Yksinhuoltaja, et ole yksin!

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 00:21"]

Yksinhuoltaja EI välttämättä aina ole YKSINhuoltaja - vanhemmilla voi olla yhteishuoltajuus, mutta lapset voivat olla vain YHDELLÄ vanhemmalla (ns. lähivanhemmalla) kirjoilla, yleensä äidillä, ja joskus asiasta on käyty katkera riita (jotkut ns. "yksinhuoltaja/yhteishuoltaja äidit" korostavat (naama peruslukemilla) yksinhuoltajan statustaan - siitäkin huolimatta, että lapsen/lasten isä on - tai hyvin mielellään olisi, jos se heille sallittaisiin - aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Olisiko syytä 1) tarkistaa käsitteet 2) tasa-arvon nimissä vilkaista peiliin 3) saada lisää miespuolista näkemystä lapsiasioihin?

[/quote]

Sosiaaliviranomaiset tekevät nykyisin kaikkensa että vanhemmat jakaisivat vastuun lapsista eron jälkeen. Valitettavan moni mies kuitenkin kokee helpommaksi jatkaa lapsetonta elämää, kuin sitoutua aitoon läsnäoloon vanhempana. Saattaisit yllättyä jos tietäisit kuinka yleistä miehille on "kokeilla vanhemmuutta" ja sitten hylätä lapsensa kun vanhemmuus olikin raskaampaa kuin alunperin kuvittelivat. Sellaista miestä jota ei isyys kiinnosta on mahdotonta viranomaistenkaan taholta yrittää muuttaa vastuulliseksi. 

Sosiaalityöntekijä, mies

Pääkaupunkiseudulla on mahdollisuuksia ,toisin kuin maaseudulla ,kylässä jossa syntyy 2-6 lasta vuodessa. Täälä saa olla onnellisesti yksin sosiaalisilta vaikutteilta. Miksi naiset hoitaa, hoivaa , rakastaa ja rakastaa ja alistuu yleisesti ottaen  kaikkeen mahdolliseen . Tehdään ensiksi lakialoitus äitiysrahan maksamisesta; tasataan miehen ja naisen palkka puoliksi ,molemmat vanhemmat saavat saman rahan- onko kyseessä äitiys-, vanhempain-, tai kotihoidon tuen maksatus. Onhan lapsi yhteinen ,molemmille vanhemmille tarkoitettu. Edellä mainittu etuus naisille vaikuttaa äitien eläkekertymään, luo turvaa naisen palkkapussiin. Miksi näin ei ole tehty jo 50 v.sitten.  

Millaiset vaatimukset on, ennenkuin saa lapselleen kummimummolan tai kummimummon??
Isä-kaveria ei saa, jos ja kun isä on edes vähänkin lapsen elämässä mukana.

Minulla on pian 10 ja 6 v täyttävät lapset. Olen totaali-yh, olin sitä jo avioliiton aikana, mies loisti poissaolollaan. Silloin pitä painaa firmaa ja nyt kun se firma meni, ja samassa rytinässä meni kaikki omaisuuskin, jäljelle jäi vai ulosottovelkaa... niin nyt pitää tehdä töitä, ja kovasti pitääkin, vaikka mitään rahaa ei ole, ei tule,on niin pienituloinen ettei ole velvotetta maksaa elareitakaan. Menee 0-sopimuksella, ei jää velkaa kelalle, yhteiskunta elättää lapseni + minä, sopimus on siis määräaikainen.

Isä tapaa lapsiaan kerran viikossa arki-iltaisin muutaman tunnin. Viikonloppuja ei suostu,. Yöksi asti ei suostu. Ei suostu järjestelemään kotinsa tilannetta niin, että lapset voisi tulla sinne yöksi edes kerran kuukaudessa, vaikka se järjestely ei olisi ylivoimainen, olisi lähinnä organisointia ja järjestelyä, ihmisille asioista ääneen puhumista.

