa paljon muuta. Varsinkin kun todelliset vaikeudet kohtaavat tai vanhuus koittaa, osaat antaa arvoa elämän mittaiselle kumppanuudelle, syvälle toveruudelle ja turvalle. Pitkä parisuhde on aaltoliikettä; joskus etäännytään, joskus lähennytään.
Ymmärrät kai, ettet voi kokea olevasi syvässä yhteydessä ihmisen kanssa, jota petät! Olet itse koko ajan muualla. Miten voisitte olla samalla aaltopituudella?
Olet ajautunut miehesi kanssa suorittamaan ja nahistelemaan. Et voi muuttaa miestäsi, sen sijaan itseäsi voit. Lopeta sivusuhde ja tee päätös. Mieti, mitä toivoisit miehesi tekevän sinulle ja tee se sitten hänelle. Keskity mielessäsi hänen hyviin ominaisuuksiinsa. Kiitä ja kehu aina kuin mahdollista. Sivuuta hänen pienet mokansa. Järjestä yhteistä aikaa. Älä kerro miehellesi koko projektista.
Jos et kykene rakentamaan oikeaa parisuhdetta, jätä miehesi, mutta älä missään nimessä muuta yhteen uuden miehen kanssa. Tapaile ja seurustele, mutta suojaa lastasi vaihtuvilta isäpuolilta, kunnes olet varma, että todella haluat sitoutua.
Olin vastaamassa, mutta meni kyllä maku, etten haluakaan neuvoa sua... Varsinkaan, jos kuvittelet rakkauden olevan loputtomiin sitä kipinää ja kutkutusta...