olen pyörinyt tässä umpikujassa jo muutaman vuoden

Tuntuu että tästä ei mitenkään pääse yli eikä ympäri. Työttömyys vie pian multa järjen.

Ratkaisu olis toki ehkä joku uuden alan opiskelu. Sitten lähdin sitä selvittelemään. No täällä autiolla maaseudulla opiskelu mahdollisuudet on hyvin rajatut. Ainoat mitä löysyin mikä voisi itselleni sopia oli lastenohjaaja tai perhepäivähoitaja. Koska olen aina ollut huono opiskelemaan/oppimaan valitsin tuon perhepäivähoitajan ammattitutkinnon. Sillon vaikutti jokseenkin lupaavalta työllistymisenkin suhteen. Sain jopa lyhyitä määräaikaisia työpätkiä vaikka olin vasta opiskelija.

Nyt sitten on tilanteet muuttuneet. Töitä ei juuri ole. Kotona ei kannata hoitaa koska suurinosa työskentelee kaupungissa ja vievät lapsensa myös sinne hoitoon. Ryhmiksiä on lopetettu tän vuoden aikana jo 3kpl, näin pienessä paikassa se on hurjan suuri määrä. Nyt on aika toivoton olo, tuntuu että opintojen aloitus oli täysin turhaa.

Edellisellä ammattitutkinnolla ei saa työtä, merkonomeille ei ole töitä yhtään sen enemmän. Lisäksi ammattitaitoni siltä osalta on vanhentunut, en varmaan pärjäisi kun jossain kevyessä toimistotöissä tai kaupassa hyllyttämässä tavaraa, opiskelijat vie sitten yleensä nämä työt.

Mitä mä voin enää tehdä?? Kun ei muuttaminenkaan ole mahdollista ellen eroa miehestäni. Mikä olis täysin idioottimaista kun on pieniä lapsia.