Ahdistaa olla puolison kanssa, mutta ero pelottaa

Mikä sua siinä ahdistaa?

Ei meillä ole enää mitään yhteistä. Nukutaan ja vietetään aikaa eri huoneissa. Jos lapset ovat pois niin ei me keksitä edes mitään puhuttavaa enää.

Samat fiilikset. Yksi "lapsi" enää kotona. Välillä välähtää miehestä sellaisia piirteitä esille, että oksettaa. Pinnanalaiset, oikeat ajatukset näkyvät joissain kommenteissa ja katseissa. Eli ollaan ilmeisesti kumpikin kyllästymispisteessä. Hetkittäin haaveilen jättäväni koko paskan: pitkään kunnostetun puutalon kaukana keskustasta, vaalitut sukuperinteet, jopa sen kotona asuvan ärtyisän melkein aikuisen. Sais asua yksin, olla vaan ja masentua ihan itsekseeen, kun ei tästä yhdessäelostakaan saa mitään. Se vaan masentaa vielä enemmän, kun ei saa tukea ja ymmärrystä. Ei vain saa aloitetuksi eroamista. Tää yleinen tilannekin on tällainen, ettei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.