Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö mieheni?
12.09.2015 |
Olen väsynyt kahden pienen lapsen äiti. Mieheni on loistava isä ja ihan kelvollinen aviomieskin, mitä joskus nyt pientä perus kinaa joskus on. Roskien viennit yms.. Mieheni tekee reissu hommia ja on paljon pois. Olen tottunut olemaan lasten kanssa keskenään, vaikka hyvin väsynyt olenkin. Nuorempi on puoli vuotias. Meillä ei ole miehen kanssa ollut seksiäkään synnytyksen jälkeen kuin pari kertaa. Ja kieltämättä tunteenikin ovat hiipuneet. Tuntuu että olisimme kämppiksiä. Jäänkö lasten takia suhteeseen ja odotan että jos tunteet tulisivat väsymyksen jälkeen takaisin. Vai olisinko hetken aikaa yksin ja etsin miehen, jonka kanssa sytyttää. Olen 30v nainen ja yhdessä olemme olleet 5v
Kommentit (20)
No, ainakin sanoisin niin, että jos etsit sitä rakkauden huumaa, se tuskin pysyy missään liitossa. Lasten kanssa sitä rakkautta ei ole niin helppo edes löytää kun on aina lapset enkä ainakaan kotiini ketään vierasta kutsuisi. Eli ota asenne, että olet nykyisessä suhteessa tai ei suhdetta ollenkaan. Joskus järkisuhdekin on ok. Ota vaikka siltä kantilta, että mieti jos tulee sota. Haluatko selvitä yksin lasten kanssa ja miehellä joku toinen nainen, vai niin että perhe olisi ehjä. Joskus vakavat kriisit yhdistävät perheitä. Arki on liian tylsää ja tunteet hiipuu puolin ja toisin. Muista, että onnelisuus lähtee susta, ei kenestäkään muusta. Onko sillä väliä jos olette kuin kämppikset, jos se suhde on sentään hyvä eikä riitaisa? Joskus tunteet voi herätä, kun ei mieti niitä liikaa. Ei miehet useinkaan kehu, vaikka pussausta kyllä vaadin päivittäin. Jompi kumpi on sen teillä lopettanut. Sinä voit aloittaa vaikka päivittäisellä halauksella kun mies tulee töistä. Alkuun voi tuntua kummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kahdelle viimeiselle vastaajalle, juuri tällaisia neuvoja kaipasin :) -ap
Ei kukaan voi sun puolesta päättää..
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 17:57"]Tyhmä ämmä lopeta valittaminen. Hyvinhän sulle miehes rahat kelpaa. [/quote] Joo... tiedoks sulle, että kaikki naiset ei oo rahan perässä..
[/quote] ei kaikki mamutkaan raiskaa.
Älä jätä. Voisit tietysti hetkellisesti löytää jotain pusu seuraa erottuasi, mutta uusperhe kuviot tuo niin paljon uusia mutkia, että siinä ei pari pusua lohduta. Minäkin olen kahden pienen lapsen äiti ja täsdä arjen keskellä tuo mies vasn unohtuu huomioida, kun se kuitenkin omatoimisesti osaa pissalle ja saa ruokansa suuhun. Ja kun se kaikki huomio menee arjen pyöritykseen, miin se kumppani alkaa tyntua vieraalta. Kuitenkin kuvittelen, että vielä joskus me ollaan rakastunut el
keläispari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi jos lapsi vasta puoli vuotias, hormonitkin ovat vielä sekaisin, imetätkö?
Voihan se kuitenkin olla, että rakkaus ei palaa ja ero väistämättä edessä, mutta älä noin nopeasti päätöstä tee. Vai kauanko tuota on kestänyt? Tietysti jos lapsikin hankittiin huonoon tilanteeseen..
Provo tai sitten olet todella tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisimman huono hetki miettiä eroa. Olette molemmat uuvuksissa tästä elämäntilanteesta. Paljonkos itse osoitat hellyytä miehellesi? Kosketatko? Kehutko? Kiitätkö? Läheisyys on muutakin kuin fyysisiä tekoja ja niistä on hyvä aloittaa. Voit myös kertoa miehellesi, että olet huolissasi teidän tilanteesta ja että kaipaat pientä yhteistä kivaa. Vaikka lasten nukahdettua kynttilä picnic olohuoneessa, ei se kummallisia vaadi.
Kannattaa myös muistaa, et viikko ja kuukausikin on lyhyt aika parisuhteessa. Jos et kolmeen viikkoon ole saanut/antanut pusua, niin siitä voi toki huomauttaa, mut ei sen perusteella erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tietoinen, että parisuhde vaati töitä toimiakseen? Oletko kokeillut järjestää teille kahdenkeskistä aikaa tai jutella tilanteesta? Voisiko vaikka isovanhemmat tulla katsomaan lapsia ja menisitte miehesi kanssa vaikka ulos syömään, elokuviin tms?
