Erotako vai ei???

Tuskin nyt ekana kannattaa erota. Miehelle on saattanut iskeä paniikki.

Missä on nettipoliisi Fobba kun häntä tarvitaan!?!?

Eroa

Ukko vaihtoon!

vaihtaisin miestä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:51"]

vaihtaisin miestä.

[/quote]

Joo no kaikki ei ole tollasia kuin sinä, että niitä miehiä vaan tupsahtelee. 

Noh minä yrittäisin selvittää mieheltä kuinka tosissaan on.. olen huomannut, että monille miehille perhe ja lapsi on kuin kirosana. Haluavat elää vapaasti, pelkäävät vastuuta ja oman elämän (harrastukset,kaverit) rajoittumista.
Itse en enään jaksanut kuunnella vuodesta toiseen sitä 'katotaan vuoden päästä'.. poistin kierukan kerroin miehelle ja ostin kaapin täyteen kortsuja. Kerran käytettiin kortsua, puolivuotta keskeytettyä yhdyntää ja yhtäkkiä mies halusi ottaa riskin. Sanoin monesti, että kai tiedät mitä teet..
Noh kertalaakista raskaaksi. Mies kapinoi alkuraskauden, puolessa välissä alkoi jo silitellä mahaa päivittäin. Synnytyksessä itki onnesta.
Ei ehkä mikään oppikirjan mukainen tapahtuma. Mutta en huijannut tai kiristänyt häntä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:26"]Meillä on reilu 10v yhteistä taivalta takana. Jo suhteen alkuaikoina on mm. puhuttu, että lapsia kumpikin haluaa todennäköisesti useammankin sitten jossain vaiheeessa, kun aika on oikea.

Nyt tuli tämä ajankohtaiseksi, koska vanhenen joka vuosi ja suhteemme on kaikin puolin hyvä niin lapsikin olisi omasta puolesta tervetullut. Mies ei kuitenkaan ole enää samoilla linjoilla vaan on jopa sanonut, ettei halua lapsia ollenkaan. Tämä oli itselleni jonkinlainen järkytys, koska haluaisin ainakin yhden lapsen.

Siskoni on saanut meidän seurustelumme aikana yhteensä kolme lasta ja nämä lapset ovat vauvasta saakka olleet meillä aina välillä hoidossa mm. siksi, kun ovat alussa olleet todella itkuisia ja huonosti nukkuvia niin vanhemmat on saanut vähän levätä, kun lapset olleet hoidossa. Näiden lasten hoitoon mieheni on osallistunut hyvinkin oma-alotteisesti ja tämänkin takia olen aika ymmälläni, että nyt mies ei enää lapsia haluaisikaan.

Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Pelkään, että katkeroidun, jos jään suhteeseen eikä mies tule koskaan haluamaan lasta. Toisaalta sekin pelottaa, että jos eroan vain tämän takia enkä sitten kuitenkaan enää löydä toista yhtä hyvää miestä kun tämä nykyiseni.

Olen yrittänyt ajatella myös elämää ilman lapsia ja mitä positiivista siinä olisi, mutta silti aina palaan ajatukseen/haaveeseen, että jos en saa suurperhettä (tarkoittaa minulle 3-4 lasta) niin ainakin yhden lapsen haluaisin. Lapsi voisi olla myös adoptoitu, jos raskaus ei onnistuisikaan.
[/quote]
Ja yksin ei voi jäädä? Mikä helketin pakko joillakin on olla parisuhteessa, vaikka huonossa kin, jottei vain tarvitsisi olla yksin?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:26"]

Meillä on reilu 10v yhteistä taivalta takana. Jo suhteen alkuaikoina on mm. puhuttu, että lapsia kumpikin haluaa todennäköisesti useammankin sitten jossain vaiheeessa, kun aika on oikea.

Nyt tuli tämä ajankohtaiseksi, koska vanhenen joka vuosi ja suhteemme on kaikin puolin hyvä niin lapsikin olisi omasta puolesta tervetullut. Mies ei kuitenkaan ole enää samoilla linjoilla vaan on jopa sanonut, ettei halua lapsia ollenkaan. Tämä oli itselleni jonkinlainen järkytys, koska haluaisin ainakin yhden lapsen.

