Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon nuukuudesta?
04.09.2015 |
Olen yliopisto-opiskelija ja tajusin, että olen tavattoman nuuka; en esimerkiksi koskaan syö yliopistolla, kuten muut vaan otan kotoa eväät tai jos on pidempi tauko, käyn kotona syömässä. Samoin en kulje bussilla edes tavella, vaan pyöräilen paikasta toiseen, koska on halvempaa.
Kysymys ei sinänsä ole rahasta, olen ollut koko viime lukuvuoden opintojen ohella töissä (noin 10 tuntia per viikko) ja kesällä täysipäiväisessä työssä. Kyse on siitä, että minusta kaikki maksaa aivan älyttömästi. Esimerkiksi yliopistoruoan kohdalla mietin, paljonko ko. hinnalla saisi vaikkapa tarjousjauhelihaa tai purkkihernekeittoa ja kuanko niistä söisi.
Tämä on johtanut siihen, ettei minulla ole oikeastaan ketään hyvää ystävää opiskelukavereiden joukossa, sillä en käy missään maksullisessa liikuntajutussa tai vastaavassa, vain ilmaisissa. Näiden kautta on toki tuttavia, muttei oikeastaan kunnon ystävää eikä seurustelukumpania.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:47"]
uskomatonta :/ kaikin puolin. Mihin elämäsi käytät? Halvan jauhelihan syömiseen ja kotona istumiseen kun on kerran vuokrankin joutunut maksamaan ja muualla voi joutua käyttämään rahaa. Nuori ihminen, elämä on tässä ja nyt ja toivottavsti edessäkin, elä sitä! Oikeasti surullista :(
[/quote]
Juuri tätä pohdin itsekin. Tulevaisuudessa haluaisin kolme asiaa: puolison, lapsia ja työpaikan omalta alalta. Pelkään, että tämä nuukuus estää asian. Haluaisin siitä kovasti eroon. Yritän elää sitä, mutta tuntuu pahalta.
Täällä eräs ehdotti budjetointia. Teen sitä, mutta se raha, jota varaan vapaa-aikaan, jää käyttämättä, koska alitajuntaan aina hiipii ajatus, "entä jos tarvitset tuon rahan vaikkapa 5 vuoden päästä ruokaan, mitäs silloin teet, kun tuhlasit sen nyt". Tuosta ajauksesta pitäisi jotenkin päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 16:05"]
oliko köyhä lapsuus?
[/quote]
Ei ollut siinä mielessä, että mistään olisi ollut puutetta, mutta vanhempani olivat kyllä nuukia. Emme koskaan käyneet misään maksullisissa paikoissa lomareissulla (esim. huvipuistot), vaan kesät vietettiin aina perinnöksi saadulla kesämökillä. Samoin ruoka oli kotona aina halvinta mahdollista ja vaatteet samoin. Ainoa uusi vaate, jonka lapsuudesta kykenen muistamaan, oli rippijuhliin saatu puku, jonka kummini minulle osti. Vanhemmat olisivat hakeneet kirppikseltä. Kaikesta tuhlaamisesta tuli aina kaameat haukut. Omaa rahaa saatiin lähinnä pulloja keräämällä.
Vanhempien mielestä piti aina varautua pahimpaan. Säästää, jos saakin joku päivä ilmoituksen, ettei työt jatku tai sairastuu vakavasti tai asunto palaa. Korvausten ja tukien saaminen vie kuitenkin iäisyyden ja on epävarmaa, joten mitäs silloin tehdään, jos on tuhlannut rahansa. Tätä vanhemmat jaksoivat aina hokea. Vielä ei ole heillekään tullut tuota pahaa päivää, johon säästävät.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 22:45"]
Oletko siis mies vai nainen? Mihin säästät rahojasi? Itsekin pystyn samaistumaan, sillä olen tosi pihi, mutta välillä innostun tuhlaamaan - tänäänkin kävin ex tempore Hesessä lounaalla :D Mutta tuo on kyllä niin tuttu tunne, että mietin usein montako maitoa /jauhelihaa jollakin rahamäärällä saisi. Leffassa pystyn käymään kyllä, saan töistä kukttuuriseteleitä. Itsekin kyllä monesti mietin, miksi olen niin pihi. Tilillä on monta tonnia ja asuntokin muutaman vuoden päästä velaton, ei kaikki ok niin euron päälle.
[/quote]
Anteeksi, että ennätän taas kommentoimaan vasta näin pitkän ajan jälkeen. Olen mies ja en oikein osaa sanoa tuohon rahan säästämiseen muuta kuin "pahan päivän varalle". Juuri tässä on se ongelma. Säästän rahaa siihen mystiseen "pahaan päivään", jota ei välttämättä koskaan tulekaan.
