Pärjääkö koululainen lomapäivän yksin?

Alakoulun päättänyt 12-vuotias tytär on ollut viikon ajan päivät itsekseen kotona ikionnellisena. Epäilen, että hän viihtyy turhan paljon tabletin ja kännykän välissä, saa kerrankin seurata vlogeja ilman, että äiti käskee lopettamaan. Toisaalta hän on tehnyt pyytämiäni pieniä kotitöitä, imuroinut ja pyyhkinyt pölyjä. Hänelle varaamiamme ruokia hän lämmittää mikrossa eikä vahingossakaan pilko tomaatteja tai kurkkua lohikiusauksen viereen. Mikä parasta, saan töihin kuvaviestejä, joissa on leivottuja muffineja tai mutakakkua. Aina jotakin, jossa on suklaata.

Koululaiseni on viettänyt satunnaisesti päiviä yksin kotona 10-vuotiaana. Nyt 11-vuotiaana on ollut useampia päiviä yksin kotona. Olisi mahdollisuus mennä mummolaan, mutta haluaa mieluummin olla kavereiden kanssa kaupungissa.

Laitan ruuan valmiiksi rasiaan edellisenä iltana jääkaappiin. Poika lämmittää sen mikrossa. (Välillä pitää muistuttaa, että muistaa syödä.)  Lapsi kokee itse pärjäävänsä hyvin. Kommelluksia ei ole sattunut, mutta lapsi ei välttämättä muista sammuttaa valoja lähtiessään kotoa, eikä viedä likaisia astioita tiskikoneeseen, ne odottavat töistä palavaa isää.

Sääntöjä emme varsinaisesti ole sopineet muuta kuin että koko päivää ei saa pelata koneella ja pitää muistaa syödä.

Olen ihan levollisella mielellä töissä, pidän lasta aika järkevänä ja vastuuntuntoisena. Ja onneksi kännykät on olemassa.

Meillä tokaluokan päättänyt tyttö, joka vielä ehdottomasti liian pieni olemaan koko päivää yksin kotona, vaikka fiksu, osaava ja vastuullinen onkin. Osan päivästä on ollut itsekseen esim. niin, että saa heräillä aamulla rauhassa, osaa itse ottaa aamupalaa ja sen jälkeen on saanut sovitusti lähteä pyörällä esim. kummitädille tai kaverin perheeseen, missä on ollut seuraa ja tarjottu lämmin ruoka. Ajattelisin, että 10+ -vuotias voisi olla satunnaisia päiviä itsekseen.

Joo...pärjäähän ne, mutta meillä ainakin hakevat lähikaupasta herkkuja ja syövät niitä. Oikee ruoka ei kelpaa, vaikka olisi valmiiksi tehty.

Lisäksi katselevat elokuvia ja pelaavat tietsikalla. Ei hyvä.

Eka ja vika kesä näin, ensi kesänä tuuppaan ne johonkin ohjatulle  päiväleirille, ellen ite saa vuorotteluvapaata.

Aika avuton lapsi saa olla jollei yli 10 vuotiaana pärjää paria tuntia yksin.

Meidän nyt syksyllä tokalle menevä tyttö päivät yksin.  Ei mitään hätää, herää klo10 ja on aamupäivän kotona. Jääkaapissa ruuat valmiina. Iltapäivällä saa lähteä kavereille. Kyllä koululaiset osaa olla yksin! Uskokaa lapsiinne, eihän ne muuten opi!!

Mielestäni yli 10v pärjää jo ihan hyvin itsekseen (riippuu toki aina lapsesta, ei voi yleistää ja olettaa, että kaikki pärjää tai haluaa ola yksin kotona). Meillä vanhin kohta 8v ja oli nyt päiväleireillä, todella kätevä juttu tuonikäisille ja miksei vanhemmille. Ensi kesänä varmaankin samoin, jos tarve. 

Ei tunnu pärjäävän hyvin, eikä tahtoisi olla, mutta kun on pakko. Molemmat vanhemmat töissä klo 8-16 ja työmatkaa molemmilla 30-35km/suunta eli yksin oloa tulee klo 7.15-16.45. 8- vuotiaalla ei ole vaihtoehtoja. Päiväkotiin ei pääsee, mitään kerhoja ei ole. Asumme 35km päässä kaupungin keskustasta. Lähimpään naapuriin matkaa on 2km, mutta sieltä kaikki töissä / päiväkodissa. Lähimmän luokkakaveri luo matkaa 4.9km/suunta, eikä ole siis kesäisin tekemisissä kavereidenkaan kanssa. Isovanhemmat kuolleet, vanhemmillakaan ei sisaruksia. Eikä tuttavapiirissä ole ketään, joka suostuisi hoitamaan lastamme alle 500e/kk, on siis kyllä ihan normi tyttö, ei mikään ADHD/ADD tms. Ei auta yksin on oltava, ja meillä 35 km Porin keskustasta ei tahdo aina edes kännyt toimia, kun ei ole kuuluvuutta. Osaako joku neuvoa, mihin sen lapsen saisi, vanhemmilla toisella on kesälomaa 2vk ja toisella ei sitäkään kun on pätkätyöläinen ja köyhä.

