Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, jota pitäisi aina tukea, mutta kun itsellä menee huonosti...
05.09.2015 |
Olemme tunteneet ystäväni kanssa jo lähes parikymmentä vuotta, olemme siis kolmekymppisiä molemmat. Ystäväni on sitä sorttia, jolla on asiat lähes aina huonosti, aina jokin ongelma, jossa kaipaa tukea ja neuvomista. Hän myös tuppaa jauhamaan samoja ongelmia kerta toisensa jälkeen, uudelleen ja uudelleen. Usein kuuntelen ja tuen....Tunteeni kuitenkin vaihtelevat aidosta välittämisestä ajatukseen, että ystäväni on melkoisen itsekeskeinen. Toisaalta hän osaa olla todella hauskaa ja miellyttävää seuraa, joten en ole siksi lopettanyt ystävyyttämme. Meillä on myös pitkä historia, sekin siis liimaa meitä toisiimme.
Ongelma on kuitenkin se, että minusta tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi koskaan minua silloin, kun minulla sattuu olemaan vaikea elämäntilanne menossa, vaan saattaa silloin jopa lopettaa yhteydenpidon. Hän mielestäni "rankaisee" minua siitä, jos en ole pitänyt häneen tarpeeksi yhteyttä silloin, kun hänellä on vaikeaa vaikka tietää, että minullakin on ollut. Aina hänen ongelmansa ovat suurempia ja vaikeampia kuin kenenkään muun siis.Koskaan en ole itse soimannut häntä yhteydenpidon vähyydestä. En jaksaisi aina vaan olla se tukija ja ymmärtäjä, vaan että minuakin välillä tuettaisiin ja osoitettaisiin, että olen tärkeä. Minusta tuntuu kuin joutuisin koko ajan todisteleman ystävälleni, että välitän hänestä ja jos omien vaikeuksieni takia en vaikka jaksa tai ehdi olla niin paljon yhteyksissä hän pettyy ja loukkaantuu ja ei luota minuun. Sitten hänestä ei kuulu mitään, vaan odottelee, että minä olen se aktiivinen osapuoli ja osoitan ja todistan välittäväni hänestä.
Onko teillä muilla tällaisiaystäviä? Miten olette selvittäneet tilannetta? Olen jotenkin niin kyynistynyt, että myötäilen vain ystävälleni, koska pelkään hänen suuttumustaan... En vain jaksaisi aina pelätä mistä hän milloinkin loukkaantuu. Miten saisin hänet ymmärtämään, että hän ei ole kaiken napa ja muillakin on välillä vaikeaa, vaikka ne ongelmat voisivatkin hänen silmissään näyttää mitättömiltä?
Kommentit (16)
Minulla on OLLUt tuollaisia ystäviä pari. Sanomattakin on selvää ettei sellaista jaksa iät ajat; paras jättää tuollainen ystävyys taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut välit poikki kaikkiin hankaliin ja niihin, joille ei "uskalla" puhua suoraan. Maailma on täynnä mukavia ja reiluja ihmisiä ja loppupeleissä on mieluummin vaikka täysin yksin kuin tuollaisessa seurassa.
"Kun MÄ tartten tukea", "Mulla on niin vaikeaa", "Siis, miksi se Jari-Pekka sanoi niin, mitä luulet, miksi x 100 000", "Mitä MÄ teen", "Sulla kuitenkin asiat on noin ja noin ja noin, kun MULLA ne on näin surkeasti. " Jep, näitä naisia on, jos nyt oli kyse naisesta?
Ap:n kannattaisi puhua suoraan asiasta. Tällöin jos ystäväsi tajuaa, niin voi muuttaa käytöstään ettei kylmennä enää yhteydenpitoa jne.
