Enää ei onneksi lesken suruaika ole vuotta.

Useimmiten se suruprosessi kuitenkin kestää vuoden tai ylikin, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:10"]

Useimmiten se suruprosessi kuitenkin kestää vuoden tai ylikin, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa.

[/quote]Oletko itse leski? itse olen entinen leski eikä minulla ollut suruaikaa lainkaan.

Yleensä ihmisellä kestää aikansa toipua siitä surusta, järjestellä perunkirjoitukset ja perinnönjaot ja opetella elämään yksin. Tuskin se ketään muuta liikuttaa, mut ihan itsensä vuoksi kannattaa hoitaa itseään ja suruaan eikä kipata itseään uuteen suhteeseen heti hautajaisia seuraavala viikolla. 

Toki on näitäkin, jotka ei koskaan ole halunneet ja osanneet olla yksin, ja uusi kumppani on löytynyt käytännössä heti. Sehän on jokaisen oma valinta. Mut joskus se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä kriisissä, jota ei osaa käsitellä, ja kumppani on tärkeä vaan siksi että kunhan on joku.

Hyvähän se on jo hautajaisissa olla uusi puoliso.

Kai se vähän riippuu suhteesta, kuinka paljon jää suremaan.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:35"]

Hyvähän se on jo hautajaisissa olla uusi puoliso.

[/quote]

Ehdottomasti uusi panokaveri arkkua kantamassa, kiva virne naamalla!

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:19"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:10"]

Useimmiten se suruprosessi kuitenkin kestää vuoden tai ylikin, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa.

[/quote]Oletko itse leski? itse olen entinen leski eikä minulla ollut suruaikaa lainkaan.
[/quote]
Huh. Mä en pystyisi sanoo noin ees vitsillä.

Historia tuntee tapauksia, joissa se uusi on käyty esittelemässä ensimmäisen kumppanin kuolinvuoteella.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:19"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:10"] Useimmiten se suruprosessi kuitenkin kestää vuoden tai ylikin, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa. [/quote]Oletko itse leski? itse olen entinen leski eikä minulla ollut suruaikaa lainkaan. [/quote] Huh. Mä en pystyisi sanoo noin ees vitsillä.

[/quote]Ei tämä mikään vitsi ole. Puoliso oli vuosia sairas siinä oli suruaikaa kylliksi lisäksi oli muutenkin huono parisuhde.

Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä tuo "vuoden pituinen suruaika" on lähtöisin? Kukin suree niin pitkän tai lyhyen aikaa kuin itsestä tuntuu. Ei ihmisen tunteita laissa määrätä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:48"]

Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä tuo "vuoden pituinen suruaika" on lähtöisin? Kukin suree niin pitkän tai lyhyen aikaa kuin itsestä tuntuu. Ei ihmisen tunteita laissa määrätä.

[/quote]

Joo mutta kyllä siinä jotain perää on. Varsinkin naiset ovat niin hellyyden kipeitä ja huomionhakuisia että huonon parisuhteen jälkeen on kiva pönkittää oloaan esim. toimimalla uusien miesten panopatjana. Siinä samalla alitajuisesti käydään eroa ja vanhaa suhdetta läpi. Kyllä esim. 10vuoden suhde ottaa monesti vuoden jotta olo tasaantuu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:48"]Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä tuo "vuoden pituinen suruaika" on lähtöisin? Kukin suree niin pitkän tai lyhyen aikaa kuin itsestä tuntuu. Ei ihmisen tunteita laissa määrätä.
[/quote]

Onko sulla kuollut läheistä? Keskimääräisen ihmisen psyyke tarvitsee aikaa tointuakseen ja lisäksi sen vuodenkierron, että kaikki toistuvat asiat tapahtuvat eka kerran ilman tuota ihmistä. Ja lisäksi tulee kuoleman ja hautajaisten ekat vuosipäivät. Sitten mieli alkaa suuntautua enemmän myös eteen päin. Monilla suru on fyysistä ja elimistön tokeneminenkin ottaa aikansa.

Ap, oletko kentien ammattivalittaja?

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:48"]Onko sulla kuollut läheistä?

[/quote] On, montakin. Terveisin nro 11

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:19"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:10"] Useimmiten se suruprosessi kuitenkin kestää vuoden tai ylikin, oli yhteiskunta mitä mieltä tahansa. [/quote]Oletko itse leski? itse olen entinen leski eikä minulla ollut suruaikaa lainkaan. [/quote] Huh. Mä en pystyisi sanoo noin ees vitsillä.

[/quote]Ei tämä mikään vitsi ole. Puoliso oli vuosia sairas siinä oli suruaikaa kylliksi lisäksi oli muutenkin huono parisuhde.
[/quote]

Eli sulla kuitenkin oli suruaika..

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:48"]Onko sulla kuollut läheistä?

[/quote] On, montakin. Terveisin nro 11
[/quote]

Ihan kodista poistunut muonavahvuutta tai rakkaita ystäviä ja noinkin kevyesti suhtaudut?

Meitä on erilaisia. Itselläni ei ole ollut miehen kuoleman jälkeen enää ketään, en ole edes treffeillä käynyt. Miehen kuolemasta tuli tänä kesänä 7 vuotta. Olen alakouluikäisten lasten yksinhuoltaja, se vaikuttaa aika paljon siihen, että en ole ollut kiinnostunut keneenkään tutustumaankaan.

Naapurissa asuu tuore leskimies, joka asui jo avoliitossa uuden naisen kanssa alle puoli vuotta vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen. Heillekin jäi lapsia, kaksi päiväkoti-ikäistä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 08:48"]

Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä tuo "vuoden pituinen suruaika" on lähtöisin? Kukin suree niin pitkän tai lyhyen aikaa kuin itsestä tuntuu. Ei ihmisen tunteita laissa määrätä.

[/quote]

Joo mutta kyllä siinä jotain perää on. Varsinkin naiset ovat niin hellyyden kipeitä ja huomionhakuisia että huonon parisuhteen jälkeen on kiva pönkittää oloaan esim. toimimalla uusien miesten panopatjana. Siinä samalla alitajuisesti käydään eroa ja vanhaa suhdetta läpi. Kyllä esim. 10vuoden suhde ottaa monesti vuoden jotta olo tasaantuu.

[/quote]

jännä tuttavapiiri sulla. Mä tunnen ainoastaan sellaisia eronneitakin naisia, jotka ei huonon suhteensa jälkeen enää ole päätyneet minkäänlaiseen suhteeseen saati seksisuhteeseen. Miehet sen sijaan tuntuu vaihtavan kumppanit lennosta ja eräs tuttu mies perustelikin sillä, että miehillä on isompi tarve purkaa seksuaalisia paineita kuin naisella.