 Olen niin iloinen kun asuinmaassamme koulun "iltapäiväkerho toiminta" huolehtii lapsista loma aikoina ja järjestää mukavaa kesäpuuhaa, uimista, pelejä, retkiä yms. Siellä 8v viettää päivät ennen kuin vanhempien loma alkaa.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:53"]

Aika avuton lapsi saa olla jollei yli 10 vuotiaana pärjää paria tuntia yksin.

[/quote]

Mä en tiennytkään, että kouluun mennään vasta kymmenen vanhana!?

noh menen ysille joten pärjään vaikka viikon yksin jos rahaa on ruokaan.

mutta näin yleisesti jos ruokaa ei ole valmiiks tehty käyn kaupassa tai teen ite ruokani.

Meikäläinen oli 90-luvun alkupuolella lapsena monesti illat yksin, kun yksinhuoltajaäiti työskenteli 13-21 -vuorossa. Naapurissa asui äidin kaveri, jolle piti käydä pienempänä (7-10 -vuotiaana, ehkä?) näyttäytymässä kun tuli koulusta ja myös kertoa, jos aikoo johonkin kotoa lähteä. Kattelinhan minä telkkaria tai leffojaki, mut vähemmän ku mitä nyt aikusena äijänä kattelen.

Ei ehkä kannattais tuosta tietokoneen käytöstä panikoida, ite taisin olla ensimmäistä kunnon dataajasukupolvea ja ihan hyvin menee. Siitä harrastuksesta tuli mukava harrastus aikuisiällekin ja löytyi siinä sivussa se ammattikin. Toisekseen jos mukula kattelee nykyään ympärilleen, niin joka puolella (todennäköisesti kotonakin) on aikuisia nokka kiinni ruudussa - alkaa siinä tyhmempikin lapsi miettiä, et miks en minä jos noi kerran saa..

pärjäähän ne lapset sodissakin, taas typerää keskustelua jossa oikeasti haetaan vaan oikeutusta päästä itse helpolla. Heitteillejättöä sanon mä. Lapsi tarttee seuraa ja aikuisen sellaisen olemaan läsnä. tietty lapsi pärjää, eikä ne omalle vanhemmalle kerro ettei pärjää, lapsesi suojelee sua, mieti sitä

Alle 10-vuotiasta ei pitäisi jättää yksin, kun hetkeksi.

Me oltiin itse lapsena yksin pienestä pitäen,monet ovat jo ekast luokasta alkaen ainakin ne iltapäivät.12v kävin hoitamassa vauvaa. Jos kotona øn ruokaa ja rahaa,kavereita tai joku vois käydä katsomassa häntä..jos olet epävarma.Ihmiset ovat erilaisia sinä tunnet parhaiten lapsesi.

Nykyään on kännykät. Miten ennen pärjättiin, kun oli lankapuhelin ja vanhemmilla liikkuvatyö (ei saanut puhelimella kiinni). Aamupäivällä kerhoon/leiriin/leikkipuistoon ruokailemaan ja ip kotona. Vanhemmat kuitenkin 24h tavoitettavissa. Aina voi kysyä naapureilta apua, jos esim. eläkeläisiä naapurissa, jos tulee hätä.

Tottakai lapsi PÄRJÄÄ siis pysyy hengissä. Lapsi vastaa vanhemmalle juuri niin kuin aikuinen haluaa kuulla. Kyllähän sä täällä pärjäät, eikö niin.. joo, vaikka haluaisi sanoa jotain muuta. Itse huomasin tämän kun yhtenä kesänä olin paljon kotona, niin kyllä meille vaelsi rivitaloyhtiön yksin pärjääviä lapsia todella usein. Siis pärjäävät yksin, mutta eivät halua olla yksin, ja puhun nyt alakoulu ikäisistä lapsista.

Vanhemmalle helppo ratkaisu ja helppo uskotella itselleen että ratkaisu on oikea.

Ja alapeukkua tulee :-)