Onko muuttunut persoona "väärä"?
Vai vain uusi persoona, jollaiseksi muokkaantuu? Pitäisikö sitä "entistä persoonaa" tavoitella oikeana, vai oppia hyväksymään uusi? Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Esim. itse olin ennen todella avoin extrovertti ja olin ihmisten seurassa aina kun mahdollista. Nautin keskusteluista tuntemattomienkin kanssa ja sain ihmisen kuin ihmisen viihtymään seurassani. Töissäkin olin sellaisessa tehtävässä, jossa tämä oli osa työtäni ja nautin siitä. Sitten tuli henkilökohtaisia haasteita ja mutkien kautta nyt vuosien jälkeen huomaan, etten ole lähelläkään enää sitä, mitä olin ennen. Jos saan valita ihmisten kanssa seurustelun ja yksinolon välillä, valitsen ehdottomasti yksinolon. Unelmani ei ole enää pörrätä ihmisten parissa puhetyössä kaupungilla, vaan jos saisin valita, asuisin eläinten keskellä maaseudulla, erakkona. Extrovertistä on tullut todellinen introvertti, joka kaipaa fyysistä lepoa jos joutuu puhumaan paljon päivän aikana ihmisten kanssa. En koe olevani masentunut kuitenkaan.
Eli pitäisikö minun pakottaa itseäni kohti vanhaa persoonaani, vai todeta vain, että "se aika ei palaa", ja tämä on yhtä hyvä? Vai häiriintyykö persoonani, jos pohjimmiltani olenkin se extrovertti edelleen?
Kommentit (3)
Persoonallisuus on jatkumo, joka muokkaantuu ja kypsyy elämän kokemusten ja iän myötä. Temperamentti on pysyvämpi.
"Koskaan et muuttua saa..." Ei vaan, kyllähän ihmiset muuttuu, ja hyvä niin.
Tuo introverttius/ekstroverttiys on kuitenkin synnynnäinen temperamenttipiirre, joten en usko että se pysyvästi ja pohjimmiltaan muuttuu. Olen silti sitä mieltä että ei sun kannata väkisin yrittää palata entisellesi. Jos et enää nauti ihmisten seurasta kuten ennen, sitten et nauti. Jos tunnet tarvitsevasi palautumisaikaa ihmisten seurassa oltuani, niin sitten tarvitset sitä.
Voihan käydä niin, että aika parantaa haavoja ja joskus taas nautit ihmisten seurasta taas enemmän. Mutta se asia muuttuu jos on muuttuakseen, väkisin ei kannata yrittää mitään.
Temperamentti muuttuu kaikkien ihmisten kohdalla elämässä. Anna itsesi olla sellainen kuin juuri nyt olet. Siihen on syynsä, esim jos tarvitset yksinoloa,,niin tarvitset sitä oikeasti. Jos pakolla muutata itseäsi, niin kulutat vain itsesi loppuun.