Luuleeko kaikki et lihominen johtuu mt-ongelmista?

No onhan se itsekurin puute tai välinpitämättömyys omasta terveydestä merkki jonkinlaisesta mielen heikkoudesta. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Miten muka, jos itse tietoisesti ja hedonistisesti vaan vähän mässäilee?

Hedonistinen mässäilijä valitsee hetken nautinnon mieluummin kuin kestävän hyvinvoinnin ja terveyden, ja vaikuttaa siksi vähän tyhmältä - vaikuttaa ettei ymmärrä tekojen seurauksia

Lihavuus on laiskuutta.

niin, puolet suomalaisista on tyhmiä, ylipaino on niin yleistä tänäpäivänä.

Muttakun minä olen erinomaisen terve, vaikka olenkin lihava?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:57"]Muttakun minä olen erinomaisen terve, vaikka olenkin lihava?
[/quote]
Valitettavasti elät itsepetoksessa.

Niin, kyllä voi ajatella että lihavat on tyhmiä, samalla tavalla kuin tupakoitsijatkin. Tekevät itselleen pahaa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:57"]Muttakun minä olen erinomaisen terve, vaikka olenkin lihava? [/quote] Valitettavasti elät itsepetoksessa.

[/quote]

Käyn säännöllisesti lääkärillä ja testeissa tsekkaamassa. Ja lenkillä :)

Nää on näitä jotka jää laihoina auton alle 62-vuotiaana ja eniten vituttaa, kun ei nauttinut mistään:D

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 23:00"]Nää on näitä jotka jää laihoina auton alle 62-vuotiaana ja eniten vituttaa, kun ei nauttinut mistään:D
[/quote]
Ruokaa voi laihana nauttia kohtuullisen määrän. Ei syödä koko pizzaa vaan 1/4 siitä, ostetaan suklaalevyn sijasta suklaapatukka jne. Mistä minä kuitenkin eniten nautin on se, että voin lähteä ulos croptopissani näyttämättä lihavalta siinä.

En ajattele yhtään mitään, jos näen ylipainoisen ihmisen. Ellei ole niin lihava ettei pysty kävelemään tms. Uskon että suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään tai spekuloi syitä.
Jos joku tuttava on lihonut lyhyessä ajassa merkittävästi, niin ajattelen että kyseessä on jokin sairaus. Vaikka kasvain tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä, ajattelen että elämäntavat ovat muuttuneet. Tiedän pari ihmistä joilla lääkitys on aiheuttanut lihomista, mutta se ei ole ensimmäinen juttu joka tulee mieleen.

Voi luoja, miten inhottavalta tämmöinen keskustelu tuntuu minusta, joka ihan oikeasti olen lihonut masennuksen takia. Ärsyttää suunnattomasti tietää, että tosi monet vastaantulijat, jotka eivät tunne minua ollenkaan, ajattelevat, että olen tyhmä ja laiska, enkä välitä itsestäni ja terveydestäni. Eivät tiedä, miten kovasti taistelen tervehtymisen ja painonpudotuksen eteen. Luulevat ja olettavat asioita pelkän ulkonäköni takia. Se on oikeasti todella turhauttavaa, rasittavaa ja alhaista. 

No kyllä kun veljellä perimmäinen syy ylenpalttiseen syömiseen on mt-ongelmat. Ei lääkkeet, vaan syöminen ja syöminen johtuu kontrollin puutteesta. Syö kaiken mitä on tarjolla, pakko rajoittaa. Mun on illalla sanottava, kun olen käymässä, että et saa syödä näitä makkaroita täällä yön aikana, nämä on aamuksi grillattavaksi kaikille. Tai että et saa syödä tätä leikkelepakettia tyhjäksi ja kaikkea leipää, näistä on riitettävä aamupala muillekin. 

15 lisää, että minä siis ostan ne ruuat. Itsensä ostamia en voi mennä sanomaan, mutta huomauttaa vain, että ei kannattaisi syödä koko ajan. Kahvileivät ihan mahdoton, ne on rajoitettava ja joskus jopa piilotettava, jos on vieraillekin tarkoitus jäädä. Ikää on yli 50 ja se on aina ollut tuollaista, lapsesta asti. 25-vuotiaaksi oli hoikka, kun liikkuin niin paljon. Hänellä on diagnoosina mbd ja joitain muita mielenterveydenhäiriöitä. Ei tule kasvatuksesta, äidillä on ollut yli vuorokauden kestänyt vaikea synnytys ja veljelle tullut hapen puute. 

Minä olen sairaalloisen lihava bmi:n mukaan, mutta onnekseni läskini ovat jakaantuneet ns. oikeisiin paikkoihin, enkä näytä ihan kauhelata valaalta vaikka lihavalta näytänkin.

