Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Should I Stay or Should I go?
02.10.2009 |
Hei kaikki,
Haluaisin teidän mielipiteenne seuraavaan:
Olen 40-vuotias mies, joka 2,5 vuotta sitten töiden kautta ulkomailla (Välimeren maa) tapasi avioeronsa jälkeen 23 –vuotiaan nuoren naisen. Muutimme yhteen asumaan 2 kuukautta suhteen alkamisen jälkeen. Meillä on toki paljon ikäeroa, mutta meillä on myös ollut aivan mahtavat 2,5 vuotta rakkauden osalta. Edelleen joka ainoa työpäivä viestittelemme toisillemme rakkaudentunnustuksia ja joka ainoa viikonloppu vietämme aikaa yhdessä; kokkaamme, katsomme elokuvia ja kävelemme ulkona käsi kädessä.
Nainen tuntuu olevan todella rakastunut minuun...hänen kaverinsakin kertovat minulle samaa aivan kysymättä. Avovaimoni on jokaisen miehen unelma luonteeltaan ja ulkonäöltään. Minusta tuntuu suorastaan oudolta, että hän on minunlaiseni miehen kanssa, vaikka minulla onkin tohtorin tutkinto ja hyvät tulot. Hän ei kuitenkaan ole köyhistä oloista ja saisi kenet tahansa – vientiä on ja todella kuuluisten, komeiden ja rikkaiden miesten taholta.
Minä en voi olla syy siihen, miksi hän minun kanssani on. Olin hänen ensimmäinen miehensä seksin suhteen ja hänen mielestään hän ei muita edes tarvitse. Olen sanonut, että hän on niin nuori, että hänen pitäisi elää omat “etsikkoaikansa“. Olen sanonut, että hän voi aivan rauhassa harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, ennen kuin todella avioituisimme, koska minulla on paljonkin kokemusta, mutta hänellä vain minut. Hän tosin sanoo, ettei muita koskaan halua.
Käymme molemmat ulkona ystävien kanssa yhdessä tai erikseen. 7 kuukautta sitten hän tapasi tanssikurssilla nuoren miehen (tanssinopettajan), joka rakastui häneen. Hän kuitenkin sanoi, ettei koskaan voisi tuntea mitään tuota miestä kohtaan. Pian tuon jälkeen hän alkoi kuitenkin vahdata puhelintaan ja halusi lukea sähköpostit ilman läsnäoloani. Hän jätti kerran kuitenkin vahingossa sähköpostinsa auki ja olin niin heikko, että kävin katsomassa, josko siellä olisi jotain. Olihan siellä: tuo nuorukainen oli lähettänyt sinne rakkaudentunnustuksia. Tosin huomasin myös, että, avis oli niihin vastannut, että “minua kiinnostaa vain oma mieheni, joten ole hyvä, äläkä enää koskaan kirjoita“.
Olin Suomessa kesäaikana ja tullessani takaisin, avikseni sai yllättäen sukupuoliherpeksen. Hän itki monta päivää ja sanoi, ettei tiedä mistä se on tullut. Kävimme lääkärissä ja lääkäri sanoi, että se on todennäköisesti minun huuliherpeksestäni tarttunut suuseksin myötä. Minä tietenkin suomalaisena miehenä otin pään täyteen ja syytin häntä pettämisestä. Hän itki monta päivää ja sanoi, että “jos olisin sinua pettänyt, olisin sinut jo jättänyt ajat sitten, mutta en ole koskaan kenenkään muun kanssa ollut.“ Hänen mielestään minulla on paranoia ja hän on sanonut, että voimme koska vain käydä tutkimuksissa.
Tunnustan, että on ihanaa tuntea suurta rakkautta tässä iässä avioeron jälkeen. Jokainen päivä hänen kanssaan on todella hieno kokemus. Seksielämä on jotain aivan uskomatonta ja vietämme päivät ja illat yhdessä. Minusta tuntuu kuitenkin, että minun pitäisi jättää hänet, koska hän on niin nuori ja hän ei ole kokenut mitään muuta – paitsi minut.
Kommentteja rakkaat palstalaiset?