Siskoni on saanut meidän seurustelumme aikana yhteensä kolme lasta ja nämä lapset ovat vauvasta saakka olleet meillä aina välillä hoidossa mm. siksi, kun ovat alussa olleet todella itkuisia ja huonosti nukkuvia niin vanhemmat on saanut vähän levätä, kun lapset olleet hoidossa. Näiden lasten hoitoon mieheni on osallistunut hyvinkin oma-alotteisesti ja tämänkin takia olen aika ymmälläni, että nyt mies ei enää lapsia haluaisikaan.

Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Pelkään, että katkeroidun, jos jään suhteeseen eikä mies tule koskaan haluamaan lasta. Toisaalta sekin pelottaa, että jos eroan vain tämän takia enkä sitten kuitenkaan enää löydä toista yhtä hyvää miestä kun tämä nykyiseni.

Olen yrittänyt ajatella myös elämää ilman lapsia ja mitä positiivista siinä olisi, mutta silti aina palaan ajatukseen/haaveeseen, että jos en saa suurperhettä (tarkoittaa minulle 3-4 lasta) niin ainakin yhden lapsen haluaisin. Lapsi voisi olla myös adoptoitu, jos raskaus ei onnistuisikaan.

[/quote]

Mies on ymmärtänyt että elämä ilman lapsia on mukavampaa kuin lasten kanssa. Hän on huomannut siskosi vastuuttoman käytöksen tunkea omia lapsia toisten hoitoon kun ei viitsi omia lapsiaan hoitaa. Eikä hän halua itse sitä omille lapsille

En pelkää yksin jäämistä, parisuhteemme on muuten kaikin puolin hyvä, mutta mies ei enää puheidensa mukaan halua lapsia. Minä haluaisin ainakin yhden lapsen.

Voisin tietysti erota tämän takia, mutta kuten jo aloituksessa kirjoitin niin pelkään, etten enää löydä toista hyvää miestä, joka haluaisi vielä lapsenkin.

Niin ja sanomattakin lienee selvää, että rakastan miestäni ja se tekee tästä päätöksestä erittäin vaikeaa. Luultavasti yritän vielä puhua miksei halua ja/tai kertoa, että jätän ehkäisyn pois.

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:26"]Meillä on reilu 10v yhteistä taivalta takana. Jo suhteen alkuaikoina on mm. puhuttu, että lapsia kumpikin haluaa todennäköisesti useammankin sitten jossain vaiheeessa, kun aika on oikea.   Nyt tuli tämä ajankohtaiseksi, koska vanhenen joka vuosi ja suhteemme on kaikin puolin hyvä niin lapsikin olisi omasta puolesta tervetullut. Mies ei kuitenkaan ole enää samoilla linjoilla vaan on jopa sanonut, ettei halua lapsia ollenkaan. Tämä oli itselleni jonkinlainen järkytys, koska haluaisin ainakin yhden lapsen.   Siskoni on saanut meidän seurustelumme aikana yhteensä kolme lasta ja nämä lapset ovat vauvasta saakka olleet meillä aina välillä hoidossa mm. siksi, kun ovat alussa olleet todella itkuisia ja huonosti nukkuvia niin vanhemmat on saanut vähän levätä, kun lapset olleet hoidossa. Näiden lasten hoitoon mieheni on osallistunut hyvinkin oma-alotteisesti ja tämänkin takia olen aika ymmälläni, että nyt mies ei enää lapsia haluaisikaan.   Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Pelkään, että katkeroidun, jos jään suhteeseen eikä mies tule koskaan haluamaan lasta. Toisaalta sekin pelottaa, että jos eroan vain tämän takia enkä sitten kuitenkaan enää löydä toista yhtä hyvää miestä kun tämä nykyiseni.   Olen yrittänyt ajatella myös elämää ilman lapsia ja mitä positiivista siinä olisi, mutta silti aina palaan ajatukseen/haaveeseen, että jos en saa suurperhettä (tarkoittaa minulle 3-4 lasta) niin ainakin yhden lapsen haluaisin. Lapsi voisi olla myös adoptoitu, jos raskaus ei onnistuisikaan. [/quote] Ja yksin ei voi jäädä? Mikä helketin pakko joillakin on olla parisuhteessa, vaikka huonossa kin, jottei vain tarvitsisi olla yksin?

