Lue keskustelun säännöt.
Laskelmoivan kylmät lapset
31.08.2015 |
Rapussani on yksi talous, joiden asukkaat asuvat täällä parin kuukauden ajan, kunnes heidän omakotitalonsa on valmistunut. Siellä asuu kolme 13-vuotiasta poikaa ja heidän vanhempansa. Vanhempia ei yleensä näy ja pojat ilmeisesti huoltavat itseään rikkaiden vanhempien rahan turvin.
He eivät koskaan ilmaise tunteitaan, naura, leiki tai käyttäydy spontaanisti. He käyttäytyvät tietoisesti aina hillitysti, päämäärähakuisesti ja laskelmoiden. He käyttäytyvät aina omalta kannaltaan hyödyllisen roolin mukaan, jolla he mahdollisesti yrittävät suojautua syytöksiltä ja arvostelulta.
He ajavat polkupyörällä talon pihalta pois ja takaisin asioille, eivätkä koskaan vietä aikaa yhdessä paikassa. He syövät isoja määriä karkkia pihan grillipaikan pöydällä, eivätkä anna mitään huomiota ohikulkeville ihmisille, joista moni muukin ihmettelee heidän sisäänpäinkääntynyttä ja järkähtämättömän itsekeskeistä tyyliään.
He kuitenkin aina vievät hissin toisten nenän edestä teeskennellen, etteivät he huomaa hissiä päin juoksevaa ihmistä ja tiputtavat karkkia ja karkkipaperia postiluukustani arvosteluni johdosta.
Nämä kolme pikkupoikaa muodostavat jonkinlaisen kasvokkaan vuorovaikutuksen tiiviin yhteisön, jonka ulkopuolella he kokevat olevan pelkkiä haasteita heidän eduilleen. He katsovat vain toisiaan. He puhuvat vain toisilleen. Kun haastan heitä heidän kiilaamisestaan, he teeskentelevät, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mistä heitä arvostelen, että heidän ja minun välisemme suhde on sama kuin kahden ventovieraan, juuri toisensa tavanneen ihmisen välillä.
Tavallisesti he keskustelevat keskenään hiljaa ja muka herättämättä huomiota, mutta arvostellessani heitä, he nostavat hetkeksi äänensävyään yhteen ääneen torjuakseen syytökseni. Yksi heistä on johtaja, joka ilmeisesti määrää ryhmän tahdin ja moraalin, puhumattakaan näistä pikku kepposista. Hän nimittäin aina puhuttelee ensimmäisenä "ulkopuolisia" ja omiaan, kun ryhmä on kanssakäymisissä "toisten" kanssa, ja muut katsovat häntä hiljaa kun hän puhuu, eivätkä koskaan ilmaise omaa tahtoaan.
Siis tajutonta! Ovatko heidän vanhempansa opettaneet heille tällaista? Hehän ovat pikkupoikia, eivätkä mitään ammattiroolin omaavia esimiesasemassa työskenteleviä ihmisiä. Tuohan on ilmiselvä porvariasenne, rationaalinen työpaikalle kuuluva asenne, jonka tarkoitus on osoittaa auktoriteettia ja ylemmyyttä.
Minusta tuollainen käytön on myös se ainoa oikea reaktio siihen syyttelyyn ja painostukseen, jota nykyihmiset harjoittavat toisiaan kohtaan työssä. He osoittavat tekevänsä juuri niin kuin pomot haluavat, ilman mitään ylimääräistä, turhaa ja tunteellista, ja pyrkivät olemaan näyttämättä mitään epävarmuutta tai epäröintiä tehdessään sitä mitä esimies tai yhteisö heiltä odottaa.
Muut ihmiset osaavat vain syytellä ja alistua, mutta nämä lapset ovat omaksuneet täydellisen tavan, suorastaan idealistisen fasistisen tavan auktoriteetin tahdon toteuttamiseen! Lisäksi he eivät näe ihmissuhteissa olevan mitään muuta kuin kilpailua vallasta ja auktoriteestia, ja pyrkivät ilmaisemaan omansa!