Kommentit (19)
Jätkällä on kaikki paremmin kuin hyvin ja viitsiikin pohtia tuollaisia typeryyksiä! Lähtisinkö, koska hän ansaitsisi kokemuksia? Lähtisinkö, koska hän kuitenkin vielä joskus kenties ehkä mahdollisesti kuitenkin pettää?
Tämä on kyllä niin uskomaton viesti, että tämä taitaa sittenkin olla provo? Ei kai kukaan voi tosissaan tuollaisia miettiä, siis oikeasti?
Jos ei vaikka olisikaan provo, niin vielä seuraava kommentti: TOTTAKAI sinä JÄÄT Tauno! Luota siihen, että naisystävälläsi on omat aivot ja myös ajattelee niillä. Jos hän haluaa sinut ja sinua, niin JUST GO FOR IT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin niin että vedet tippui silmistä!
Jätkällä on kaikki paremmin kuin hyvin ja viitsiikin pohtia tuollaisia typeryyksiä! Lähtisinkö, koska hän ansaitsisi kokemuksia? Lähtisinkö, koska hän kuitenkin vielä joskus kenties ehkä mahdollisesti kuitenkin pettää?
Tämä on kyllä niin uskomaton viesti, että tämä taitaa sittenkin olla provo? Ei kai kukaan voi tosissaan tuollaisia miettiä, siis oikeasti?
Jos ei vaikka olisikaan provo, niin vielä seuraava kommentti: TOTTAKAI sinä JÄÄT Tauno! Luota siihen, että naisystävälläsi on omat aivot ja myös ajattelee niillä. Jos hän haluaa sinut ja sinua, niin JUST GO FOR IT!
Olet harvinaisen oikeassa. Kiitos maan pinnalle palauttamisesta vahvoin sanankääntein. Kyseessä ei ollut provo, ehkä tuo avioero jotenkin sai aikaan sellaisen peruspessimismin, josta pitäisi päästä eroon. Ei jotenkin meinaa millään uskoa, että asiat ovat nyt hyvin ja sitä vaan kehittelee mielessään synkkiä skenaarioita.
Kiitos sinulle myös tukevasta viestistäsi. Urpoahan se on ajatella kuten minä joskus teen, varsinkin humalapäissäni, kuten aloitusta kirjoittaessani:)
Nauroin niin että vedet tippui silmistä!
Eikö olekin hauska fantasia? No, aivan totta tuo aloitukseni kuitenkin oli ja kuten sanottu aiemmin, provosta ei ollut kyse.
Terveisin
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluukos Porvoonkin seutu nykyään ihan Välimeren maihin...?
sillä puhut kuin meidän elämästämme.
Siis mieheni ja minun.
Tuota herpesjuttua myöten.
Ja voin vain kertoa, että totta on, huuliherpes tarttuu valitettavasti myös sukupuolielimiin kuten myös vice versa. Ikävää.
Ja kyllä. Meillä on ollut omat kriisimme nyt jo yli 20-vuotisen yhteisen taipaleemme aikana.
Enkä minäkään miestäni pettänyt, vaikka hän nyt on nuo 17 v vanhempi ja vaikka totta totisesti mahdollisuuksia olisi ollut. Ja ihailijoita vielä nytkin, ehkä näin "kypsällä iällä" enemmänkin.
Sillä uskottomuus ja uskollisuus on pitkälti sisäänkasvanut juttu ja sitoutumiskysymys.
Yhden seikan silti neuvoisin: jaksa näyttää kumppanillesi rakkautesi, kiintymyksesi, hellyytesi ja halukkuutesi. Eikä vain arkisissa puuhissa vaan anna hänen kokea olevansa NAINEN.
Tunteittesi avoin näyttäminen sitoo teidät vielä kiinteämmin toisiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluukos Porvoonkin seutu nykyään ihan Välimeren maihin...?
Nyt en ihan ymmärtänyt, kun en asu kovin lähellä Porvoota vaan muutama tuhat kilometriä Porvoosta etelään:)
AP
Oikeen tohtorin tutkinto...ja eukolla olis vientiä komeiden, rikkaittein kuuluisuksien taholta :DDD Ihan hyvä yritys, mut ei nyt oikeen uppoa. Keksis vielä jotain hauskempaa. Tosiasiassahan vaimos on sua pettänyt ja vaihtanut sut lopulta parempaan rakastajaan, ehken nuorempaan? Ja siellä sä nyt yksiössäs kitiset katkerana kun et kelpaa kellekään...ole hyvä mies rehellinen, kyllä sä joskus vielä jonkun löydät.
