Käsi sydämellä: ottaisitteko vanhempanne kotiinne asumaan?

Vaikea kysymys, jos eivät pärjäisi omillaan eikä hoitokotiin olisi mitään mahdollisuutta päästä, ehkä ottaisin. Mutta ei se mukavaa olisi, vanhempani ovat mulle rakkaita mutta saman katon alla asuminen kävisi taatusti hermoille aivan mielettömästi+meillä aika pieni koti ja monta lasta.

Appiukkoa en ottaisi missään tilanteessa, hän on mulle niin ilkeä aina että mun mielenterveys ei kestäisi asua hänen kanssaan. Anopin voisin ottaa kaikkein mieluiten, ihana ihminen jonka kanssa viihdyn.

En todellakaan. Jos olisi erillinen piharakennus vanhemmille, niin voisin harkita. En myöskään itse haluaisi vanhuksena asua jonkun nurkissa. Mieluummin jossain senioritalossa, jossa samanikäistä seuraa, eikä lapsiperhekaaosta.

Hätä tilassa väliaikaisesti tietenkin.

No 29 neliöisessä yksiössä ei oikein ole tilaa.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:58"]Mun vanhemmat asuvat mun luona, tavallaan. Äidille ja isälle tehtiin piharakennukseen asunto kaikilla mukavuuksilla. Molemmat seitsemänkymppisiä ja pienet eläkkeet, vuokralla kerrostalossa asuminen oli kallista. Nyt nauttivat kun on "oma piha", äiti kuoputtaa kukkapenkkejä ja isä nikkaroi milloin mitäkin, ja onpa lapsen-, koiran- ja hevosenvahteja tarvittaessa :)
[/quote]

Ihana! Vanhuksetkin ovat ihmisiä. Tarvitsevat normaalia elämää.

Oman äitini kyllä, appivanhempia en. Tulisin hulluksi apen arvostelusta.

Ottaisin jo nyt mutta eivät vielä halua tulla. Talo onkin iso, ja lapsetkin saattaa lähteä ennenkuin vanhukset raihnaistuu niin että haluavat asettua jonnekin jossa joku voi auttaa heidän vanhuudessaan.

Ottaisin anytime ja tietävätkin tämämän. Molempia yhtäaikaa vaan ei pystyis kun ovat eronneet yli 30 vuotta sitten, eivätkä voi sietää toisiaan :D

En ottaisi kahta mielenterveyshäiriöistä alkoholistia. En ikipäivänä.

Ottaisin.Äitini on 86v. ja minulle äärettömän rakas.Pystyn puhumaan hänen kanssaan kaikesta ja hän on joutunut  huolehtimaan minusta ja sisaruksistani yksin.Ihailen hänen sisuaan ja elämänhaluaan.

Jos olisi iso ok-talo ja piha ym että voisi järjestää 'yksiön' ja oman rauhan (hänelle/heille) niin kyllä.

Ottaisin.Ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä.

En tähän taloon, tämä käy ahtaaksi jo meidän perheelle (kaksi aikuista ja kaksi pientä lasta). Jos asuttaisiin isommassa talossa ja vanhemmillani olisi joku painava syy, niin kyllä se onnistuisi. Toki sen talon pitäisi olla tarpeeksi suuri kaikille meille. Siinä täytyisi olla esim. useampi vessa, inhoan isäni sotkuista vessassa käyntiä (periaate "miehet ei kuse istualtaan", vaikka puolet roiskuu ohi seisaaltaan ollessa). Lisäksi isälleni oma telkkari, jolla saisi kanavasurffailla rauhassa. Mutta muuten no problem. Appivanhempieni kanssa en ehkä voisi asua, anopin kanssa ollaan liian erilaisia asujia.

En ottaisi samaan taloon/asuntoon. En mielelläni muutenkaan, mutta pakkotilanteessa voisin harkita esim erilliseen huoneistoon omalla sisäänkäynnillä samaan ok-taloon tms. Missään nimessä en haluaisi, että vanhemmat hääräisivät minun omassa kodissani. 

Olen kahteen kertaan muuttanut takaisin lapsuuden kotiini. 30-vuotiaana hoitamaan isääni 2 vuotta. Ja vähän päälle 40-vuotiaana hoitamaan äitini hautaan.

Äitini olisin voinut ottaa kotiimmekin, mutta teimme toisinpäin hänen tahdostaan. Isäni on jo niin huonossa kunnossa, että häntä en enää pystyisi kotona hoitamaan.