Kommentit (14)
Ahaa. Kerro lisää. Mitäs muuta pojat on tehneet ku heitelleet karkkipapereita postiluukkuusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jonkin sortin sekopää? Teksti oli ainakin omituinen.
Mitä pikkupoikia 13-vuotiaat ovat? Täähän on ihan kuin Iltalehden lööpeissä "Bussikuski ei ottanut kyytiin kylmettynyttä pikkupoikaa!" - kun bussiin on yrittänyt 15-vuotias mopojannu jne.
Mistäs muualta kuin kotoa tuollainen käytös on opittu ja matkittu!
Siis 13-vuotiaat kolmoset ja kaikki poikia? Oletko varma ettei yksi heistä ole tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:16"]
Ahaa. Kerro lisää. Mitäs muuta pojat on tehneet ku heitelleet karkkipapereita postiluukkuusi?
[/quote]
Karkkipaperi Fasistit!
Että ihan itse syövät mässyt eivätkä tarjoa ap:lle, törkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä nähdä näitä aikuisia ihmisiä, jotka kaipaavat lapsen lailla huomiota itselleen.
Työni jatkuu, enkä ole kaupan kassoja huomaavinakaan.
Pikkusen paranoidia tekstiä.
Vähennä ap kyttäämistä. Koita löytää joku muu harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tällaisia jotka lapsesta asti laskelmoivat, ei siinä itsessään ole mitään pahaa jollei ota muilta mitään pois. Mistä tiedät vaikka heidät on kasvatettu noin, eivätkä he saa olla tekemisissä naapurien kanssa. On näitä aikuisissakin jotka "katsovat vain toisiaan" ja ovat toisten kotonakin kuin asukas olisi pelkkää ilmaa.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:50"]
Rapussani on yksi talous, joiden asukkaat asuvat täällä parin kuukauden ajan, kunnes heidän omakotitalonsa on valmistunut. Siellä asuu kolme 13-vuotiasta poikaa ja heidän vanhempansa. Vanhempia ei yleensä näy ja pojat ilmeisesti huoltavat itseään rikkaiden vanhempien rahan turvin.
He eivät koskaan ilmaise tunteitaan, naura, leiki tai käyttäydy spontaanisti. He käyttäytyvät tietoisesti aina hillitysti, päämäärähakuisesti ja laskelmoiden. He käyttäytyvät aina omalta kannaltaan hyödyllisen roolin mukaan, jolla he mahdollisesti yrittävät suojautua syytöksiltä ja arvostelulta.
He ajavat polkupyörällä talon pihalta pois ja takaisin asioille, eivätkä koskaan vietä aikaa yhdessä paikassa. He syövät isoja määriä karkkia pihan grillipaikan pöydällä, eivätkä anna mitään huomiota ohikulkeville ihmisille, joista moni muukin ihmettelee heidän sisäänpäinkääntynyttä ja järkähtämättömän itsekeskeistä tyyliään.
He kuitenkin aina vievät hissin toisten nenän edestä teeskennellen, etteivät he huomaa hissiä päin juoksevaa ihmistä ja tiputtavat karkkia ja karkkipaperia postiluukustani arvosteluni johdosta.
Nämä kolme pikkupoikaa muodostavat jonkinlaisen kasvokkaan vuorovaikutuksen tiiviin yhteisön, jonka ulkopuolella he kokevat olevan pelkkiä haasteita heidän eduilleen. He katsovat vain toisiaan. He puhuvat vain toisilleen. Kun haastan heitä heidän kiilaamisestaan, he teeskentelevät, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä mistä heitä arvostelen, että heidän ja minun välisemme suhde on sama kuin kahden ventovieraan, juuri toisensa tavanneen ihmisen välillä.