Olen laittanut mummikummi-hakemuksen ja toivon, että sellaisen saisimme. Lapsetkin haluavat välillä olla erossa minusta, ja minä tarvitsisin välilä hengähdystaukoa.
Ihan sellainen lastenhoitorinki, jossa useampi äiti ottaisin vuorollaan jonkun lapsen luokseen yöksi ja vastaavasti omansa saisi hyvään perheeseen yökylään, olisi kiva.
MUTTA en laita lapsiani perheeseen, jossa vaaditaan, että minun lapseni on oltava toiminnoiltaan, käytökseltään ja mielenkiinnon kohteiltaan lähestulkoon kopio perheen omasta lapsesta urheiluharrastuksineen kaikkineen. Toki perheen arkeen mukaan, mutta onhan siinä kyettävä huomioimaan vieraana oleva lapsi ja tämän perusluonne, puolin ja toisin. Jos ei siihen kykene, voi jatkaa himofillarointia ja aktiivielämää vain sen oman tenavansa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 00:00"] [quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 00:21"]Yksinhuoltaja EI välttämättä aina ole YKSINhuoltaja - vanhemmilla voi olla yhteishuoltajuus, mutta lapset voivat olla vain YHDELLÄ vanhemmalla (ns. lähivanhemmalla) kirjoilla, yleensä äidillä, ja joskus asiasta on käyty katkera riita (jotkut ns. "yksinhuoltaja/yhteishuoltaja äidit" korostavat (naama peruslukemilla) yksinhuoltajan statustaan - siitäkin huolimatta, että lapsen/lasten isä on - tai hyvin mielellään olisi, jos se heille sallittaisiin - aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Olisiko syytä 1) tarkistaa käsitteet 2) tasa-arvon nimissä vilkaista peiliin 3) saada lisää miespuolista näkemystä lapsiasioihin?[/quote]Sosiaaliviranomaiset tekevät nykyisin kaikkensa että vanhemmat jakaisivat vastuun lapsista eron jälkeen. Valitettavan moni mies kuitenkin kokee helpommaksi jatkaa lapsetonta elämää, kuin sitoutua aitoon läsnäoloon vanhempana. Saattaisit yllättyä jos tietäisit kuinka yleistä miehille on "kokeilla vanhemmuutta" ja sitten hylätä lapsensa kun vanhemmuus olikin raskaampaa kuin alunperin kuvittelivat. Sellaista miestä jota ei isyys kiinnosta on mahdotonta viranomaistenkaan taholta yrittää muuttaa vastuulliseksi. Sosiaalityöntekijä, mies [/quote]

Ja monet sosiaalityöntekijät ja monet isät kuvittelevat, että vanhemmuuden tai isyyden vastuunotoksi riittää, kun on paperilla rasti kohdalla "yhteishuolto". Sitten ollaan muka jollain suurella henkisellä ajattelulla vastuussa lapsesta, vanhempia, vaikka mikään vanhemmuuteen liittyvä asia ei kiinnosta.

On siis aivan sama, onko paperilla yhteishuolto vai yksinhuoto, jos lähivanhempi joutuu täysin yksin vastaamaan lapsestaan ja arjestaan eikä isä osallistu millään tavalla.

Meillä lasten isää ei avioliitonkaan aikana kiinnostanut lastensa asiat. Ei vanhempainillat, ei kevät eikä joulujuhlat, kerhon esitykset, ei lapsen tai minun sairastuessa apu, tuki, auttaminen. Ruoka, vaatteet, harrastukset, tarvikkeet , päivähoitomaksut, maksoin minä.

Kun erosimme, tilanne jatkui samanlaisena sillä lisäyksellä, ettei tapaamisetkaan oikein kiinnostaneet.
Sinänsä mielenkiintoista, sillä ensimmäisen liiton lapsia hän halusi tavata usein, joustavasti, hankki asunnon entisen kodin läheltä, varmisti että exälle jää hyvät oltavat lasten kanssa, olisi halunnut ostaa, maksaa kustantaa olla tuoda viedä, paska-exä vaan ei koskaan mihinkään suostunut.....

Ja nyt olisi mahdollisuus ihan niin laajaan ja joustavaan tapaamiseen, mutta kun ei kiinnosta. Saisi ostaa, maksaa kustantaa, vaan ei olekaan rahaa.

Vaadin yksinhuoltajuuden. Sain sen.
Ei tarvinnut mennä käräjille asti, suostui ihan itse. Suuttuen ja huutaen kylläkin, lasten aikana ja lasten kuullen: minä luovun lapsistani!
mutta se oli kuulemma minun vikani ja minun aikaansaannokseni, tämä reaktio. Minä olen nyt syyllistynyt vähän kaikkeen, hän ei mihinkään ... jne.

Yhteishuollossa on kyse viidestä asiasta: passi, sukunimen ja uskontokunnan vaihto, ulkomaille muutto, tilin avaaminen. Niihin tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Ja joskus koulu ja päiväkoti vaatii toisen osapuolen allekirjoituksia ja minä en jaksa niitä odotuttaa, muistaa ja muistuttaa etenkin, kun itse ei ole koskaan ollut kiinnostunut näistä asioista, lapsen koulusta ja päiväkodista vaikka olisi olltu lupa ja mahdollisuus.

Meillä on nyt siis yksnhuoltajuus vahvistettu minulle.

Hei!

Löysin netistä tekstisi. Itse olen lähes totaali-yh Jyväskylästä ja laitoin joskus yh-yhdistykseen viestiä...enkä sieltä saanut minkäänlaista tukea/apua tai vastinetta asialleni yhteystiedoista muille Jyväskylän yksinhuoltajille. Sama asia sosiaalipalveluiden suunnasta. Olen jaksanut oman ajan minimaalisuudesta huolimatta, vaikka välillä kyllästyttää.

