Abortti

Hei,

tuulimunaraskaudessa ei ole sikiötä ollenkaan, joten et ole tehnyt aborttia, koska mitään vauvaa ei koskaan ollut kohdussasi. Tuulimunaraskaus olisi jokatapauksessa jossain vaiheessa keskeytynyt itsestään ja kohtu tyhjentynyt luonnollisesti. Et ole myöskään voinut mitenkään saada aborttiajatuksillasi raskautta muuttumaan tuulimunaraskaudeksi. Sinulla ei siis ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa.

Jos koet, että tarvitset keskusteluapua, voit ottaa yhteyttä oman terveysasemasi mielenterveystoimistoon ja pyytää päästä juttelemaan sairaanhoitajan kanssa. 

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tämän ja että se on aiheuttanut sinulle pahaa mieltä.

t. Mia, terveydenhoitaja

Huono omatuntoni varmaankin kumpuaa siitä, että tuntuu lähes maagisen hyvältä tuurilta, että kyseessä olikin tuulimunaraskaus. Tiedän, että tuulimunaraskaus on varsin yleinen ja minulla oli jo keskenmenoon viittaavia oireita, mutta silti. Pohdin lähinnä, onko lääkäri voinut diagnosoida tuulimunan väärin vai voinko tosiaan luottaa siihen, että kyseessä oli todella tuulimuna, kun edes ruskuaispussia ei löytynyt?

Hei,

voit luottaa siihen, että lääkäri on tehnyt oikean diagnoosin. Lisäksi, vaikka kyseessä olisikin ollut normaalin raskauden keskenmeno, olet ottanut kodun tyhjentävät lääkkeet vasta keskenmenon alkaessa, joten kyseessä ei olisi tässäkään tapauksessa ollut abortti.

Älä kiusaa itseäsi enää ajatuksilla syyllisyydestä, koska sinulla ei ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa asiasta. Et ole tehnyt mitään väärin, etkä olisi voinut toimia tilanteessa mitenkään toisin. Raskaus oli jo keskeytymässä (sinulla oli verivuotoa), kun menit lääkäriin.

Kaikkea hyvää elämääsi eteenpäin.

t. Mia, terveydenhoitaja

Hei,

ja kiitos lohduttavaista sanoistasi. Kuten huomaat, tämä asia todella vaivaa minua ja syyllistän siitä itseäni enemmän kuin olisi ehkä tarpeen.

Mitä mieltä olet seuraavanlaiseta pohdinnastani. Imetin esikoistani 10 kk, 2 vko:a sen jälkeen kun olin lopettanut imetyksen tein positiivisen raskaustestin, josta alkoi 39 raskausviikkoa kestänyt kaksosraskaus. Imetin kaksosia, mutta 5 kk synnytyksen jälkeen olin jälleen raskaana. Tunsin heti alusta lähtien, että tämä raskaus oli erilainen kuin kaksi edellistä: raskausoireet puuttuivat kokonaan, mutta minulla oli veristä vuotoa, alaselkäkipuja ja supistuksenomaisia tuntemuksia. Keskenmeno ei kuitenkaan lähtenyt täydellä voimalla käyntiin ennen lääkärissä käyntiä. Tuntui, kuin kehoni olisi luovuttanut raskaudesta jo heti alkuunsa. Olen pohtinut, että voiko olla niin, että tämä raskaus, joka alkoi esikoiseni ollessa 2 vuotias ja kaksosten ollessa 5 kk oli jo liikaa elimistölleni? Yritän siis tällä kysyä, että jos kysymyksessä ei olisikaan ollut tuulimuna, niin oliko kehoni jokatapauksessa päättänyt, että tätä raskautta se ei tällä kertaa jaksa ylläpitää?

Hei,

keskenmeno tapahtuu yleensä siksi, että alkiossa tai sikiössä on jotain sellaista vikaa, että se ei syntyisi elinkelpoisena. Äidistä johtuvat syyt ovat usein johonkin vakavaan perussairauteen tai esim. verenvuototaipumukseen liittyviä. Tottakai stressi voi myös aiheuttaa keskenmenon, mutta silloin stressitekijät ovat vakavia.

Ihmiset saavat lapsia todella alkeellisissa olosuhteissa, joissa on paljon puutetta monella elämän edellytysten osa-alueilla. Kehitysmaissakin lähes nälkiintyneet naiset saavat lapsia. Naisen keho on siis hyvin vahva, eikä keskeytä raskautta ihan helpolla.

Voit ihan hyvin halutessasi yrittää uutta raskautta. Kohdallasi ei ole mitään erityistä syytä, miksi sinun pitäisi pelätä, että seuraava raskaus päättyisi keskenmenoon.

t. Mia, terveydenhoitaja