Miten eroon nuukuudesta?

Sulla on hyvä asenne, ei kannata muuttaa sitä.

t. toinen nuuka

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:52"]

Sulla on hyvä asenne, ei kannata muuttaa sitä.

t. toinen nuuka

[/quote]

Minusta tämä asenne ei ole terve. Haluaisin joskus myös nauttia elämästä, käydä vaikkapa pitsalla tai ehkä risteilyllä. Entä jos joskus perustan perheen? Laskenko silloinkin jokaisen euron? Voinko antaa lasten harrastaa jotain, joka maksaa?

Ylös.

kun käy kahvilassa tai ruokalassa, maksaa myös siitä yhdessäolosta ja sosiaalisuudesta. ne hyödyt ei ole välittömät, mutta välttämättömät. se on vähän niin kuin terveydenhoito. siihenkinon pakko satsata, ettei sairastu.

Tuli myös mieleen, rankaisetko itseäsi jostakin? miksi mielestäsi et ansaitse edes yo-ruokalan muutaman euron ruokaa?

Haluatko, että työnantajasikin ajattelee, ettei sinulle kannata maksaa tekemästäsi työstä tai että mitä vähemmän maksaa, sitä parempi kaikille? Jos et, niin päätä aktiivisesti ajatella, että maksat tuotteista ja palveluista, jotta muillakin ihmisillä pysyy työpaikka ja mahdollisuus elää palkallaan - ja jotta tämä yhteiskunta yleensä pyörisi. Se ei pyöri sillä, että sinulle maksetaan hyvin, mutta sinun itsesi ei tarvitse maksaa juuri mistään.

Esim. yliopiston lounas. Se ei todellakaan "maksa älyttömästi". Sinä et siis ole tuhlaamassa rahojasi, jos syöt kolmen euron aterian.

Ryhdy nyt aluksi syömään siellä yliopistolla edes kerran viikossa ja ota sitä ruokaa, mistä pidät eniten, etkä sitä, mikä on halvin.

Olen itsekin aika pihi, joten ymmärrän tuollaista mielenlaatua. Onneksi jo tiedostat, että sinulta menee tilaisuuksia ohi (esim. ystävien saaminen) liiallisen rahan miettimisen takia.

Sinulle voi tulla vielä isoja ongelmia parisuhteessa tuon nuukuuden takia. Serkulleni tuli ja se ei ollut kivaa seurattavaa. Harjoittele siitä pois pääsemistä. Käy nyt ensin yliopistolla syömässä. Ajattele niin, että saat ravitsevaa täysipainoista ruokaa siellä, on se terveyden kannalta toista kuin purkkihernekeiton syöminen. Osta välillä jotain kivaa itseäsi piristävää niin huomaat, että rahan käyttö voi olla mielenterveydelle hyväksikin.

Muuten hyvä, mutta eikö opiskelijalounas ole sen verran kohtuuhintainen, että kannattaisi nauttia? Minulla ainakin oli kyky santsata ja sillä tavalla syödä suurin osa päivän kalorimäärästä lounaalla. Ystävällinen hymy keittäjälle, hoikka kroppa ja johan irtosi ylimääräisiä kalapalojakin. Tykkään kalasta! Ja jälkkäristä!

Uskoisin, että riittää, kun ryhdyt lounastamaan. Muita muutoksi voisit harkita ajan kanssa. Ehkä investoit harkiten laadukkaisiin, aikaa kestäviin ja todella itsellesi mieluisiin tuotteisiin? Osan varoistasi voisit sijoittaakin, jotta 10-20 vuoden päästä saisit runsaammin pääomatulojakin, joista nauttia?