Tuossa suhteessa ystäviin ehkä suurin ongelma on se, että en oikein raaski tehdä heidän kanssaan mitään, mikä maksaa jotain. Jos kaupungilla mennään kahvilaan, en koskaan osta mitään, elokuviin en pysty menemään, enkä tekemään mitään muutakaan maksullista.
Yliopistolla olen sentään pystynyt nyt syömään. Perustelen sitä itselleni tuolla terveysjutulla, pahalta se tuntuu vieläkin, mutta onneksi tunne on helpottamaan päin. Minulla ei ole moniakaan sellaisia kokemuksia, joita opiskelukavereillani on. Laivassa ja lentokoneessa olemisen lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi hotellissa yöpyminen, leffan vuokraaminen tai urheilukilpailuissa käynti. Uimassa uimahallissa olen käynyt viimeksi peruskoulussa koulun kanssa. Sama homma teatterin suhteen. (Järvessä olen kyllä kesäaikaan käynyt usein uimassa, sillä pidän uimisesta.) Uimhalliinkin olen yrittänyt muutamia kertoja mennä, mutta ei ole onnistunut, koska maksaminen on tuntunut pahalta.
Haluaisin oppia käyttämään rahaa myös vapaa-ajan juttuihin. Joskus olisi kiva ilman tunnontuskia käydä vaikkapa kaveriporukan (tai mahdollisen tyttöystävän) kanssa vaikkapa uimahallissa tai pizzalla.
[/quote]
Ei sinussa mitään vikaa ole. Hiukan hienosäätöä.
Sinun pitäisi ehdottomasti ruveta sijoittaamaan ja treerenaamaan sitä puolta. Et suinpäin ryntää siihen mutta rupeat lukemaan taloussanomia ja kauppalehteä ja perehdyt osakesijoittamiseen.
Tämä sen takia että tuo säästämisesi kaipaa jotain apuja eli pääomatuloja.
Lisäksi voisit hiukan satsata tuohon yhdessäoloon kavereiden kanssa. Muutamia euroja siihen.
Ymmärrän kyllä että epävarmuus tulevaisuudesta on muokannut sinut selaliseksi kuin olet. Etkä juuri voi muuttaa itseäsi. Ajattele noita pikku viihdykkeitä kavereiden kanssa kuitenkin sijoituksina, vaikkapa henkiseen terveyteen.
Älä kuitenkaan muuta toimintatapojasi kenekään muun neuvon mukaan , koska jos alat tuhlata, etkä itse hyväksy sitä niin vaan masennut ja voit vielä huonommin. Itse sinun pitää muuttua ja haluta muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen käymään yliopistossa lounaalla, loppupeleissä saatat jopa säästää rahaa siinä. Minulle ainakin se 2,60e tuhdista lounaasta on tosi pieni hinta, tuolla rahalla ei saa kaupasta paljon mitään aineksia. Tietysti voit vetää jotain makaronia, tarjousjauhelihaa ja hernekeittoa, mutta se tuskin on terveellistä pidemmän päälle. Ruokalan lounaassa on sekin etu, että ruoka on monipuolista. Ei koskaan tule tehtyä kotona niin hyviä esim. kalaruokia.
Noin muutenkin kannattaa opetella irrottelemaan välillä. Itsekin olen säästeliäs, mutta kuitenkin vähintään kerran kuussa teen jotakin "kallista" kivaa, esim. käyn kavereiden kanssa ravintolassa syömässä tai miehen kanssa risteilyllä. Se on todella piristävää raskaiden opiskelujen keskellä! :)
Saakohan mistään psykologilta apua saituuteen? Saitana ongelma olisi tietty maksaa siitä. Itsekin aina ahdistun jos tulee ostettua jotain "ylimääräistä", mutta tunnen samalla syyllisyyttä pihiydestäni. Esim. vaimon kanssa lomamatkalla, kun yllättäen tulee myönnyttyä johonkin satasen laivaretkeen, niin tuntuu huijatulta ja masentuneelta, ja että lomamatka on pilalla, koska budjetti ei sen takia aivan pitänyt. Normaalisti mietin kaikkia ostopäätöksiä tarkkaan etukäteen. Aiemmin minulla oli taloudellisesti syytäkin olla saita. Nykyään on jäänyt vain tapa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syntymänuuka mutta tykkään matkustella ja käydä baareissa. Valitsen aina mahdollisimman halvan vaihtoehdon niin saan mielihyvää siitä että säästin kun en ottanut kalliimpaa.
Ylös.