Välillä jopa mietin olenko todella huono ystävä, kun toinen tuntuu niin usein olevan tyytymätön. Muut ystävät eivät anna samanlaista palautetta, mutta en tiedä onko se sitten sitä, että he eivät ole yhtä suorapuheisia. Onko teillä muilla ystäviä, jotka syyllistävät teitä ettette ole tarpeeksi sitä taikka tuota tai toimi niin tai näin? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rasittavalta. Ei jatkoon!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:30"]
Välillä jopa mietin olenko todella huono ystävä, kun toinen tuntuu niin usein olevan tyytymätön. Muut ystävät eivät anna samanlaista palautetta, mutta en tiedä onko se sitten sitä, että he eivät ole yhtä suorapuheisia. Onko teillä muilla ystäviä, jotka syyllistävät teitä ettette ole tarpeeksi sitä taikka tuota tai toimi niin tai näin? -Ap
[/quote]
Jos nyt suoraan sanotaan, niin "vika" on ystävässäsi. Itsellä on muissa kaverisuhteissa ollut täysin normaalia yhteydenpito ja tapaamiset, mutta juuri sen yhden kaverin kohdalla kahnausta. Juuri viesteihin vastaamattomuudesta (tietyssä ajassa) suuttumista, suuttumista siitä jos en heti näe silloin kun hänelle sopii, täytyisi aina tehdä mitä hän haluaa, jne. Olo tuntuu usein riittämättömältä juuri suhteessa vain siihen yhteen, ei muihin. Itse olen sen verran herkkä, että en enää aikuisena halua olla läheinen sellaisen ihmisen seurassa, jossa joudun koko ajan olemaan varpaillani ja varomaan toisen reaktioita, että mieluummin olen muiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten olette selvittäneet tilannetta?"
Musta tuntuu, että usein tällaisissa epäsuhtaisissa ystävyyssuhteissa on usein osapuolina sellanen aika dominoina tyyppi ja sitten se "kiltti", joka kuitenkin patoaa vihaa sisällään. Kiltti ei uskalla sanoa sille toiselle suoraan, koska kiertää konflikteja, kunnes yks kaunis päivä räjähtää. Mulle kävi näin ja ystävyys on nyt katkolla. En jaksanut enää pyydellä anteeksi ja lepytellä suuttunutta kaveria.
Ihmissuhteissa on aina 2 osapuolta. Moni on sokea omille "virheilleen".
Täältä et saa kunnollista vastausta miten toimia, koska täällä emme saa kunnollista kuvaa teidän tilanteesta.
Puhu sen ystäväsi kanssa, jos hän on edes ystäväsi.
Musta on ihan järkyttävää, jos ihmiset tekee valintansa näiden "Ei jatkoon!" huutelijoiden mielipiteiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah. Ihan ku mun suusta ja kyseessä ystäväni. Itse olen oikeastaan lakannut kertomasta omia 'kunnon' murheitani. Koska en jaksa sitä muutaman lauseen sääliä. Voi voi, kyllä se siitä! Ja sitten tas siirrytään hänen toimesta muihin asioihin
Kuitenkin suurinosa ajasta menee hänen iänikuisten ongelmien ja murheiden jankkaamisen. Pidän kuuntelusta mutta toivoisin sen kuitenkin olevan molemminpuolista. Itse sinun tilanteessa jättäisin kuunteluroolia vähän vähemmälle. Tai sanoisin asista.Omalle kaverilleni ei ole mahdollistaa sanoa mitään, koska hän loukkaantuu herkästi. Olen itsekin tietoisesti vähentänyt hänen seurassaoloaaan, tulee itsellekin aika negatiivinen olo, kun aina velloo niissä ikävyyksissä.
Sama mun sisko:( olis jo aikaa sitten jättäny sen märehtimään ihan itsekseen mut minkäs teet, sukulaisia ei voi valita.