Sorry mut sut on niin helppo tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi olet noin katkera, mutta mielestäni ap ei ole ansainnut millään tavalla kyynistä kommenttiasi.
Tosin voi vain todeta, että sinä ddd olet tässä se häviäjä, sillä olen melko vakuuttunut, että itselläsi ei ole elämä mitenkään onnekasta.
En tosin voi väittää toivovanikaan sinulle minkäänlaista iloa tai onnea elämääsi, sen verran epämiellyttävä olet.
Joten kärvistele sinä vain etiäkinpäin näin niinkuin rahvaanomaisesti sanottuna.
AP:lle toivotan onnellisia hetkiä ja elämää.
Oikeen tohtorin tutkinto...ja eukolla olis vientiä komeiden, rikkaittein kuuluisuksien taholta :DDD Ihan hyvä yritys, mut ei nyt oikeen uppoa. Keksis vielä jotain hauskempaa. Tosiasiassahan vaimos on sua pettänyt ja vaihtanut sut lopulta parempaan rakastajaan, ehken nuorempaan? Ja siellä sä nyt yksiössäs kitiset katkerana kun et kelpaa kellekään...ole hyvä mies rehellinen, kyllä sä joskus vielä jonkun löydät. Sorry mut sut on niin helppo tunnistaa.
Ei nainen kaipaa useita miehiä. Mulle kelpaa yksi, jos vain kelpaisin hänelle. Ihastuksia tosin tulee ja menee, mutta niihin ei tarvitse tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap aika outo tyyppi. Teet näitä hassuja aloituksia joihin sitten itse vastailet vuoroin miehenä, vuoroin naisena. No, huvinsa kullakin.
Voi olla että ap vastaa myös mutta voin vakuuttaa, että ainakin 2 näistä vastauksista on minun. Enkä minä ole ap.
Minä siis ainakin tiedän, että ap ei ole täällä yksin. Usko sitä sitten tai et.
Minä taas tiedän sinut, sillä sain samanlaista kommenttia tässä jokin aika sitten esitettyä omiin ongelmiini kysymyksiä - taidat siis olla sama henkilö, joka kyselee samanlaista ap-kysymystä vähän siellä sun täällä.
No - jos saat siitä tyydytystä, niin siitä vaan. Mutta oletpa todellakin köyhä mieleltäsi, jos et muuta osaa kommentoida aloitteisiin. Säälisin sinua, jos viitsisin-.
Olet ap aika outo tyyppi. Teet näitä hassuja aloituksia joihin sitten itse vastailet vuoroin miehenä, vuoroin naisena. No, huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap aika outo tyyppi. Teet näitä hassuja aloituksia joihin sitten itse vastailet vuoroin miehenä, vuoroin naisena. No, huvinsa kullakin.
Oletpas sinä varsinainen skitsofreenikko. En ole vastannut itselleni yhtään kertaa, hulluahan se olisikin. En ole muuten aloittanut aiemmin yhtään ketjua. Olet omituisen katkera mieleltäsi!
Ja minä olen se nainen, joka elää nyt jo kohta 20 vuotta 17 vuotta vanhemman miehen kanssa - eli go for it.
Jäin muuten miettimään tuota herpes-tartuntaa; se saattaa olla naisellesi kipeämpi asia kun saatat kuvitellakaan. Sillä meille naisille (ainakin joillekin...) tuo taudin jakaminen sitoo vielä enemmän yhteen kumppanimme kanssa mutta samalla tieto siitä, että olemme saaneet tuon, koskaan poistumattoman osan elämästämme rakastamaltamme mieheltä, on todella kova pala.
Olet ap aika outo tyyppi. Teet näitä hassuja aloituksia joihin sitten itse vastailet vuoroin miehenä, vuoroin naisena. No, huvinsa kullakin.
