Amerikkalaistutkimus: Työssäkäyvien äitien lapset pärjäävät paremmin

Kerrankin nostetaan kissä pöydälle. Kannattaako sittenkään makoilla kotona hoitaen lapsia vuosi kaupalla. Heti vaan töihin kuten mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 10:29"]

Kerrankin nostetaan kissä pöydälle. Kannattaako sittenkään makoilla kotona hoitaen lapsia vuosi kaupalla. Heti vaan töihin kuten mahdollista.

[/quote]

Makoilla kotona? :D

Tossahan siis menestymisen mittarina pidettiin kovinkin amerikkalaiseen tyyliin uskollisena työuralla etenemistä ja palkan kokoa. Otsikointi on sikäli huonoa, että pärjäämistä on paljon muutakin laatua, kuin pelkkä iso palkka ja hieno ura. Itse miellän pärjäämiseksi myös hyvän henkisen hyvinvoinnin, kyvyn soveltaa tietoa ja toimia yllättävissä tilanteissa, selviämis- ja ensiaputaidot, erätaidot jne. 

Että en nyt menisi itse sanomaan ison palkan ja hienon uran olevan tärkeintä elämässä. Vaikka oonkin uraäiti itse. Kyllä minulle oman lapseni yleinen hyvinvointi sekä hänen kykynsä selvitä yhteiskunnassa ja ihimisten parissa on tärkeintä.

Minä myös arvostan ihmisen empatiakykyä, sitä miten kauniisti hän kohtelee muita. Väitän, että lapsi joka on saanut kotona paljon huomiota ja arvostusta, on huomaavaisempi ja empaattisempi. Kun ei tarvitse taistella aikuisen huomiosta monien muiden kanssa, ei kehity kyynärpäätaktikoksi niin helposti.

Kunpa useammin kysyttäisin lapsen mielipidettä siitä, kenen hän toivoo itseään hoitavan.

Onkohan koskaan tutkiessa osattu ajatella, että ne äidit,mketkänovat kotona, ovat siellä jostain tietystä syystä?

Kuten siksi, että lapsi tarvitsee erityistukea fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi?

Eli tämä ei olekaan seuraus vaan syy noin tilastollisia lukemia tiiraillessa.

Toki, kuten aina niin tässäkin asiayhteydessä voi joukkoon mahtua heitäkin, jotka ovat kotona vain halutessaan tehdä niin tai joistain muista syistä, kuten työttömyys tai vanhemman oma sairaus, mutta ei nyt vedettäisi toisinkaan päin asiaa ihan yhtenä totuutena asiaa esille.

amerikassa en kauheasti ihmettele, ei nimittäin ole samanlaisia sosiaalietuuksia ja jos vanhemmat eivät ole työssä on perhe todella köyhä. eri asia suomessa.

No riippuu mitä arvostaa. Jos tyttären menestyksen elämässä mittaa työnteolla,suuremmilla työtunneilla, johtoasemalla töissä ja korkeammalla palkalla, niin siitä sitten vaan. :)

Tosi amerikkalaista, mutta itselleni tuli heti mieleen niin monta muuta asiaa mitä menestys elämässä on, kuin nämä mainitut. Niistäkin olisi kiva nähdä tutkimus. :)

No, kotiäidit tietysti älähtää heti, mutta kyllä mun tuttavapiirissä näiden työssäkäyvien (Suomessa kai meilkein kaikki on töissä, mutta tarkoitan näitä, jotka on palanneet töihin heti äikkärin jälkeen tai lyhyen hoitovapaan) äitien lapset on tosi fiksuja, empaattisia, aktiivisia, pärjääviä jne. Enkä usko, että tuolla on juurikaan tekemistä hoitojärjestelyiden kanssa vaan sen, että hyvässä duunissa olevat äidit palaa yleensä nopeammin töihin kuin työttömät tai tuilla elävät. Ja todennäköisempää on, että fiksu ja pärjäävä äiti on äitinäkin parempi.

Tutkimusten mukaan silti poikalapseen äidin urakeskeisyys vaikuttaa negatiivisesti, kun taas tyttöihin positiivisesti. Ja tämä tutkimus on Suomesta. En tiedä, mitkä oli niitä tekijöitä, joita arvioitiin, mutta tuollaisen tutkimuksen luin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 10:29"]

Kerrankin nostetaan kissä pöydälle. Kannattaako sittenkään makoilla kotona hoitaen lapsia vuosi kaupalla. Heti vaan töihin kuten mahdollista.

