Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä: ottaisitteko vanhempanne kotiinne asumaan?
02.09.2015 |
Itse en pystyisit tilojen ja mielenterveyden takia, mites muut?
Kommentit (55)
En tosiaankaan!
Mun kotona asui vanhempien vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olisi iso omakotitalo ja joku ihan oikeasti painava syy sille miksi äiti ei voisi asua yksin, mutta ei kuitenkaan tarvitse sairaalahoitoa niin kyllä ottaisin, mutta en tähän tämän hetkiseen yksiöön, jossa mieheni kanssa asutaan.
En todellakaan. Ehkä sitten, kun ovat tosi vanhoja petipotilaita, jos ei muuta ratkaisua löytyisi. Mutta näitä virkeitä kuusikymppisiä en ottaisi. Eikä hekään mua varmaan ilolla lapsuudenkotiini takaisin ottaisi. Ollaan kuitenkin siis tosi hyvissä väleissä ja läheisiä, vaikka tästä saattoikin saada ihan muun kuvan :D
Normitilanteessa en, mutta jos äiti jäisi yksin ja olisi yksi näistä "eläkkeestä jää vain 50€ kuukaudessa ruokaan" ihmisistä, niin ottaisin. Turha sen olisi yksin kärsiä. Mutta vanhempani ovat niin hyväeläkkeisiä, että ovat meidän perhettä huomattavasti rikkaampia pelkillä eläkkeilläänkin. Asuntokin 3x suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On puhuttu, että meidän taloon mahtui asumaan. Mun isä ehkä muuttaa meille. Katsotaan nyt. Mutta hän on aivan ihana ja mielettömän rakas, eikä vanhuus ole muuttanut sitä.
En ottaisi. Välit on hyvät ja viihdyn vanhempieni seurassa, mutta kotiini en ottaisi ketään, koska tarvitsen paljon palautumisaikaa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei vanhempia, ystäviä eikä turvapaikanhakijoita meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin ottaisin. Olisin itseasiassa tosi onnellinen :) Isää en.
Ottaisin mutta ei tänne pieneen mökkiin mahdu.t.ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sille olisi oikeasti tarve, niin ottaisin. Pitäisi varmaan vaan hommata sitten isompi asunto.
Asun yksiössä, joten jossain totaalisessa kriisissä voisin hetkeksi ne majoittaa, mutta eivät ne pidemmiksi ajoiksi sinne mahtuisi. Ei tämmöistä tilannetta kyllä ole tulossa, sillä vanhempani asuvat velattomassa omakotitalossa ja ovat huomattavasti minua rikkaampia muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Tai ehkä jos tulisi toimeen ihan yksinään ja olisi joku erillinen huone. Mää en rupiais paskavaippoja vaihteleen aikuiselta.
En ottaisi. Miksi olisin muutanut pois kotoa jos unelmani olisi asua kimppakämpässä? Nyt nautin kolmiostani täysin rinnoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin muuten mutta meidän muualla asuva päihdeongelmainen nuori aikuinen olisi vaaraksi. Eli hän on pilannut meidän perheemme ja pilaa myös sukua etemmäksi. Eli ei voi mitään. Tilaa olisi.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:41"]Itse en pystyisit tilojen ja mielenterveyden takia, mites muut?
[/quote]Muuten ottaisin mutta tilojen ja asumispaikan vuoksi emme valitettavasti pysty. Hissittömän talon 3. kerros ja pelkkä 3h ja keittiö ja 2 lasta ja 2 aikuista jo ennestään.
No ihan rehellisesti sanottuna kyllä. Fakta on se, että vanhustenhoidon resurssit laskevat koko ajan ja asianmukaista hoitoa ei kohta saa enää millään, paitsi isolla rahalla. Miehen mummo on 90, muistisairas syöpäpotilas, mutta ei saa laitospaikkaa, saa vain hoitajan piipahtamaan aamulla ja illalla.
Meillä on rakenteilla kohtuukokoinen talo, ja olen sen jo sanonutkin että kun lapset muuttavat pois niin siinä on sitten huoneet molempien vanhemmillekin. Ja ei, en nytkään halua olla saman katon alla kumpienkaan isovanhempien kanssa (siis päivätolkulla!) mutta sen verran on vastuuntuntoa että jos tulisi tilanne niin ottaisin heidät meille.
Jos olisi tilaa niin isäni ottaisin iloiten. Äitiäni en todellakaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:44"]Normitilanteessa en, mutta jos äiti jäisi yksin ja olisi yksi näistä "eläkkeestä jää vain 50€ kuukaudessa ruokaan" ihmisistä, niin ottaisin. Turha sen olisi yksin kärsiä. Mutta vanhempani ovat niin hyväeläkkeisiä, että ovat meidän perhettä huomattavasti rikkaampia pelkillä eläkkeilläänkin. Asuntokin 3x suurempi.
[/quote]tähän
ei se helppoa olisi, vaikka äitini on ihan normaali ja mukavakin ihminen ja vaikka tilaakin olisi. Äidillä on erilaiset käsitykset siitä, miten elämää pitäisi elää ja minulla on omanlaiseni. Niistä ei tule konfliktia, kun kumpikin saa elää omaa elämäänsä omassa rauhassaan, mutta jos ne pitäsi saada sopimaan samaan keittiöön ja samaan olohuoneeseen - tai ehkä vielä hankalampaa, samaan kodinhoitohuoneeseen - olisi ongelmien välttäminen vaikeaa.
Tämä voi toki olla edessä. Viiden vuoden päästä äitini putoaa takuueläkkeelle, eivätkä hänen rahansa enää riitä yksin asumiseen.
Asuin sekopäisen narsistin ja nivelrikkoisen alkoholistin kanssa? En tod.