Oletpas sinä varsinainen skitsofreenikko. En ole vastannut itselleni yhtään kertaa, hulluahan se olisikin. En ole muuten aloittanut aiemmin yhtään ketjua. Olet omituisen katkera mieleltäsi!
Jäin muuten miettimään tuota herpes-tartuntaa; se saattaa olla naisellesi kipeämpi asia kun saatat kuvitellakaan. Sillä meille naisille (ainakin joillekin...) tuo taudin jakaminen sitoo vielä enemmän yhteen kumppanimme kanssa mutta samalla tieto siitä, että olemme saaneet tuon, koskaan poistumattoman osan elämästämme rakastamaltamme mieheltä, on todella kova pala.
Joo, kyllä se pahalta tuntuu. Tosin meillä on molemmilla ollut huuliherpes jo ennen kuin tapasimme, joten on jopa mahdollista, että hän on sen itse itselleen aiheuttanut eli kosketellut alapäätään sen jälkeen kun on huuliaan koskettanut. Vaikea sanoa, mistä se on tullut. Tilanne käynnistyi siitä, kun hän ajeli karvoitustaan sellaisella Gilette - partahöylällä. Tulehdus iski ja kutina alapäähän. Ja sitten herpes.
Olemme aina yrittäneet olla varovaisia, emmekä ole suuseksiä harrastaneet, kun herpes on ollut huulessa näkyvissä eli aktiivivaiheessa. Olen nyt oppinut, että de voi tarttua myös passiivivaiheessa eli silloin kun mitään ei näy.
Paska juttu, mutta sen kanssa on elettävä. Molemmat vieläpä rakastamme suuseksiä.
Tuo ikäasia on ollut vaikea minulle, mutta ei naiselleni. Hän rakastui minuun työpaikalla jo silloin kun kärvistelin avioero-oikeudenkäynnissä. En edes asiaa silloin ymmärtänyt. Jotenkin tuntuu, että mitä noin kaunis ja fiksu nuori nainen näkee 40-vuotiaassa miehessä (hän luuli, että olen 15 vuotta nuorempi, kun tapasimme:-)
Ihan vain muillekin tiedoksi, että kun herpes - oli sitten huuli- tai sukuelinherpes - mainfestoituu, se ei siitä saman ihmisen elimistössä putkahda missää muualla esille kuin just siihen samaan manifestoituneeseen kohtaan. On siis mahdotonta, että siirtää oman huuliherpeksensä sukupelimiinsä - jonkun toisen sukuelimiin sen saa kyllä tartutettua.
Tämä nyt oli alkukysymykseesi nähden triviaali yksityiskohta, mutta kenties silti suruprosessissanne (sillä sellainen tavallaan käydään läpi kun on saatu jokin peruuttamaton tauti, niinkuin nyt tuo herpes on.
Samat epäilykset kävi muuten mieheni aikoinaan läpi - varsinkin, kun olen itsekin ikäisekseni vielä nuoremman näköinen.
Sekä sinulta että tulevalta vaimoltasi vaaditaan hiukka enemmän itsetuntoa kuin ns tavispariskunnilta (jo senkin vuoksi, että kumppanisi on toisesta kulttuurista; juu-u, tänäkin sivistyneenä aikakautena!) ja ehkä myös kärsivällisyyttä sellaisiinkin sukulaisiin/ystäviin nähden, joita ensiksi hieman epäilyttää, josko liittonne kestää.
Toivotan teille sydämestäni onnea ja iloa.
jopas näm sorminakit hyppelevät tänään hullusti - sanoja jäi ja kirjaimet vilistelevät; eli eiköhän panna edellinen uusiksi:
Ihan vain muillekin tiedoksi, että kun herpes - oli sitten huuli- tai sukuelinherpes - manifestoituu, se ei siitä saman ihmisen elimistössä putkahda missään muualla esille kuin just siihen samaan manifestoituneeseen kohtaan. On siis mahdotonta, että siirtää oman huuliherpeksensä sukuelimiinsä - jonkun toisen sukuelimiin sen saa kyllä tartutettua.
