Oikea vai väärä ratkaisu? Pääsin lääkikseen mutta en ottanut paikkaa vastaan
Teinköhän oikean ratkaisun? Pääsin lääkikseen mutta en ottanut paikkaa vastaan - siitä huolimatta että luin KOLME kevättä ja osallistuin pääsykokeisiin kolmesti. Kun sain paikan olin innoissani. Kuitenkin peruin paikan ennen opintojen alkua. Olen jo vuosi ajatellut lääkärin ammattia. Olen tuhlannut aikaa ja energiaa koulutukseen pääsyyn ja omien motiivien miettimiseen. Lääkärinopinnot olisivat olleet minulle unelma! Aihe kiinnostaa todella. Kuitenkin oloni on ollut koko tämän ajan outo. Hieman ennen kun sain tiedon pääsystä tajusin etten haluaisi tehdä tätä työkseni. Olen pohtinyt eri erikoislääkärinaloja ja vaikka mitä mutta mikään ei olisi työnä kiinnostanut. Periaatteessa olisin voinut sitä työkseni tehdä, mutta kiinnostusta ei sen enempää kuin muihinkaan ammatteihin. Olen vielä kohtalaisen nuori, 23 v, ja ajattelin että haluaisin todella ammatin josta nauttisin, ja tämä ei tuntunut oikealta. Koko ajan mielessä se että 6 vuotta ja sitten seuraavat 6 v erikoislääkäriksi ammattiin josta en pidä. Olen vain älyttömän kiinnostunut aiheesta ja koko ikäni lukenut lääkisaiheisia kirjoja, artikkeleita yms. Työnä ei vain kiinnostanut. Teinkö huonon valinnan? Minulla ei ole mitää käsitystä mikä ammatti kiinnostaisi, parturikampaajan ja meikkitaiteilijankin työ enemmän kuin lääkärin. Tajusin siis että olen aina halunnut oppia lisää terveydestä yms mutta ammatti kuitenkin eri asia entä aiheen opiskelu. Onko kellään mitään mielipidettä teinkö väärän vai oikein ratkaisun? Ratkaisu tuntuu itsestäni oikealta - harmittaa vaan pääsemiseen käytetyt vuodet.
Kommentit (25)
Lisäyksenä että mikään muukaan terveydenhoitoalan ammatti ei kiinnosta, olen tehnyt lähihoitajillekin kuuluvia töitä. Ehkä ravitsemusasiantuntija kiinnostaisi eniten mutta tosiaan muiden alojen ammatit paljon enemmän.
Viestisi vaikuttaa kovin sekavalta. Epäselväksi jäi, miksi lääkärin ammatti ei kiinnosta jos lääketiede kiinnostaa.
Mikäs siinä jos ei oikeasti kiinnosta. Miksi tuhlata elämää sellaiseen mikä ei kiinnosta. Joutuisit tekemään töitä paljon kauemmin entä opiskeluaika
Jos et todella tunne ammattia omaksesi pitkän mietiskelyn jälkeen, teit oikean päätöksen, niin joku ammattiin todella tahtova saa paikkasi.
Itse haluaisin sinällään kyllä toimia lääketieteellisellä alalla, mutta en haluaisi kuitenkaan toimia vastaanottavana peruslääkärinä missään vaiheessa.
Olisi nyt kumminkin ollut hyvä aloittaa opinnot ja katsoa innostaako. Sitten olisi voinut luovuttaa.
Siksi koska eiköhän opiskelu ole ihan eri asia kuin työnteko? Kaikilla lääkiksen opiskelijoilla ei ole oikeanlaista kuvaa työstä. Vai vastaako mielestäsi opiskelu työtä? Tämän mukaanhan kaikki kiinnostuksenkohteet pitäisi kiinnostaa myös ammattina. Ei minua kiinnosta esim. taiteilijan ammatti vaikka maalaan ja olen varsin hyvä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:45"]
Viestisi vaikuttaa kovin sekavalta. Epäselväksi jäi, miksi lääkärin ammatti ei kiinnosta jos lääketiede kiinnostaa.
[/quote]
onpas rakentava kommentti ilmeisesti elämänkoululaiselta.
Ei mutta olisithan voinut "kokeilla ja katsoa" ensin
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:44"]
Hullu
[/quote]
Hei! Meillä ei kyllä kukaan valituista jättänyt tänä vuonna tulematta ensimmäiselle kurssille. :)
T. L6s kandi, opintoneuvoja, HY.
En hakenutkaan Helsinkiin, en ole edes ikinä asunut Helsingissä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:51"]
Hei! Meillä ei kyllä kukaan valituista jättänyt tänä vuonna tulematta ensimmäiselle kurssille. :) T. L6s kandi, opintoneuvoja, HY.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:51"]Hei! Meillä ei kyllä kukaan valituista jättänyt tänä vuonna tulematta ensimmäiselle kurssille. :)
T. L6s kandi, opintoneuvoja, HY.
[/quote]
Elämää on Hesan ulkopuolellakin. Usko tai älä...
Todella outo päätös, ja se ettet sitä siis ole tässä vuosien aikana hiffannut tai pohtinut aiemmin.
Toki on hyvä että tajusit nyt, koska opinnot ja erikoistuminen vie vuosia, mutta kyllä sulla on jo vuosia mennyt vähän hukkaankin.