Meillä oli vähän samansuuntainen tilanne esikoisen syntymän jälkeen. Istuttiin alas ja puhuttiin. Molemmat väsyneitä ja elämä ihan uudessa uskossa, jotenkin se parisuhde siinä jäi sen pikkulapsi arjen jalkoihin kuten useasti käykin. Päätettiin yhteistuumin alkaa työstää suhdetta. Ei mitään suurta, mutta esim leffailta silloin tällöin kun lapset ovat unilla,välillä pyydetään isovanhempia apuun niin päästään ulos syömään tai käymään vaikka kylpylässä pari tuntia kaksistaan :) Huomioidaan arjessa,halataan ja pussaillaan päivittäin, muistetaan koskettaa ja sanoa jotain nättiä. Ei se peiton heilutuksen tiheys aina ole se tärkein.
Sen sijaan että mietit eroa, istu alas miehesi kanssa ja keskustele. Miettikää yhdessä haluatteko tehdä töitä ja nähdä vaivaa parisuhteen eteen vai onko ero mieluisempi. Ei parisuhde aina toimi,varsinkaan pikkulapsi perheessä omalla painollaan ilman minkäänlaista panosta puolisoilta.
Meillä oli samantyyppinen tilanne. Se onneksi meni ohi ja nyt on tilanne toinen. Katuisin jos oltaisiin Sillon päädytty eroon. Antaa ajan kulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on se naiseen rakennettu mekanismi, nyt vain haetaan syytä/oikeutusta.
Meillä tulee suhteesen aikakausia joissa ei huomioida toista niin paljoa. Ne kestää jonku aikaa. Sitten kuin huomaa että suhde on vähän lopahtanut, huomaa tehdä vähän enempi töitä suhteen eteen, ja kohta taas ollaan rakastuneita ja läheisyyttä on paljon. Olen huommannut että meillä suhde kulkee aikakausina rakastunut kausi ja vähän hiipunut kausi ja rakastunut kausi ect. Eikä se haittaa enkä ole eroamassa sen takia, ei koko ajan voi olla yltiö rakastunut. Kaikissa suhteissa tulee varmasti myös näitä laimeita kausia, ja niiden aikana pitää tehdä töitä suhteen eteen, niinkuin oikeestaan koko ajan.
Teillä on pieni vauva joka varmasti vaikuttaa teidän suhteeseen. Antaako vauva sinun/teidän nukkua. Suosittelisin että etsisitte aikaa toisillenne, yrittäisitte huomioida toisianne arjen keskellä ja puhuisitte asioista jotka painaa mieltä. Sanokaa toisillenne että rakastatte, yllätä mies joskus vaikka aamupalalla, mies voisi hoitaa lapsia jotta sinä saat viettää omaa aikaa, huomioikaa toisianne. Itse en tilanteessasi eroaisi vielä, vaan katsosin miten suhde kehittyy, kun vauva vähän kasvaa ja arki helpottuu. En myöskään eroaisi ennen kuin olen varma, että olen tehnyt kaikkeni suhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellisuuden taju kateissa, normaalia lapsiperheen arkea. Odota parivuotta, niin huomaat elämän muovautuvan uudestaan. Sinusta ei tule sinkkua 18 vuoteen.
No kyllähän sen ymmärrän että ei lempi aina leisku, mutt meillä ei oikeestaan ole mitään muutakaan läheisyyttä. Ei halauksia, pusuja, kehumista yms.. olen asiasta keskutellut miehen kanssa, mutta ei noteeraa asiaa. Hänen työnsä on fyysisesti raskasta ja on usein väsynyt. Mutta edellisestä pusustakin taitaa olla jo 3vko aikaa.. mietin vaan onko tässä jo peli menetetty.. -ap
Onko kellään muulla ollut samaa kokemusta? Ja missä suhteenne on nyt?
Tyhmä ämmä lopeta valittaminen. Hyvinhän sulle miehes rahat kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 17:57"]Tyhmä ämmä lopeta valittaminen. Hyvinhän sulle miehes rahat kelpaa.
[/quote]
Joo... tiedoks sulle, että kaikki naiset ei oo rahan perässä..
Ei todellakaan kannata jättää hyvää miestä. Niin se vaan on, viimeistään kymmenen vuoden päästä käsittäisit sen, mutta olisi myöhäistä. Rakkauden tunne voi tulla ja mennä, joskus sitä saatetaan olla enää vain tottumuksesta yhdessä, mutta kaudet ennen pitkää yleensä vaihtelevat. Jonakin päivänä kenties huomaat että helvetti kun tuosta kumppanista saakin olla ylpeä! :)