Minulla on 7-vuotias tytär, joten jos voisimme toisiamme jeesata välillä sovitusti - tietysti olisi hyvä, jos lapsemme olisivat saman ikäiset. Minulla kaksi vanhempaa asuvat jo omillaan : )

Terveisin!

Erja

Hei,

Olemme sosionomiopiskelijoita Laurea Otaniemestä ja teemme tutkimusta yksinhuoltajien palveluiden saatavuudesta. Tutkimusta varten teetimme pienimuotoisen kyselyn, johon vastataan täysin nimettömästi. Olisi mahtavaa, jos mahdollisimman moni teistä vastailisi siihen! Pyrkimyksemme olisi havannoida kyselyn avulla yksinhuoltajien tietämystä heille tarkoitetuista palveluista, kartoittaa heidän hyvinvointia ja päätellä, onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa.

Tässä vielä lisätietoa pyrkimyksistämme:

Suomessa on tällä hetkellä yli 118 000 yksinhuoltajaperhettä. Prosentuaalisesti se on 20,5 %, joten joka viides lapsi viettää aikaa ainoastaan toisen vanhempansa kanssa. 

Foorumeita selaillessa kävi ilmi, että monet yksinhuoltajat kokevat arjen hyvin rankaksi sekä olonsa kovin yksinäisiksi. Lisäksi kuulemma tuen ja neuvojen saaminen on vaivalloista ja tieto on ’’kiven takana’’. Yksinhuoltajien asemaa ei tuoda juurikaan esille, vaikka muutos jäädessä yksinhuoltajaksi on todella suuri.

Tavoitteenamme on lisätä yksinhuoltajaperheiden tukiverkostoa ja tietoa yksinhuoltajavanhemmille tarkoitetuista tuista niin arkiaskareissa, kuin vanhemmuudessakin. 

Tulemme tiedustelemaan erilaisilta foorumeilta, sosiaalisesta mediasta ja järjestöistä, miten yksinhuoltajat kokevat tilanteensa. Saavatko he tarpeeksi apua ja mistä? Tuntevatko olonsa yksinäiseksi? Minkälaisia hankaluuksia tai haasteita on kokenut liittyen yksinhuoltajuuteen? Tietävätkö yksinhuoltajat mitkä tahot järjestävät tukitoimintaa ja ylettääkö tieto yksinhuoltajavanhemmille asti. Toivomme myös, että pääsisimme myös haastattelemaan yksinhuoltajia.

Saamiemme tietojen perusteella pyrimme tuomaan epäkohdat/parannettavat asiat yleiseen tietoon ja mietimme ratkaisua, miten niihin saisi muutosta aikaan.

Kyselyyn vastaaminen vie aikaa vain pienen hetken, eli jos haluat vaikuttaa yksinhuoltajien asemaan niin klikkaa alla olevaa linkkiä niin pääset vastaamaan kyselyyn! Apusi on meille erittäin kallisarvoista!

Ystävällisin terveisin,

Laurea Otaniemen sosionomiopiskelijat

KYSELYN LINKKI:

http://goo.gl/forms/TljlrXefxC

TAI

https://docs.google.com/forms/d/1_hVlh_Z3dGLe7edXOorpLSXtEKk3oyw_w-rFyzJDuOU/viewform?c=0&w=1

Pienperheyhdistyksellä on pääkaupunkiseudulla mummola-toiminta, perhekahviloita (Merikehto Merirastilassa ja Punahilkassa Jakomäessä, Pasilassa asukastalossa ja Herttoniemen leikkipuistossa) sekä Mieskaveritoimintaa. Mieskavereita alkaa kohta löytyä myös muualta Suomesta (mm. Turusta ja Tampereelta). Paljon muutakin vertaistoimintaa löytyy Pieneperheyhdistyksen puitteissa. Terveisin aktiivinen Pypyläinen.

Hei, onhan se hyvä että on tämä artikkeli. En tiennyt mitään näistä. Kävin kuitenkin sivuilla katsomassa ja kaikkien tuettujen lomien hakuaika tälle kesälle on jo päättynyt...:-(

Löytyy myös sellainen keskustelufoorumi kuin http://www.kiianmaa.com/eroperhefoorumi/index.php#6 missä hyvinkin vilkasta ajatustenvaihtoa ja hyvää vertaistukea virtuaalisesti.

Hei! Aika yksin on saanut olla sen viidenvuoden ajan jonka minä olen ollut yksinhuoltaja. Ja olen totaalisen yksin isä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan. Eli ei ole mahdollista viedä lasta viikonlopuksi isän luo.

Hei!

