Käsi sydämellä: ottaisitteko vanhempanne kotiinne asumaan?

Äidin hoidin hautaan asti. Asuin hänen luonaan tarvittavan määrän.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:46"]En ottaisi. Välit on hyvät ja viihdyn vanhempieni seurassa, mutta kotiini en ottaisi ketään, koska tarvitsen paljon palautumisaikaa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei vanhempia, ystäviä eikä turvapaikanhakijoita meille.
[/quote][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:44"]Normitilanteessa en, mutta jos äiti jäisi yksin ja olisi yksi näistä "eläkkeestä jää vain 50€ kuukaudessa ruokaan" ihmisistä, niin ottaisin. Turha sen olisi yksin kärsiä. Mutta vanhempani ovat niin hyväeläkkeisiä, että ovat meidän perhettä huomattavasti rikkaampia pelkillä eläkkeilläänkin. Asuntokin 3x suurempi.
[/quote]

Eli nyt sanot noin kun tiedät että taloudellisesti ei ainakaan tarvitse sitoutua. Mitä jos vanhempasi nyt joutuisivat rahattomaksi, muuttuuko ääni kellossa?

Voisin ottaa, mutta vain äitini. Isäni ei ole ollut elämässäni viimeiseen 30 vuoteen joten häntä en kotiini huolisi.Jos äidilläni olisi jokin vaikea sairaus joka tekee sekopäiseksi, passittaisin suoraan hoitokotiin, mutta jos järki pelaaja apua tarvitsee esim suihkussa käyntiin jne niin saisi tulla asumaan luokseni.
.
Miehen vanhempia en taas ottaisi iän kuun päivänä kattoni alle, ovat itsekkäitä, arvostelevia omaan napaan tuijottajia..

Ottaisin, jos muuta mahdollisuutta ei olisi. En mä vois katsella tyynesti vieressä, jos vanhempani vaikka näkisivät nälkää tms. Ne kuitenkin on mun vanhempani ja koen että mun velvollisuuten on auttaa. On ne minuakin auttaneet, myös nyt aikuisena. Toki ensin mietittäis muut mahdollisuudet.

Ottaisin mutta äiti ei halua tulla. Isä kuollut jo aikaa sitten. Tilaa olisi mutta äiti on tosiaan kieltäytynyt ettei tule.

Muutin takaisin äitini luokse kun hän sairastui. Olin silloin parikymppinen ja hän asui kaksin alaikäisen veljeni kanssa. Kun äiti kuoli,otin veljeni luokseni sillä isästämme ei silloin huoltajaksi ollut alkon takia. Nyt isä ollut kuivilla vuosia ja minulla on oma perhe,varmasti ottaisin tarvittaessa isäni meille asumaan sillä välit ovat nyt läheiset,samoin löytyisi tilaa miehen vanhemmille tarvittaessa.

En ottaisi, oma mielenterveyteni ei kestäisi persoonallisuushäiriöisen alkoholistiäitini ja monisairaan alkoholisti-isäni asumista meillä.

Absurdi ajatus, että vanhempani muuttaisivat NYT meille asumaan, sikäli kun asumme 60m2 opiskelija-asunnossa mieheni ja lapsemme kanssa. Toisaalta meillä olisi varaa isompaan asuntoon, olettaen ettei vanhempani tulisi vain loisimaan :D.

Omat vanhempani ovat huolehtineet äitini mummusta viimeiseen henkäykseen asti ja nyt huolehtivat äitini vanhemmista, että he voivat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin vain mahdollista. On aivan sanomattakin selvää, että aikanaan on minun (ja sisarusteni) vuoro huolehtia omista vanhemmistani ja jos se tarkoittaisi heidän ottamistaan meille asumaan, niin sitten niin tehtäisiin.

Siitähän saisi komean ydinperheen, jos miehenkin vanhemmat ja kehitysvammainen sisar tulisivat myös ja yksi veljeni, joka ei ilmeisestikään ikinä aio pesästä lentää :D. Ai sitä perheonnea, jos anopit ja apet alkaisivat vanhemmiten olemaan ihan mahdottomia :D.

Mun vanhemmat asuvat mun luona, tavallaan. Äidille ja isälle tehtiin piharakennukseen asunto kaikilla mukavuuksilla. Molemmat seitsemänkymppisiä ja pienet eläkkeet, vuokralla kerrostalossa asuminen oli kallista. Nyt nauttivat kun on "oma piha", äiti kuoputtaa kukkapenkkejä ja isä nikkaroi milloin mitäkin, ja onpa lapsen-, koiran- ja hevosenvahteja tarvittaessa :)

Riippuu miten pitkästä ajasta on kysymys. Asun yksin kaksiossa, joten voisivat he ottaa makkarini käyttöön ja itse olisin olohuoneessa... mutta kuinka kauan?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:58"]

