Olisi kiva lukea synnytyskertomuksia

Up

Eka käynnistettiin rv38+6, vedet meni pari päivää aikaisemmin.
Supistukset alkoivat heti tipanlaiton jälkeen, ja voimistuivat ja tihenivät nopeasti. Sain epiduraalin kun tuntui etten kestä enää,ynisin vain hiljaa ja kierin sängyllä, tuli vain supistus supistuksen jälkeen, ei taukoja välissä... Ilokaasua olin kokeillut jo alussa, tuli vain paha olo.
Epiduraalin jälkeen oli paratiisissa, ei sattunut ollenkaan eikä ponnistaminen tuntunut miltää, ponnistusvaihe kesti 7min. Koko hommaan meni 5h.

Toisen kanssa supistukset alkoivat puoli viideltä aamuyöllä. Seitsemältä olin synnärillä, kymmentä vaille yksitoista oli lapsi syntynyt. Supistuksia siedin pidempään, sain kyllä epiduraalin mutta ei ollut siinä vaiheessa edes samanlaista sietmätöntä tuskaa kuin esikoisen synnytyksessä. Tälläkin kerralla oli täysin kivuton olo epiduraalin jälkeen, ponnitusvaihe untui lievästi, mutta voisi verrata finnin puristamiseen.... Ponnistusvaihe 11min, vauva oli avotarjonnassa.

Kolmas, noooh..... Yhden aikaan yöllä tuli ensimmäinen aika napakka supistus josta tiesin että jaaha, nyt se alkaa. Neljältä lorahti eka satsi vettä housuihin, joten soitin anopille että voisivat lähteä tulemaan meillepäin, sen jälkeen soitin taksin itselleni. Tässä vaiheessa supistukset tulivat vielä noin kymmenen minuutin välein, mutta vettä lorahti vielä toisen kerran ja oli vihreää. Käyrän jälkeen pääin saliin, tässä vaiheessa supistukset tulivat jo tiheämmin ja kivuliaammin, ja pyysin saada kokeilla ilokaasua taas. Tällä kerralla ei tullut niin paha olo.
Jonkun ajan kuluttua pyysin kätilöä vilkaisemaan josko voisin jo saada epiduraalin, koska supistukset olivat jo hyvin kipeitä ja tulivat tiheään. Olin 4cm auki, hän ei halunnut että epiduraalia laitettais koska voisi hidastaa synnytystä, sai ylipuhuttua kokeilemaan PCBtä. Tästä ei ollut minulle mitään iloa, joten siinä vaiheessa kun olin suurinpiirtein yhtä kipeä kuin esikoisen synnytyksessä hän laittoi kanyylin ja pyysi läkäriä paikalle spinaalia varten. Lääkäri ei kuitenkaan ikinä ehtinyt paikalle, kun lapsi päätti että hän tulee nyt. Mies painoi kelloa kun minä aloin huutaa, lapsi oli ulkona ennen kuin kätilö saapui huoneeseen. Taisi kestää minuutin se ponnistusvaihe. EN enää muista kipua, muista sen että että en tajunnut heti kuka huutaa, ja muistan sen paineen tunnen alapäässä, ja kauhistukseni  kun tajusin että se tulee NYT enkä ole ehtinyt kivunlievitystä saamaan! Nojoo, hyvinh'n se meni kuitenkin.

Neljättä kertaa ei tule, lähete sterilisaatioon hankittu =D

Toinen synnytys alkoi vesien menolla. Esikoinen tuli viereen, ja kun siirryin vähän, lapsivettä lorahti. Nousin ylös ja lähdin alakertaan, menin soittamaan synnärille. Supistukset alkoivat aika vauhdilla, aluksi niitä tuli vain muutama heikko ja kohta jo jatkuvasti. Mies laittoi itselleen ja esikoiselle jotain syötävää, minä laittelin esikoisen tavaroita valmiiksi (aikuisten tavarat olivat jo lähes pakattuina laukuissa). Yritin syödä, mutta ei jostain syystä maistunut.