Makoilla kotona? :D

Makoilevat? Eikö tämä kerro enemmänkin, että lastenhoito muualla maailmassa on todella arvokasta ja kallista, jota myös osataan arvostaa

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1423721705224

Älkää nyt kuvitelko, että jenkeissä ne lapset on jossain päiväkodissa kun äiti tekee uraa. Siellä on ammattinanny kotona ja ihan samalla lailla se lapsi kasvaa kotona. 

Tuo ei pidä kyllä lainkaan paikkaansa, kun mietin niitä ystäviäni, joiden äidit ovat olleet kotona (pitkälle koulukään!) ja niitä, joiden äidit ovat kiitäneet uraputkessa ja lapsi on saanut pärjätä "itsenäisesti"! Kyse on pitkästä aikavälistä, mikä on kai hedelmällisin tutkimuskohde eli nelikymppisistä tyttäristä.

Parhaiten pärjäävät kotona olleiden tyttäret. Uraäitien tyttärillä on huomattavasti enemmän masennusta ja haluttomuutta mennä itse samaan uraputkeen, sekä tunnetta siitä, ettei se ole sen arvoista. Kotona kasvaneiden lapsilla taas on halu (ja ilmeisesti tervettä voimaa) pyrkiä eteenpäin. Itse olin sisarteni kanssa kiireisten uravanhempien lapsi. Olimme yksinäisiä ja jäimme turvattomiksi. Päällepäin näytimme itsenäisiltä ja vahvoilta, kypsiltä ja onnistuneilta, vielä pitkälle kolmeakymppiä lähestyttäessä.

Olemme kyllä onnistuneita lämpiminä vanhempina. Eli mitä nyt sitten pitää onnistuneen ja pärjäävän mittana?

Juuri näin. Kilpailuyhteiskunnassa arvostetaan narsistisia, itsekkäitä, muita jyrääviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Kilpailuyhteiskunnassa arvostetaan narsistisia, itsekkäitä, muita jyrääviä ihmisiä.

Luonnonvalinta, sille kun ei mahda mitään. Olemmehan eläimiä.

Olisko tutkimuksen tekijä itse kiireinen uraäiti, joka potee siitä hirvittävää syyllisyyttä? Lapsi on kenties kovanahkainen ja pärjäävä, mutta ilkeä kiusaaja. Hyvä koulussa eli tuleva huippututkija hänkin. Onnistunutta?

Eiköhän jokainen lapsi ole omanlaisensa luonteeltaan, oli äiti miten vain.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt kuvitelko, että jenkeissä ne lapset on jossain päiväkodissa kun äiti tekee uraa. Siellä on ammattinanny kotona ja ihan samalla lailla se lapsi kasvaa kotona. 

Aivan ja ihmettelen ihmisten yleissivistystä...siellä todella hoidetaan lapset kotona, jos lapsia on useampi kuin yksi, sillä lastenhoitajan "makoilu" lasten kanssa kotona maksaa enemmän kuin toisen vanhemman palkka, koska siellä lastenhoito on vaativaa ja arvostettua, toisin kuin Suomessa. Ja usein alakouluikäisellä jo laki velvoittaa hoitajan, toisin kuin Suomessa, jossa lapset ovat yksin kotona koulun jälkeen kun vanhemmat ovat töissä.

olen omassa ystäväpiirissäni nähnyt, miten työssäkäyvien lapsilla on masennusta ja alkoholin käyttöä, opinnot jää kesken, mikään ei kiinnosta, sossusta haetaan rahaa. Itse olen ollut välillä töissä, välillä työtön. Omat lapseni kävivät koulunsa kunnolla, ja nyttemmin työelämässä. Eivät mitään johtajia mutta ihan tavallisia työtätekeviä ihmisiä, jotka pärjäävät omillaan ilman sossua ja vanhemmilta kinuttua rahaa.

Elämässä pärjääminen on vain yksi osa-alue, mutta lapsen kasvatus tulokset ja hyvinvointi näkyy vasta kun lapsi on aikuinen, miten hän kohtelee omia lapsiaan ja läheisiään ja omia iäkkäitä vanhempiaan tai muita heikompi osaisia. Empatiakyky on tärkeällä sijalla elämässä.