Mun vanhemmat asuvat mun luona, tavallaan. Äidille ja isälle tehtiin piharakennukseen asunto kaikilla mukavuuksilla. Molemmat seitsemänkymppisiä ja pienet eläkkeet, vuokralla kerrostalossa asuminen oli kallista. Nyt nauttivat kun on "oma piha", äiti kuoputtaa kukkapenkkejä ja isä nikkaroi milloin mitäkin, ja onpa lapsen-, koiran- ja hevosenvahteja tarvittaessa :)

[/quote]

Ihana meininki! <3

En todellakaan ottaisi. M35

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:58"]

Mun vanhemmat asuvat mun luona, tavallaan. Äidille ja isälle tehtiin piharakennukseen asunto kaikilla mukavuuksilla. Molemmat seitsemänkymppisiä ja pienet eläkkeet, vuokralla kerrostalossa asuminen oli kallista. Nyt nauttivat kun on "oma piha", äiti kuoputtaa kukkapenkkejä ja isä nikkaroi milloin mitäkin, ja onpa lapsen-, koiran- ja hevosenvahteja tarvittaessa :)

[/quote]Ihana juttu. Olisipa meilläkin mahdollista.t.ammattivalittaja

En! En näe mitään syytä miksi minun pitäisi auttaa ihmisiä jotka ovat koko elämäni dokanneet. Lapsena mua hakanneet. Antaneet vain emotionaalista kylmyyttä ja aiheuttaa erittäin paljon surua. Joten en tosiaan , en tosiaan meinaa edes käydä katsomassa kun vanhainkotiin joutuvat.

Miehen vanhemmat taas ovat sydämellisesti tervetulleita meille.

Kyllä. Siinä vaiheessa kun äitini ei enää pärjännyt yksinään, hän sai valita, muuttaako minun luokseni vai muutanko minä hänen luokseen. Hän halusi jäädä omaan kotiinsa, joten minä muutin sinne. (Isäni kuoli jo vuosikymmeniä sitten.)

Voisin asua samassa pihapiirissä ja hoitaa heidän kauppa-asioitaan ja kolata lumet... mutta muuten saisivat ostaa kotiapua.

Äitini tuskin haluaa asua isäni kanssa samassa pihassa.

Kukaan ei varmaan jaksaisi kuunnella appiukon taukoamatonta höpinää eli oman kodin rajat olisi pidettävä tiukasti.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:58"]

Mun vanhemmat asuvat mun luona, tavallaan. Äidille ja isälle tehtiin piharakennukseen asunto kaikilla mukavuuksilla. Molemmat seitsemänkymppisiä ja pienet eläkkeet, vuokralla kerrostalossa asuminen oli kallista. Nyt nauttivat kun on "oma piha", äiti kuoputtaa kukkapenkkejä ja isä nikkaroi milloin mitäkin, ja onpa lapsen-, koiran- ja hevosenvahteja tarvittaessa :)

[/quote]Ihana juttu. Olisipa meilläkin mahdollista.t.ammattivalittaja
[/quote]

Mikä sinua vaivaa kun koet pakottavaa tarvetta hokea tuota typerää "nimeäsi" joka paikassa?

En ottaisi.

Isäni kanssa en ole missään tekemisissä.

Jos äitini eläisi niin ihan hätätilassa voisin ottaa hänet meille jos mitään muuta ratkaisua ei olisi. Mutta ratkaisu olisi vain väliaikainen. Kaksi naista ei mahdu samaan taloon...meillä oli jo kun olin teini vaikeuksia mahtua saman katon alle. Muutin kotoa pois 18v. Välit oli kuitenkin hyvät.

Voisin ottaa. Mutta luulen että niin kauan kun pärjäävät omassa kodissaan ollaan kaikki onnellisimpia näin.

me suunniteltiin omakotitalommekin niin että tästä saa muunnettua osasta alakertaa oman yksiön jollekin ja vain pesutilat jäisivät yhteisiksi. Meille jäisi vietti kokonaan omaan käyttöön.

mielummin kyllä rakentaisimme pihalle " mummonmökin" vanhuksille tarpeen mukaan. Näin kaikilla enemmän omaa rauhaa mutta kuitenkin lähellä.

vanhempani tuskin tulevat meille kun asutaan sen verran kaukana mutta anoppi ehkä joskus. Vielä pärjää avustettuani hyvin kotonaan.

Äitini asui syytingillä omistamassani talossa  yli kymmenen vuotta. Pari viimeistä vuotta asuttiin yhdessä kun oli näppärämpää että tehdään ruoat kahdelle kuin kaksi tekee yhdelle ja muutenkin hän alkoi vanhemmiten tarvita apuani enemmän. Minä olin se joka useimmiten kokkaili, meillä oli oikein rattoisaa. Sitten tuli vakava tauti ja vei äidin :( m40+