Tavallisesti he keskustelevat keskenään hiljaa ja muka herättämättä huomiota, mutta arvostellessani heitä, he nostavat hetkeksi äänensävyään yhteen ääneen torjuakseen syytökseni. Yksi heistä on johtaja, joka ilmeisesti määrää ryhmän tahdin ja moraalin, puhumattakaan näistä pikku kepposista. Hän nimittäin aina puhuttelee ensimmäisenä "ulkopuolisia" ja omiaan, kun ryhmä on kanssakäymisissä "toisten" kanssa, ja muut katsovat häntä hiljaa kun hän puhuu, eivätkä koskaan ilmaise omaa tahtoaan.
Siis tajutonta! Ovatko heidän vanhempansa opettaneet heille tällaista? Hehän ovat pikkupoikia, eivätkä mitään ammattiroolin omaavia esimiesasemassa työskenteleviä ihmisiä. Tuohan on ilmiselvä porvariasenne, rationaalinen työpaikalle kuuluva asenne, jonka tarkoitus on osoittaa auktoriteettia ja ylemmyyttä.
Minusta tuollainen käytön on myös se ainoa oikea reaktio siihen syyttelyyn ja painostukseen, jota nykyihmiset harjoittavat toisiaan kohtaan työssä. He osoittavat tekevänsä juuri niin kuin pomot haluavat, ilman mitään ylimääräistä, turhaa ja tunteellista, ja pyrkivät olemaan näyttämättä mitään epävarmuutta tai epäröintiä tehdessään sitä mitä esimies tai yhteisö heiltä odottaa.
Muut ihmiset osaavat vain syytellä ja alistua, mutta nämä lapset ovat omaksuneet täydellisen tavan, suorastaan idealistisen fasistisen tavan auktoriteetin tahdon toteuttamiseen! Lisäksi he eivät näe ihmissuhteissa olevan mitään muuta kuin kilpailua vallasta ja auktoriteestia, ja pyrkivät ilmaisemaan omansa!
[/quote]
Eli sun omat lapset? Niin, kolmoset on yleensä aina keskosia ja keskosilla ja monikoilla on omat klikkinsä. Ja kyllä, autismin kirjon häiriöt ovat tosi yleisiä keskosilla. Ja vielä kerran kyllä, siinä on hyviäkin puolia... juuri noita mitä luettelit.
Kyllä, sun kolmospojat on ihania, aivan varmasti. Ei, ihmiset eivät tule ymmärtämään vaikka teet näin. Ne, joilla on edellytyksen ymmärtää, ymmärtävät ilmankin, ja ne joilla ei ole, eivät ymmärrä koskaan.
Nauti vaan pojistasi ja anna muiden ihmisten asenteiden olla. Paras lahja näille lapsille on hyvä itsetunto, ja se on se mitä omat vanhemmat voi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pojat ja perhe tietävät asuvansa tuossa teidän rapussa vain pari kuukautta. Mitä väliä tutustua keneenkään tai yleensä antaa kenellekään mitään erityistä huomiota ja toivovat, ettei kukaan heihinkään kiinnitä mitään huomiota. Tuon ikäisiä tenavia ei muutenkaan vähääkään kiinnosta joku saman rapun täti tai hänen valituksensa. Jos olet päässyt karkkipaperin tiputtamisella postiluukusta, olet päässyt aika vähällä. Kuulostat nimittäin sen verran rasittavalta kyttääjältä. Asiasta voi sanoa (esim. voisitteko ensi kerralla kerätä karkkipaperit roskikseen) mutta tällaisten paranoidisten persoona-analyysien teko vieraista lapsista on kyllä vähän pimeää. Mikä olisi lapsilta ollut sitten sinun toivomasi normaali reaktio? Niiata/kumartaa tädille ja kiittää moitteista ja tarjoutua lakaisemaan piha? Vai itkeä ja marista ja mennä valittamaan vanhemmille? Vai haistatella kyttätädille v***t ja sylkeä päälle? Olisiko joku näistä ollut mieluisampi ja oikeampi reaktio kuin hillitty, kylmä ja rationaalinen käytös omituisen tädin kanssa keskustellessa?
:D