Tämä nyt oli alkukysymykseesi nähden triviaali yksityiskohta, mutta kenties silti suruprosessissanne (sillä sellainen tavallaan käydään läpi kun on saatu jokin peruuttamaton tauti, niinkuin nyt tuo herpes on), tärkeä yksityskohta tietää.
Samat epäilykset (ikäerosta) kävi muuten mieheni aikoinaan läpi - varsinkin, kun olen itsekin ikäistäni vielä nuoremman näköinen. Sekä sinulta että tulevalta vaimoltasi vaaditaan hiukka enemmän itsetuntoa kuin ns tavispariskunnilta (jo senkin vuoksi, että kumppanisi on toisesta kulttuurista; juu-u, tänäkin sivistyneenä aikakautena!) ja ehkä myös kärsivällisyyttä sellaisiinkin sukulaisiin/ystäviin nähden, joita ensiksi hieman epäilyttää, josko liittonne kestää.
Toivotan teille sydämestäni onnea ja iloa.
Alue: Seksi
palstalla teksti, josta tulee aidosti hyvä mieli. Ei tietenkään tuon ongelmasi (huom, sinun ongelmasi, koska itse olet sellaisen itsellesi kehittänyt ;) ) vuoksi, mutta kaikki muu tuossa.
Oma näkökulmani naisena on, että stay, hyvänen aika. Nauti olemassa olevasta äläkä ennakoi tulevaa. Vaihtoehtona on tietysti, että jätät kaiken tämän niin hyvältä kuulostavan ja tuntuvan ihan "varmuuden vuoksi", ja - niin, mitä sitten? Sitten olet yksin, kaipaat, ja kaikesta päätellen samaa tekisi avovaimosi. Yksinkään et varmasti halua jäädä, joten mitä teet, etsit jonkun kokeneemman, sekö olisi onnen tae? No eipä siinä, voisi onni sitäkin kautta löytyä, mutta jos sinulla on (tosin vilpillisin konsteinesi) todistetusti noin uskollinen nainen (ei halunnut takuulla vain sinun mieltäsi pahoittaa tuon tanssinopettajan haihattelujen vuoksi) joka yrittää joka solullaan sinua vakuuttaa, että haluaa vain sinut, niin miksi vaihtaisit jotain niin hyvää mahdollisesti "huonompaan", mahdollisesti petollisempaan, mahdollisesti onnettomampaan suhteeseen? Ihan vain varmuuden vuoksi?
Huomaatkos, ettei siinä vaihtoehdossa ole mitään järkeä. ;)
Kukaan ei voi taata, etteikö avovaimosi joskus haluakin jotain muuta, mutta kukaan ei voi taata onnea muutenkaan. Minun mielestäni sinun olisi syytä unohtaa epäuskosi siitä, "miksi juuri minä ansaitsisin tämän onnen" - miksi et. Vaikutat tekstisi perusteella äkkiseltään ihan mahtavalta mieheltä, mikä ettei avovaimosikin, sinut sentään tuntien, olisi samaa mieltä. :)
Omakohtaisesti sen verran, että tapasin 22-vuotiaana avomieheni (ei myöskään suomalaistaustainen), nuorihan sitä olin itsekin, mutta kuitenkin elänyt useamman vuoden "villiä sinkkuelämää". Mies oli 19-vuotias ja todella kiltti ja kokematon, silti tajuttoman hyvännäköinen ja upea mies, ja tunnustan ajatelleeni hieman samoin. Minä olen niin tavallinen ja mielestäni oli vain ajan kysymys, koska mies tajuaa upeutensa ja haluaa siitä ja nuoremmasta iästään johtuen kokea, samoista syistä kehittelin eroa vaikka hän kuinka yritti vakuutella toisin. No, onneksi ajattelin että jäänpä sitten katselemaan, nautin ajasta sen ajan minkä voin - eikä miehelle koskaan tullut sitä menovaihetta, ehdottoman uskollinen vaikka voinet uskoa, että muut naiset sitä yrittivät koetella... (no se suhde päättyi aivan muista syistä, mutta silti olen niin tyytyväinen etten ennakoinut tulevaa vaan jäin - taitaa olla meidän suomalaisten perivika tuo pahimman pelkääminen :D )
Tsemppiä! :)