Pakkauduttiin autoon ja lähdettiin ajamaan. Oli kesäkuu, mutta puolessa välissä matkaa alkoi sataa lunta. Esikoinen lauleli välillä maanisesti jotain pätkää takapenkillä, matka ei tuntunut taittuvan ollenkaan. Supistukset olivat todella kipeitä. Minulla oli kuumavesipullo, joka helpotti ehkä ihan vähäsen.

Pääsimme vanhempieni luo. Halusin mennä suihkuun, jotta saisin kipua helpotettua edes vähän. Suihkussa menin kontilleni, enkä meinannut enää päästä ylös. Lähdimme matkaan niin pian kuin mahdollista, enää 30 km jäljellä. Autoon meneminen tuntui ihan hirveältä niissä kivuissa, istuminen ei houkutellut lainkaan. 

Matkalla lapsivettä tuli niin paljon, että säälittävät siteet ja pyyhkeet eivät auttaneet mitään. KUn kävelin autosta synnärin ovelle, housut olivat jo läpimärät. Kätilöt tulivat vastaan ja veivät synnytys-VO:lle, missä alettiin tutkia. EN meinannut päästä makaamaan, koska selkään sattui niin paljon. Kätilöt totesivat, että kohdunsuu on täysin auki (avautumisessa oli mennyt suunnilleen 3 h) ja kiikuttivat minut kovaa vauhtia saliin.

Saliin tuli lääkäri sikiön ajoittain laskeneiden sydänäänien takia, ja samalla lääkäri totesi avonaisen tarjonnan. Se olikin tuttua jo ed. kerralta. Salissa minulle myös tiputettiin IV-AB streptokokin takia. Yritin ponnistaa, mutta tarjonta teki siitä kivuliasta. Pyysin lääkäriltä häpyhermon puudutuksen, josko se helpottaisi ponnistamista. Ei helpottanut. Yritin siinä pukertaa vauvaa ulos, mutta tuloksetta. Lääkäri otti esille imukupin (myös tuttu ed. kerralta), ja kun näin sen, sain jotkut yliluonnolliset voimat työntää vauvan ulos kivusta huolimatta. Ponnistusvaihe 45 min.

Vauva oli pieni ja virkeä. Vähän alilämpöä oli, ja ensin lämmitin vauvaa ihoa vasten, mutta kun se ei nostanut lämpöä tarpeeksi nopeasti, vauva vietiin lämpötyynylly. Minä jäin nukkumaan, mies lähti vauvan kanssa. Tuntui tosi ihanalta levätä! 

Siinäpä se! Kaikki meni hyvin. Episiotomia leikattiin.

Kiitos ja lisää näitä :)
On kiva lukea :)

uppista nyt kun taas voi  kirjoittaa

Supistukset alkoivat illalla yhdentoista aikaan.
Synnärille lähdettiiin kolmen aikaan aamuyöstä.

Sinne päästyämme oli 7cm auki.
En saanut epiduraalia kun ei "voinut enää antaa"?

Ilokaasusta tuli paha olo.
Lopun aukeamisen kärvistelin sängyllä maaten, en voinut kuvitellakaan edes nousevani suihkuun, kivut olivat niin kovia. Supparit tulivat ryppäinä.

Yhdeksältä aamulla piti aloittaa ponnistaminen. Olin niin kipujen tainnuttama etten tuntenut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta.
Ponnistusvaihe kesti 1,5h.

Eppari leikattiin. Pyörryin myös salissa.
Sain seuraavana päivänä kaksi pussia verta.

Toivuin synnytyksestä yli neljä viikkoa. Olin kipeä pitkään.