Sinä asiallinen, luotettava, lapsirakas ja huumorintajuinen yksinhuoltaja, joka haluaisi "hoitovaihtareita" toisen yksinhuoltajan kanssa, ilmoittaudu, niin vaihdetaan yhteystiedot.  Minulla on yksi 8-vuotias lapsi, joka leikkii mielellään myös pienempien kanssa. Olen totaaliyksinhuoltaja ja asun Turun keskustan lähellä (ei autoa).

Maria :)

Sama tilanne toiveissa, mutta Helsingissä.. :) Suostuisin oitis vaihtariksi 7-10 vuotiaalle Helsinkiläispojalle. Minulla on poika 9 vee, joka harrastaa kaikkea poikien urheilulajeja, joten kaverin tulisi olla jo sen ikäinen, että pysyisi mukana menossa. Pakollinen "taito" olisi pyöräily, koska harrastamme paljon mm. pyöräilyä. Vaihtoperheen ei olisi pakko olla urheilullinen, rauhallinenkin tai harrastaa mitään, ihan vaan oleminen on ihan kiva asia. :)

Kyselin kunnalta mitä apua neljän lapsen (2,3,6,10 v) voisi saada, kun äiti on sairaana (40 asteen kuumessa) ja kunnalla oli tarjota vain ennalta ehkäisevää apua, mikä tarkoitti valmistelua huostaanottoon. Ei taida uskaltaa kysyä apua kunnalta.

Yksinhuoltajat selviytyvät tässä elämän viidakossa useimmiten ilman mitään erityistukea. Lasten kasvatus(usein ali tai yliarvioidaan), työ,yhteiskunnan velvoitteet jne. Osa on valinnut yh:n tai tullut kohdalle eri syistä. Olen kiitollinen selviytymisestäni ja kiitän ensisijaisesti Yläkertaa :-)  Ne, jotka ovat tukenee/ymmärtäneet tilanteissa ovat olleet ihania helmiä elämän helminauhassa.

Hei Maria! Täällä yksi ilmoittautuu. Olen asunut jonkin aikaa nyt Turussa ja uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita :) Omat lapseni ovat muutaman vuoden nuorempia.

Yksinhuoltaja EI välttämättä aina ole YKSINhuoltaja - vanhemmilla voi olla yhteishuoltajuus, mutta lapset voivat olla vain YHDELLÄ vanhemmalla (ns. lähivanhemmalla) kirjoilla, yleensä äidillä, ja joskus asiasta on käyty katkera riita (jotkut ns. "yksinhuoltaja/yhteishuoltaja äidit" korostavat (naama peruslukemilla) yksinhuoltajan statustaan - siitäkin huolimatta, että lapsen/lasten isä on - tai hyvin mielellään olisi, jos se heille sallittaisiin - aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Olisiko syytä 1) tarkistaa käsitteet 2) tasa-arvon nimissä vilkaista peiliin 3) saada lisää miespuolista näkemystä lapsiasioihin?

Valitettavasti kunnan sosiaalitoimi sysää yksinhuoltajat näiden järjestöjen huomaan. Viimeksi kunnan (Jyväskylän) lapsiperheiden tukinumerosta minulle sanottiin, että ota yhteys Yksinhuoltajien yhdistykseen, kun lapsiperheiden tukinumerosta autetaan vain perheitä. Olisin tarvinnut hoitoapua oman kuntoutuksen ajaksi. YH-äidin siis ei kannata olla koskaan kipeä, eikä sairas, eikä varsinkaan tarvita hoitoapua oman terveytensä parantamiseen. YH-äidin on vaan kestettävä. Tulipa ainakin taas yksi tukinumero, johon en enää valita, enkä hae tukea. Jaksaa, jaksaa...

Ehkä meidän Yh-äitien pitäisikin kutsua itseämme suoraan totaali-yhäriksi, jos kerran yhteishuoltajatkin kutsuvat itseään YH:ksi? Itse kyllä puhunkin aika monesti itsestäni totaali-yhärinä eli yksinhuoltajana, joka on ollut alusta asti lapsen kanssa yksin, joko toisen vanhemman kuoltua tai vain otettua loparit parisuhteesta.

Usein en jaksa kuunnella joidenkin valituksia siitä, että "joutuvat olemaan lapsen kanssa kahden, kun perheen isä on työmatkalla kaksi päivää". Kokeilisivat olla 24/7/365 päivää ja miettisivät sitten asiaa uudestaan.

Hei,

2 lapsen (1v 8kk ja 3v 9kk) yh-äiti kaipaisi iloista, rentoa ja huumorintajuista seuraa ihmisestä joka uskaltaa myös leikkiä ulkona lasten kanssa :) Asumme Keravalla

Virpi

Maria, olen Lahdessa asuva kesällä 8v pojan yh äiti. Asumme Launeen perhepuiston lähellä. Vaihtarit kiinnostaisivt. Olemme kesällä tulossa Turkuun käymään. ^¨S^¨