[/quote]

Tähän en usko. Siskoni ei ole pyytänyt meitä hoitamaan lapsiaan siksi, ettei häntä itseään ole kiinnostanut vaan lapset ovat olleet itkuisia/huonosti nukkuvia ja lisäksi siskoni sairastui vakavasti, kun kaksosensa eivät olleet vuottakaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:26"]

Meillä on reilu 10v yhteistä taivalta takana. Jo suhteen alkuaikoina on mm. puhuttu, että lapsia kumpikin haluaa todennäköisesti useammankin sitten jossain vaiheeessa, kun aika on oikea.

Nyt tuli tämä ajankohtaiseksi, koska vanhenen joka vuosi ja suhteemme on kaikin puolin hyvä niin lapsikin olisi omasta puolesta tervetullut. Mies ei kuitenkaan ole enää samoilla linjoilla vaan on jopa sanonut, ettei halua lapsia ollenkaan. Tämä oli itselleni jonkinlainen järkytys, koska haluaisin ainakin yhden lapsen.

Siskoni on saanut meidän seurustelumme aikana yhteensä kolme lasta ja nämä lapset ovat vauvasta saakka olleet meillä aina välillä hoidossa mm. siksi, kun ovat alussa olleet todella itkuisia ja huonosti nukkuvia niin vanhemmat on saanut vähän levätä, kun lapset olleet hoidossa. Näiden lasten hoitoon mieheni on osallistunut hyvinkin oma-alotteisesti ja tämänkin takia olen aika ymmälläni, että nyt mies ei enää lapsia haluaisikaan.

Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Pelkään, että katkeroidun, jos jään suhteeseen eikä mies tule koskaan haluamaan lasta. Toisaalta sekin pelottaa, että jos eroan vain tämän takia enkä sitten kuitenkaan enää löydä toista yhtä hyvää miestä kun tämä nykyiseni.

Olen yrittänyt ajatella myös elämää ilman lapsia ja mitä positiivista siinä olisi, mutta silti aina palaan ajatukseen/haaveeseen, että jos en saa suurperhettä (tarkoittaa minulle 3-4 lasta) niin ainakin yhden lapsen haluaisin. Lapsi voisi olla myös adoptoitu, jos raskaus ei onnistuisikaan.

[/quote]

Mies on ymmärtänyt että elämä ilman lapsia on mukavampaa kuin lasten kanssa. Hän on huomannut siskosi vastuuttoman käytöksen tunkea omia lapsia toisten hoitoon kun ei viitsi omia lapsiaan hoitaa. Eikä hän halua itse sitä omille lapsille

[/quote]

Juttele miehen kanssa rauhassa asiasta. Jos on vaan pelästyny lapsi aihetta. Miehet on sellasia...jossain vaiheessa. Jos ei ennen raskautta nii sit sen aikana.

Komppaan tätä! Meillä mies aluksi halusi lapsia, kun sen aika koitti, sanoi jyrkän ein lapsille. Ei kuitenkaan halunnut erotakaan ja lopulta suostui, että jätän ehkäisyn pois ja käytetään kondomia, kunnes parin kuukauden päästä mies ei halunnut enää käyttää kondomia ja tulin melkeen heti raskaaksi.

Raskauden tullessa miehelle iski uus paniikki (osasyy varmasti kaksosraskaudessa), mutta se oli kuitenkin muutamassa viikossa ohi ja nyt meillä on kolme lasta. Ehkäisyä en ole ensimmäisen raskauden jälkeen käyttänyt, mutta ikalla ja toisella lapsella on ikäeroa 5v ja toisella ja kolmannella 4v. Olisin halunnut vähän pienemmät ikäerot lapsille, mutta minkäs teet. Mitään varsinaista syytä ei koskaan löytynyt, miksi myöhempien raskauksien kesti tärpätä tosi pitkään.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 21:24"]

Juttele miehen kanssa rauhassa asiasta. Jos on vaan pelästyny lapsi aihetta. Miehet on sellasia...jossain vaiheessa. Jos ei ennen raskautta nii sit sen aikana.

[/quote]

Miehille iskee aina jossain vaiheessa paniikki