Ensimmäinen synnytys oli todella pitkä ja kivulias, olin psyykkisesti ja fyysisesti ihan äärirajoilla. Toinen synnytys oli nopea ja käytännössä lähes kivuton ponnistusvaiheeseen saakka. Lapsi syntyi muutamassa minuutissa, ja sitten ei käveltykään muutamaan viikkoon, tuli sen verran noita vammoja. Itse olin yllättynyt jälkisupistusten voimakkuudesta toisessa raskaudessa, tuntui että ne kävi melkein kipeämpää kuin itse synnytys.

Toinen synnytys alkoi, kun menin nukkumaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vasta n.klo 02. Heti kun pääsin sänkyyn, alkoi supistella. Ensin ihan hiljaa, mutta kokoajan kovemmin. Herätin miehen klo 7 ja sanoin, että varmaan lähtö lähellä. Mies soitti esikoiselle hoitajan ja mä makasin sohvalla jo aikamoisissa kivuissa. Matkalla sairaalaan supistukset oli jo sellaiset, että oli pakko kiemurrella ja huutaa. Sairaalassa oltiin klo 8 ja olin 6cm auki. Siinä sitten salissa laitettiin heti epiduraali ja otin ilokaasua. Supistukset helpotti niiden ansiosta ja sain levätä hetken. N. Klo 11 supistukset palasi kivuliaina oli jo tosi kovia, huusin ja ulisin. Klo 12 tuntui siltä, että on pakko ponnistaa. Ponnistin kaksi kertaa ja klo 12.02 terve tyttö syntyi. Esikoisen synnytykseen verrattuna oli naurettavan helppo synnytys.

Näille on täällä oma palsta! Menkää sinne!

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:12"]

Näille on täällä oma palsta! Menkää sinne!

[/quote] ei jaksa. Kai etusivulla saa näkyä muuta kuin mamuvastaista oksennusta?

5 lapseni synnytys alkoi aamulla. Heräsin puoli seiskalta kun tuntui niin epämiellyttävältä olo. Edellisen päivän oli valutellut limatulppaa ja loppuläjä tuli pönttöön aamulla.
Ilmoitin miehelleni että vauva syntyy varmaan tänään. Samontein tunsin ensimmäisen supistuksen joka ei ollut kipeä. Soitin miehelleni uudestaan ja sanoin että se syntyy tänään, tuu jo kotia.

Varttia vaille kahdeksan lähdettiin ajelemaan sairaalaan (130km matkaa). Pieni epäröinti oli koko matkan että onkohan tää nyt sittenkään sitä kun supistuksia tuli 10-15min välein eivätkä ne sattuneet. 50km ennen sairaalaa tunsin ekan kipeämmän supparin ja tuntui että haluan äkkiä seisomaan/liikkumaan.

Sairaalaan tullessa olin varma että takaisin ei lähdetä ilman vauvaa.
Synnytyshuoneeseen päästyäni kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja sanoi että olen 9cm auki. Niillä epäsäännöllisillä ja vain lievästi kipeillä supistuksillako muka.. olo oli epätodellinen.
Kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua, mutta halusin odottaa vähän aikaa. Seuraava supistus olikin jo semmonen että pyysin ilokaasua. Vajaan tunnin "tanssin" ilokaasunaamarin kanssa kunnes pyysin kätilöä paikalle kun painatti kiin paljon.
Vauva ei ollut vielä laskeutunut mutta kun kätilö puhkaisi kalvot alkoi heti tapahtua. Kahdella ponnistuksella vauvan pää syntyi. Olin kylkiasennossa ja pään ulostulemisen jälkeen piti vauhdilla mennä selälleen ja ponnistaa niin kovasti kun vaan ikinä pystyin. Kätilö näki vauvan päästä että nyt ei oo ihan pieni mukula tulossa. Loppuvartalo syntyi seuraavalla ponnistuksella ja 5,2kg tyttö rääkäisi jouduttuaan ulos lämpimästä majapaikastaan. :)