Kuulostat jotenkin todella "sekavalta" ja ettet yhtään tiedä mitä haluat.
Ymmärtääkseni lääkäri (tarpeeksi pitkälle kouluttautunut) voisi ruveta vaikka tutkijaksi. Ehkä se olisi ollut polkusi, jos ei "rivilääkärin" työ kiinnosta.
Olisithan voinut päätyä vaikka tutkijaksi.
Voi ääliö..et vissiin kovin paljon lääkiksen koulutuksesta tiedä?Siellä voi suuntautua moneen eri hommaan(en nyt puhu erikoistumisesta) ja satavarmasti oisit löytänyt mielenkiintoisia asioita.Tutkijan ura,opetushenkilökunta,hallinto,lääkefirmat ymsyms..ei kaikki todellakaanbmee tekemään perus tk hommaa tai erikoistu.Ja se erikoistuminenkin on työn ohessa.
Itse olet sekopää ääliö. Tiedän monia lääkäriopiskelijoita joita kaduttaa uravalinta, jo opintojen aikana!! Oletko itse valinnut alan josta et pidä ja tästä kaikki viha random av:laisia kohtaan?
Ja sanoiko aloittaja jossain kohti ettei halua juuri tk-työtä?? Ei! Hänhän sanoi ettei halua lääkäriksi ammatiltaan, ei mitään puhetta tk:sta. meneppä kasvamaan, vaikka varmasti oletkin joku viiskymppinen av mamma tai sit alikehittynyt parikymppinen
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:59"]
Voi ääliö..et vissiin kovin paljon lääkiksen koulutuksesta tiedä?Siellä voi suuntautua moneen eri hommaan(en nyt puhu erikoistumisesta) ja satavarmasti oisit löytänyt mielenkiintoisia asioita.Tutkijan ura,opetushenkilökunta,hallinto,lääkefirmat ymsyms..ei kaikki todellakaanbmee tekemään perus tk hommaa tai erikoistu.Ja se erikoistuminenkin on työn ohessa.
[/quote]
et ole tuhlannut aikaa! Kaikesta on aina hyötyä usko tai ei :) ja onneksi olkoon että sait selville ennenkuin olet käynyt 12 vuotta opintoja, jotkut huomaavat vasta silloin! tsemppiä tuleviin haasteisiin, älä anna kouluttautumattomien ja kateellisten av laisten mammojen ja muiden masentaa!! kyllähän he ottaisivat lähihoitajankin koulutuksen vastaan jos siihen pääsisivät, saisivatpahan näytellä miehelle ja suvulle että katsoppa kun olen edes jonkun koulun käynyt, hah!
Olisit kiskonut rahat peruutuspaikasta. Eli ottanut ekaan varasijaan yhteyttä ja kysynyt hintaa...:)
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:43"]
Teinköhän oikean ratkaisun? Pääsin lääkikseen mutta en ottanut paikkaa vastaan - siitä huolimatta että luin KOLME kevättä ja osallistuin pääsykokeisiin kolmesti. Kun sain paikan olin innoissani. Kuitenkin peruin paikan ennen opintojen alkua. Olen jo vuosi ajatellut lääkärin ammattia. Olen tuhlannut aikaa ja energiaa koulutukseen pääsyyn ja omien motiivien miettimiseen. Lääkärinopinnot olisivat olleet minulle unelma! Aihe kiinnostaa todella. Kuitenkin oloni on ollut koko tämän ajan outo. Hieman ennen kun sain tiedon pääsystä tajusin etten haluaisi tehdä tätä työkseni. Olen pohtinyt eri erikoislääkärinaloja ja vaikka mitä mutta mikään ei olisi työnä kiinnostanut. Periaatteessa olisin voinut sitä työkseni tehdä, mutta kiinnostusta ei sen enempää kuin muihinkaan ammatteihin. Olen vielä kohtalaisen nuori, 23 v, ja ajattelin että haluaisin todella ammatin josta nauttisin, ja tämä ei tuntunut oikealta. Koko ajan mielessä se että 6 vuotta ja sitten seuraavat 6 v erikoislääkäriksi ammattiin josta en pidä. Olen vain älyttömän kiinnostunut aiheesta ja koko ikäni lukenut lääkisaiheisia kirjoja, artikkeleita yms. Työnä ei vain kiinnostanut. Teinkö huonon valinnan? Minulla ei ole mitää käsitystä mikä ammatti kiinnostaisi, parturikampaajan ja meikkitaiteilijankin työ enemmän kuin lääkärin. Tajusin siis että olen aina halunnut oppia lisää terveydestä yms mutta ammatti kuitenkin eri asia entä aiheen opiskelu. Onko kellään mitään mielipidettä teinkö väärän vai oikein ratkaisun? Ratkaisu tuntuu itsestäni oikealta - harmittaa vaan pääsemiseen käytetyt vuodet.
[/quote] en usko ja et ole päässyt mutta haaveilet pääseväsi. Täytyyhän sitä opiskella ethän muuten tiedä. Sitten uskoisin jos olisit vuoden edes opiskellut ja huomaisit siinä vaiheessa että ei tästä tule mitään, liian ylivoimaista sulle.
Hullu