Aina on vika vanhemmissa, yhteiskunnassa, poliitikoissa, tuntemattomissa ihmisissä, työkavereissa, kavereissa mut ei koskaan siinä itsessä. Tekis mieli sanoa että onko se muka sattumaa että sä aina saat kakkaa vai oisko omalla toiminnalla ja suhtautumisella jotain tekemistä sen kanssa?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin yksi ystävä, josta samalla tykkään todella, mutta toisinaan koko ihmisen olemassaolo aiheuttaa pahaa mieltä. Ystävänä välillä melkoisen vaativa, saattaa kyseenalaistaa muiden ratkaisuja,koska ei ymmärrä muiden erilaisia elämänvalintoja, tarve ohjailla, loukkaantuu, jos kokee itsensä laiminlyödyksi ja osoittaa mieltään. Juuri tuo rankaiseminen, mistä ap puhui kuulostaa niin tutulta! Kylmän älykäs, mutta tunne-elämältään jotenkin ihan lapsen tasolla. Myös mustasukkainen lapsestani, minkä takia tuntuukin et tää ystävyys ei enää ehkä kauaa kestä...
En ole ap, mutta aiempi kommentoija. Toki ymmärrän että itsessäni on myös vikaa - ystävyyssuhteissa dynamiikassa on aina kaksi henkilöä. Jos ystävän käytös ei miellytä ja tuntee pahaa oloa, niin järjellä ajatellen tietää, että asia pitäisi ottaa esille ja keskustella reilusti ystävyyssuhteen tilasta.
En tiedä olenko ainoa, mutta aika useissa ystävyysuhteissa on vaikea ottaa esille isoja asioita, jotka häiritsevät. Miten voi sanoa toiselle, että suhtaudut asioihin niin negatiivisesti, että minulla on usein huono olo tapaamisten jälkeen? Tai sen, että en koe voivani puhua rehellisesti tunteistani, koska suhtaudut väheksyen ongelmiini? Tuntuu, että paljon jää pinnan alle kytemään ja lopulta välit vain kylmenevät hiljalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 18:19"]
Olen laittanut välit poikki kaikkiin hankaliin ja niihin, joille ei "uskalla" puhua suoraan. Maailma on täynnä mukavia ja reiluja ihmisiä ja loppupeleissä on mieluummin vaikka täysin yksin kuin tuollaisessa seurassa.
[/quote]
Näin on. :) Minunkin silmäni ovat avautuneet (jälleen) tälle tosiasialle. Minäkin ansaitsen ihanien ihmisten seuraa, ja olen sitä itsekin, kunhan vain olen oikeassa seurassa. En yhtään halua enkä jaksa liian ilkeitä, arvostelevia riidanhaastajia tai lähes aina negatiivisia, sillä ansaitsen niin paljon parempaa. Pakko se on uskoa, kun sen kerta toisensa jälkeen nyt koen; minua pidetään jälleen kiinnostavana ja nämä kohdalleni osuneet ihmiset ovat valoisia ja ihania. <3
Tiedän tuon tunteen kyllä. Olen monelle ystävälleni se ihminen, jolle soitetaan kun on jotain mielessä tai jokin ongelma. Haluan auttaa ystäviäni, ja rakastan heitä. Sairastan masennusta joka hiljattain uusiutui ja nyt minulla onkin aika hankala elämäntilanne. Toisinaan toivoisin, että minunkin kuulumisiani kysyttäisi eikä aina vatvota sitä omaa elämää. Ei muuten ole totta, että masentuneet aina kohtelevat ystäviään huonosti ja kaatavat ongelmansa muiden niskaan. Pitää opetella olemaan jämäkkä ja jättää muiden mielistely pois. Tulemme hyvin toimeen ysävieni kanssa ja puhumme aina asiat halki. Ei kannata alkaa liikaa myötäilemään hankalaa ystävää, vaan sanoa suoraan miltä tuntuu. Aidot ystävät osaavat kuunnella ja antaa rakentavaa palautetta. Toivottavasti saatte välinne selvitettyä :)
Itse olen jättänyt niin sanonut vaativat ystävät jo kauan aikaa sitten taka-alalle, ei tollasia kiukuttelijoita jaksa.