Synnytyksen kesto 4,5h. Ei repeämiä ja vauvakin voi loistavasti nopeasta ulostulostaan huolimatta. :)

eka synnytys oli nopea,kotona kärvistelin liian pitkään polttojeni kanssa ja kun sairaalaan pääsin niin vauva syntyi  lähes saman tien,oli helppo ensisynnytys. Tosin napanuora oli vauvan kaulan ympärillä 2 kertaa ja sydänäänet hävisi ja toinen kätilö tuli painamaan vauvan vatsasta pois.Ai niin ja luomuna kun ei ehtinyt saada kipulääkettä.

toka synnytys kesti vuorokauden oli aivan järkyttävä,vauvalla oli väärä tarjonta ja ei laskeutunut,supistukset oli kovat,mutta mitään ei tapahtunut.Ei lääkitystä,koska synnytys oli pitkittynyt.

kolmas oli syöksy,meinasin "kuolla" tuskiini,taas vauvalla väärä tarjonta ja ponnistusvaihe oli synnytyksen pisin vaihe.Ei ehditty lääkitä.

neljättä ei enää tule,kaksi viimeistä synnytystä määräsi sen

Up

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:33"]5 lapseni synnytys alkoi aamulla. Heräsin puoli seiskalta kun tuntui niin epämiellyttävältä olo. Edellisen päivän oli valutellut limatulppaa ja loppuläjä tuli pönttöön aamulla.
Ilmoitin miehelleni että vauva syntyy varmaan tänään. Samontein tunsin ensimmäisen supistuksen joka ei ollut kipeä. Soitin miehelleni uudestaan ja sanoin että se syntyy tänään, tuu jo kotia.

Varttia vaille kahdeksan lähdettiin ajelemaan sairaalaan (130km matkaa). Pieni epäröinti oli koko matkan että onkohan tää nyt sittenkään sitä kun supistuksia tuli 10-15min välein eivätkä ne sattuneet. 50km ennen sairaalaa tunsin ekan kipeämmän supparin ja tuntui että haluan äkkiä seisomaan/liikkumaan.

Sairaalaan tullessa olin varma että takaisin ei lähdetä ilman vauvaa.
Synnytyshuoneeseen päästyäni kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja sanoi että olen 9cm auki. Niillä epäsäännöllisillä ja vain lievästi kipeillä supistuksillako muka.. olo oli epätodellinen.
Kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua, mutta halusin odottaa vähän aikaa. Seuraava supistus olikin jo semmonen että pyysin ilokaasua. Vajaan tunnin "tanssin" ilokaasunaamarin kanssa kunnes pyysin kätilöä paikalle kun painatti kiin paljon.
Vauva ei ollut vielä laskeutunut mutta kun kätilö puhkaisi kalvot alkoi heti tapahtua. Kahdella ponnistuksella vauvan pää syntyi. Olin kylkiasennossa ja pään ulostulemisen jälkeen piti vauhdilla mennä selälleen ja ponnistaa niin kovasti kun vaan ikinä pystyin. Kätilö näki vauvan päästä että nyt ei oo ihan pieni mukula tulossa. Loppuvartalo syntyi seuraavalla ponnistuksella ja 5,2kg tyttö rääkäisi jouduttuaan ulos lämpimästä majapaikastaan. :)

Synnytyksen kesto 4,5h. Ei repeämiä ja vauvakin voi loistavasti nopeasta ulostulostaan huolimatta. :)

[/quote]

Miksi alapeukku? Jos jollakin on ollut helppo synnytys niin mitä se on sulta pois? Olen kyllä kokenut vaikeammankin synnytyksen imukupilla auttamisen, rajun repeämisen ja verenvudon myötä.. jos sua nyt yhtään lohduttaa. Viiteen synntykseen mahtuu yhtä sun toista. En jaksanut jokaista rupeamaa alkaa kirjoittamaan. Niistä kun saisi vaikka kirjan aikaiseksi. ;)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:07"]Up
[/quote]jup

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 22:07"]Up
[/quote]jup
[/quote]
Zup

Uppista

Up

Uppista keikkaa :)