Entäs jos korvamerkitsisit itsellesi jonkinlaisen "viihderahaston"? Eli joku kohtuullinen summa kuukaudessa ihan erikseen, vaikka 20e tai 50e, jonka sallit itsesi käyttää "turhuuteen", olkoon se sitten leffakäynti tai kahvittelua yliopiston kuppilassa kurssikavereiden kanssa?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:51"]

Olen yliopisto-opiskelija ja tajusin, että olen tavattoman nuuka; en esimerkiksi koskaan syö yliopistolla, kuten muut vaan otan kotoa eväät tai jos on pidempi tauko, käyn kotona syömässä. Samoin en kulje bussilla edes tavella, vaan pyöräilen paikasta toiseen, koska on halvempaa.

Kysymys ei sinänsä ole rahasta, olen ollut koko viime lukuvuoden opintojen ohella töissä (noin 10 tuntia per viikko) ja kesällä täysipäiväisessä työssä. Kyse on siitä, että minusta kaikki maksaa aivan älyttömästi. Esimerkiksi yliopistoruoan kohdalla mietin, paljonko ko. hinnalla saisi vaikkapa tarjousjauhelihaa tai purkkihernekeittoa ja kuanko niistä söisi.

Tämä on johtanut siihen, ettei minulla ole oikeastaan ketään hyvää ystävää opiskelukavereiden joukossa, sillä en käy missään maksullisessa liikuntajutussa tai vastaavassa, vain ilmaisissa. Näiden kautta on toki tuttavia, muttei oikeastaan kunnon ystävää eikä seurustelukumpania.

[/quote]

Sopiva nuukuus on tervettä ja oikein, peukut pusu poskelle sulle.

Mulla riesana että välillä retkahdan heräteostoksiin, täysin turhia ne eivät ole olleet mutta ilmankin olisin aivan hyvin toimeen tullut.

M

Kiitos kaikille kommenteista. Pääsin vasta nyt työ- ja opiskelupäivän jälkeen kommentoimaan. Ongelmani on se, että minulle tulee paha ja syyllinen olo rahan käytöstä. Olen yrittänyt käydä esim. elokuvissa, mutta kun maksun aika tulee, ryhdyn samantien ajattelemaan, mitä kaikkea muuta saisin ko. summalla.  Entä jos tarvitsen rahaa, kun tulee "paha päivä" johonkin tärkeämpään, kuten ruokaan?

Havahduin tähän asiaan, kun kämppikseni (asun solukämpässä), kysyi minulta mihin säästän. Vastasin, että "pahan päivän varalle", kun muutakaan en oikein osannut sanoa. Kävin sen jälkeen koneella ja katsoin kaikki tiliotteeni läpi ja totesin, että minulle on yliopistoaikana tullut joka kuukausi vähintään 300 euroa plussaa tilille ja kesäkuukausina toista tonnia. En kuitenkaan osaa käyttää rahaa oikein mihinkään.

Haluaisin joskus käydä jossain matkalla. En ole koskaan ollut laivassa enkä lentokoneessa. Junassakin viimeksi armeija-aikana, jolloin valtio maksoi liput lomille. Olen joskus yrittänyt varat matkaa, mutta aina on tullut hinnan kohdalla tenkkapoo ja en ole kyennyt sitä tekemään. Kuinka oppisin käyttämään rahaa?

Oletko siis mies vai nainen? Mihin säästät rahojasi? Itsekin pystyn samaistumaan, sillä olen tosi pihi, mutta välillä innostun tuhlaamaan - tänäänkin kävin ex tempore Hesessä lounaalla :D Mutta tuo on kyllä niin tuttu tunne, että mietin usein montako maitoa /jauhelihaa jollakin rahamäärällä saisi. Leffassa pystyn käymään kyllä, saan töistä kukttuuriseteleitä. Itsekin kyllä monesti mietin, miksi olen niin pihi. Tilillä on monta tonnia ja asuntokin muutaman vuoden päästä velaton, ei kaikki ok niin euron päälle.

Minun mielestä sinua auttaisi juuri tulojen ja menojen budjetointi. Siitä näkisit helposti, miten paljon on varattu assumiseen, ruokaan, säästämiseen ja muihin menoihin, myös vapaa-aikaan. Toivottavasti saat sitten syyllisyyden tunteen pois.