Mutta tuohon laiskuuteen ja mt-ongelmaan. Olen elänyt läpi hyvin rankkoja aikoja (miehen kuolema, useamman pienen lapsen yh_ksi jääminen ja arjen pyörittäminen, opiskelut, työn sovittaminen tähän kaikkeen, lasten sairastumiset jne jne jne), ja ollut todella kovilla että olen niistä silti läpi taistellut normaalijärkisenä. Noihin aikoihin mulla ei ollut mahdollisuutta, voimia eikä edes aikaa keskittyä itseeni. Söin mitä söin, useimmiten eineksiä, ei kasviksia, liikuntaa ei todellakaan voinut harrastaa kun ei ollut aikaa eikä voimia enää siihen. Kun sain päivän päättymään, saatoin lohduttaa itseäni suklaalla tms herkuilla. Mitään mt-ongelmaa ei minulla ole koskaan todettu, mutta ruoka oli mun selviytymiskeino vaikeista ajoista. Jollain muulla se on alkoholi, mulla se oli ruoka/herkut.

Nyt sitten elämä on jo seesteisempää ja ns. normaalia. Lapset on pieniä edelleen, arjen pyörittäminen vaatii omansa, töissäkin on käytävä, mutta se musertava psyykkinen taakka on normaalilla tasolla. Nyt mulla on aikaa ja energiaa keskittyä jo itseenikin, kun lapseni eivät enää tarvitse mun jokaikistä energianripettä. Nykyään syön terveellisesti, harrastan liikuntaa, olen itselleni lempeä. En mässäile enää ruualla ja olen muutenkin kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani.

Jotain on kuitenkin tapahtunut elimistölleni, sillä nää läskit ei vaan katoa minnekään. Lääkäriin pitäisi varmaankin mennä, mutta toistaiseksi en ole sitä tehnyt.

Olen siis lihava, mutta syön ja elän varmasti terveellisemmin kuin monet laihemmat. Älykkyydessäni tai ahkeruudessani ei ole mitään vikaa, ei myöskään mielenterveydessäni. Enemmän kertoo kyllä sen ihmisen älykkyydestä jotain, jonka mielestä lihavuus on yhtäkuin yksinkertaisuus ja laiskuus.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 23:00"]Nää on näitä jotka jää laihoina auton alle 62-vuotiaana ja eniten vituttaa, kun ei nauttinut mistään:D [/quote] Ruokaa voi laihana nauttia kohtuullisen määrän. Ei syödä koko pizzaa vaan 1/4 siitä, ostetaan suklaalevyn sijasta suklaapatukka jne. Mistä minä kuitenkin eniten nautin on se, että voin lähteä ulos croptopissani näyttämättä lihavalta siinä.

[/quote]

Samaa mieltä. Mistään en ole koskaan kieltäytynyt vaikka olenkin normaalipainoinen, alle 40v:nä hyvin hoikka jopa. En tosiaan usko että kuollessani ainakaan suren sitä etten mässäillyt rankalaisilla ja hampurilaisilla:D Hassuja luuloja lihavilla??

Eilen söin ihanaa ulkofilepihviä, valkosipuliperunoita (kermaan tietty) ja kermaista kanttarelikastiketta ja salaattia, jälkkäriksi pala mustikka-valkosuklaa moussekakkua. Aivan ihanaa ja itsetehtyä tietty! Eikä kukaan muukaan mun hoikista ystävistäni ole mitään rehuillaeläjiä vaan todellakin nauttivat elämästä ja herkkuruuista! Olisikohan kyse annoskoosta ja ruuan laadusta;D

Kyllähän se näin on. En ole koskaan tavannut ylipainoista ihmistä, joka olisi fiksu ja mieleltään terve. Kaikki ovat olleet keskivertoa tyhmempiä ja lisäksi jotenkin rassukoita. Terve ei ole plösö, vaan huolehtii itsestään, kunnioituksella.

Vastaus otsikkoon, ei luule.
On toki niitä jotka on lihonneet lääkkeistä, juurikin masennuslääkkeistä, toinen lihottavat on epilepsia lääkitys.

Mutta aika usein ylensyömisessä on taustalla jokin mielenterveysongelma, ihan ilman sitä lääkitystäkin.
Harva haluaa tietoisesti syödä herkkuja ja lihoa satakiloiseksi.

Itselläni koen sen tietynlaiseksi riippuvuudeksi, kuten joillakin alkoholi ja tupakka. Riippuvuudet on mielestä johtuvia, aivot addiktoituu helpommin kuin muilla.

Itse olen ollut syömishäiriöinen koko ikäni, ainut mistä on ollut pysyvää apua on ollut psykoterapia.

Ei se lääke vaan mieliala.

Huonoilla hetkillä jotkut syö ja jotkut jättävät syömättä