paranoidinen persoonallisuushäiriö

Eikö äideillä tai äideiksi haluavilla voi olla kokemusta mielenterveys ongelmista?

Vai missä se rajaa menee tällä palstalla. Hulluissa naapureissa, hakkaavissa miehissä vaiko pettävissä vaimoissa/äideissä.

Elämää yhtä kaikki.

luulot ovat hänelle itselleen. Ei pidä mennä ainakaan mukaan harhoihin. Sanon hänelle aina että tuo ei ole totta jos harhapuheita alkaa tulla. Suurimman osan ajasta hän on ihan ok. Lääkitys on.

Mulla on, mun mies sairastui vajaa kolme vuotta sitten, nyt suht ok. Todella raskasta on ollut, mutta kohtalaisen valoisat on kuitenkin tulevaisuudennäkymät tällä hetkellä.

ja useita sairaalajaksojakin on ollut, itsariyritys jne. Tulee aina kuntoon sairaalajakson jälkeen, ja vuosi pari kuluu hyvin. Sitten lähti salaa vähentämään aina lääkitystään, koska sitä sairauden tuntua ei ole. Ja lääkkeiden lopettamisen jälkeen sitten tilanne olikin aina yhtäkkiä sama. Kaikenlaisia harhoja. Ikinä mielestäni ei pidä lähteä myöntämään niitä harhoja tosiksi. Voi kertoa ystävällisesti, että tuo on ehkä sinun todellisuus, mutta minä eikä muut nähdä asioita samalla tavalla vaan tuo vaikuttaa harhalta. Selityksiä toki riittää ja löytyy, sen tiedän. Ja rankkaa on todellakin seurata tuota.

Anoppi on jo iäkäs ja tuon edellisen itsariyrityksen jälkeen hänellä käy kodinhoitaja antamassa lääkkeet ja pistämässä inskat. Näin ei ole pystynyt jättämään lääkkeitään pois ja nyt on mennyt ihan hyvin kolme vuotta. Tuskin tuosta koskaan parantuu, lääkityksellä tilanne voi pysyä hallinnassa. Ongelma on vaan se, että ko. potilaat ovat kai aika usein lääkevastaisia, koska miksi syödä lääkkeitä, jos " kaikki on ok" ?

äitini ollut muutaman kerran sairaalassa tuon vuokis, parempia jaksoja välissä, ja kyllä nykyään elää suht normaalia elämää. aina silti perseessä pelko uusimiseen ja tiettyjä asioita on jääänyt jotak aina välillä muistuttavat tästä. lääkitystähän nämä ihmiset eivt tietenkään tarvitse omasta mielestään, ja usein juuri tse salaa jättävät ne pois.

rankaa toisinaan, mutta hei, " elämä on" ...

Minulla on itsellä ollut ikävien tapahtumien seurauksena masennus, johon liittyi paranoidisia piirteitä. Ne harhaluulot oli kyl tosi outoja ja ihan todellisen tuntuisia itselle siis. Jälkeenpäin oon nauranut niille omille kuvitelmille. Nyt oon lääkityksellä ja ihan normaali. Mut lääkityksen purku vähän jännitttää ettei oireet uusisi. Sinulle antaisin neuvon, ole ystäväsi tukena sairaudesta huolimatta! Itselle kävi niin että suuri osa ystävistä kaikkosi sairauden myötä.

Vielä vaan metin sitä, että onko lääkitys tarpeen loppuelämän. Jotenkin itse olen huomaavinani että stressi on aika vaikuttava tekijä harhaluuloihin. Tämä minun läheiseni ei puhu harhoistaan ollenkaan silloin kun kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, eli en tiedä onko ne kokonaan poissa välillä ja pystyykö hän tajuamaan että oli harhainen..

Todella ikävää ja epävarmaa. Läheiseni haaveilee perheestä ja mukavan miehen löytämisestä. Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei hänellä ole toivoa löytää kun joku yhtä erikoinen kuin on itse. Vaikka hän on äärimmäisen kiltti ja hyväntahoinen noin ylipäätään, en oikeastaan uskalla luottaa täysin. Ikinä hän ei ole tehnyt muille mitään pahaa, mutta en silti uskaltaisi jättää pieniä lapsia hänen hoidettavakseen.

Täytyy varmaan soittaa sinne Aurooran sairaalaan tai jonnekin ja koittaa selvittää mistä on kyse. Aluksi kaikki ajatteli että kyseessä olisi stressireaktio ns. postraumaattinen oireilu, mutta nyt tämä on jatkunut jo pari vuotta ja lääkkeitäkin vähennettiin jo kerran ja sitten hetkenpäästä taas nostettiin. Miten tässä nyt näin kävi? Täytyy koittaa selvittää faktoja ja elää niiden mukaan. Toivon vaan sydämestäni että sairastunut läheiseni voisi viettää normaalia perhe-elämää joku päivä. Tällä hetkellä kaikki vaikuttaa jotenkin aika synkältä. Kiitos teille, jotka kirjoititte. Kyllä se kummasti helpottaa huomata että muillakin voi olla samanlaisia kokemuksia! Hyvää pääsiäistä kaikille.