Yliopistoruokailu on edullista, jos katsot, mitä kaikkea sillä saat: lämpimän ruuan, salaatit, leivän ja levitteen, ehkä jälkiruuankin. Jos syöt silloin kunnolla ja monipuolisesti, niin selviät päivän muista ruokailuista edullisesti. Hyvä ravinto edesauttaa myös hyvän terveyden ylläpitämistä, se näkyy kyllä keski-iässä viimeistään. Sairastaminen se vasta kalliiksi tuleekin.

En usko että olet oikeassa siinä että ystäviä ja seurustelukumppaneita saisi vain maksullisista paikoista. En minäkään syönyt yliopistolla, rahasyistä, mutta kyllä minä sain kavereita yliopistolta. Yhteenkään ihmiseen en tutustunut ruokalassa, sen sijaan moneen luennoilla ja erilaisissa jaostoissa jne.

Käyt töissä, eikö sieltä voi löytyä kavereita? Miksi maksullisissa urheiluharrastuksissa olisi paremmin ystäviä kuin maksuttomissa?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:52"]

Sulla on hyvä asenne, ei kannata muuttaa sitä.

t. toinen nuuka

[/quote]

Minusta tämä asenne ei ole terve. Haluaisin joskus myös nauttia elämästä, käydä vaikkapa pitsalla tai ehkä risteilyllä. Entä jos joskus perustan perheen? Laskenko silloinkin jokaisen euron? Voinko antaa lasten harrastaa jotain, joka maksaa?

[/quote]hmm tuo on vain osa sun luonnetta ja ihan viisasta minun mielestä! mutta kokeile erilaisia "kalliita" juttuja, käy jo heti ensi viikolla pitsalla ja tarkkaile mikä fiilis... jos on tunne että "olipa hyvä pitsa ja tää pitää ottaa tavaks vaikka kerran tai pari kuukaudessa" niin hyvä sulle! jos ei tule tollasta fiilistä vaan murehdit niitä rahoja niin sitten sun ei kannata käydä pitsalla usein. Risteily ton muutenkin ihan yliarvostettuja, kännääviä suomalaisia näet jokapaikassa.. mene mielummin vaikka kylpylään, se on oikeasti rentouttavaa toki risteilyä kalliimpi mutta sen arvoinen :)

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 19:37"]Kiitos kaikille kommenteista. Pääsin vasta nyt työ- ja opiskelupäivän jälkeen kommentoimaan. Ongelmani on se, että minulle tulee paha ja syyllinen olo rahan käytöstä. Olen yrittänyt käydä esim. elokuvissa, mutta kun maksun aika tulee, ryhdyn samantien ajattelemaan, mitä kaikkea muuta saisin ko. summalla.  Entä jos tarvitsen rahaa, kun tulee "paha päivä" johonkin tärkeämpään, kuten ruokaan?

Havahduin tähän asiaan, kun kämppikseni (asun solukämpässä), kysyi minulta mihin säästän. Vastasin, että "pahan päivän varalle", kun muutakaan en oikein osannut sanoa. Kävin sen jälkeen koneella ja katsoin kaikki tiliotteeni läpi ja totesin, että minulle on yliopistoaikana tullut joka kuukausi vähintään 300 euroa plussaa tilille ja kesäkuukausina toista tonnia. En kuitenkaan osaa käyttää rahaa oikein mihinkään.

Haluaisin joskus käydä jossain matkalla. En ole koskaan ollut laivassa enkä lentokoneessa. Junassakin viimeksi armeija-aikana, jolloin valtio maksoi liput lomille. Olen joskus yrittänyt varat matkaa, mutta aina on tullut hinnan kohdalla tenkkapoo ja en ole kyennyt sitä tekemään. Kuinka oppisin käyttämään rahaa?
[/quote]

Varaa äkkiä matka!

