Miehellä työ uupumus

...mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Katsopa tuossa ylempänä kirjoitukseni " Mieheni jännitys pilaa elämän" . En siihen laittanut tuosta mieheni biletysvaiheesta. Silloin kun hän oli aivan lukossa, ei uskaltanut/viitsinyt/osannut hakea töitä, niin hän biletti kuin viimeistä päivää ja oletti, että minä automaattisesti kustannan hänelle kaljat ja tupakat. Niin minä kustansinkin, elämässäni meni varmaankin kaksi-kolme vuotta ettei minulla ollut koskaan rahaa ostaa itselleni mitään uutta ylimääräistä.

Näin taas jälkiviisaana täytyy sanoa, että kaikkea sitä on tullutkin kestettyä, mutta jotenkin en vain osannut irrottautua tilanteesta. Kerran sitten varovasti avasin suuni ja sanoin, että kun minua ihmetyttää se, että minulla työssäkäyvänä ei ole rahaa ostaa itselleni uusia talvikenkiä, mutta sinulla työttömällä on varaa bailata minun rahoillani. Arvaapa mieheni reaktio? Hän suuttui. Kun kehtasin sanoa hänelle niin.



Tuo muuten, että hänelle ei saisi koskaan sanoa mitään ei-kivaa ja näin herättää keskustelua, on kans niin raskasta. En tiedä onko sekin niitä pilalle passatun lapsuuden peruja kun aina on annettu kaikessa myöten ja periksi? Huomaan vaan nyt sen kun seuraan mieheni murkkuikäisen siskon elämää. Anoppi meinaa aivan tukehtua häpeäntunteeseen ja ahdistukseen, jos hän joskus erehtyy komentamaan tytärtään tai sanomaan jotain tyyliin " laittaisitko stereot hiljemmalle" .

nyt neidit ja rouvat nyörit kireälle!!! tuolla menolla ei muuta tule kuin ero... niin meillä kävi mutta mies otti opiksi ja paransi tapansa ja meni masennuksen takia psykiatrille ja sai lääkityksen... Minulle riitti hommasin kämpän itselleni ja lähdin pois mieheni ei ole väkivaltainen mutta paha suustaan... siksi tein valmistelut aikaisemmin... on muistettavakuiteskin että jokainen elää omaa elämää! kukaan ei saa elää toisen elämää tai toisen elämän varjossa!!! Pahinta on jos tuntuu itsestään pahalta..pitää aina tehdä niin kuis itsestään parhaalta tuntuu eikä ajatella miestään...



Ps. routa porsaan kotiin ajaa!!!