Hieman samaa vikaa. Asuntolainan oton ja talon oston jälkeen olen alkanut pihiksi. Toisaalta ihan hyvä, ennen tuhlailin aika huoletta. Mutta nyt olen minäkin alkanut tuntea huonoa omatuntoa jopa kirppariostoksista, joten on aika pistää raja liialliselle pihiydellekin. Kyllähän elämästä saa välillä nauttiakin.

Mä olin myös tollanen, että en uskaltanut käyttöä rahaa. Löysin poikaystävän ja hänellä oli normaali suhde rahaan. Mä en kehdannut heti myöntää piheyttä ja jouduin pakolla käyttämään rahaa. Siitä se pikkuhiljaa lähti ja olen tilanteessa, että harkitsen vielä tarkkaan mitä ostan ja tarvitsenko oikeasti kaikkea mitä haluan.

Nuukuus on hyve eikä pahe josta palkitaan ruhtinallisesti 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 22:45"]

Oletko siis mies vai nainen? Mihin säästät rahojasi? Itsekin pystyn samaistumaan, sillä olen tosi pihi, mutta välillä innostun tuhlaamaan - tänäänkin kävin ex tempore Hesessä lounaalla :D Mutta tuo on kyllä niin tuttu tunne, että mietin usein montako maitoa /jauhelihaa jollakin rahamäärällä saisi. Leffassa pystyn käymään kyllä, saan töistä kukttuuriseteleitä. Itsekin kyllä monesti mietin, miksi olen niin pihi. Tilillä on monta tonnia ja asuntokin muutaman vuoden päästä velaton, ei kaikki ok niin euron päälle.

[/quote]

Anteeksi, että ennätän taas kommentoimaan vasta näin pitkän ajan jälkeen. Olen mies ja en oikein osaa sanoa tuohon rahan säästämiseen muuta kuin "pahan päivän varalle". Juuri tässä on se ongelma. Säästän rahaa siihen mystiseen "pahaan päivään", jota ei välttämättä koskaan tulekaan.

Tuossa suhteessa ystäviin ehkä suurin ongelma on se, että en oikein raaski tehdä heidän kanssaan mitään, mikä maksaa jotain. Jos kaupungilla mennään kahvilaan, en koskaan osta mitään, elokuviin en pysty menemään, enkä tekemään mitään muutakaan maksullista.

Yliopistolla olen sentään pystynyt nyt syömään. Perustelen sitä itselleni tuolla terveysjutulla, pahalta se tuntuu vieläkin, mutta onneksi tunne on helpottamaan päin. Minulla ei ole moniakaan sellaisia kokemuksia, joita opiskelukavereillani on. Laivassa ja lentokoneessa olemisen lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi hotellissa yöpyminen, leffan vuokraaminen tai urheilukilpailuissa käynti. Uimassa uimahallissa olen käynyt viimeksi peruskoulussa koulun kanssa. Sama homma teatterin suhteen. (Järvessä olen kyllä kesäaikaan käynyt usein uimassa, sillä pidän uimisesta.) Uimhalliinkin olen yrittänyt muutamia kertoja mennä, mutta ei ole onnistunut, koska maksaminen on tuntunut pahalta.

Haluaisin oppia käyttämään rahaa myös vapaa-ajan juttuihin. Joskus olisi kiva ilman tunnontuskia käydä vaikkapa kaveriporukan (tai mahdollisen tyttöystävän) kanssa vaikkapa uimahallissa tai pizzalla.

uskomatonta :/ kaikin puolin. Mihin elämäsi käytät? Halvan jauhelihan syömiseen ja kotona istumiseen kun on kerran vuokrankin joutunut maksamaan ja muualla voi joutua käyttämään rahaa. Nuori ihminen, elämä on tässä ja nyt ja toivottavsti edessäkin, elä sitä! Oikeasti surullista :(