Lue keskustelun säännöt.
alkuraskaus kaikki kuolemaan liittyvä itkettää
29.08.2015 |
Nyt kestänyt jo monta pv. En kestä ajatella kuolleita läheisiä ja kokoajan syyllisyys siitä olisinko voinut tehdä jotain toisin. Eilen itkin monta tuntia, ja nyt taas aamulla luin tuon il:n jutun ihmisistä menen hautajaisiin ei tule ketään, ja taas alkoi enkä saa loppumaan :(
Miksi nämä ajatukset alkanut piinata mua just nyt? Pelkään et sorrun kohta polttamaan jos en saa rauhoituttua..
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on aivan normaalia, koska juuri alkuraskaudessa sitä tajuaa, että elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä. Se pieni elämä kohdussa on vielä hyvin haavoittuvainen, kukaan ei vielä tiedä miten loppuraskaus tulee menemään.
Itke pois vaan. Minä odotin kuopusta tilanteessa jossa meillä oli päällä lähiomaisen poismeno ja perinnönjaot, ja kyllä tuli itkettyä. Elämä on hauras, arvaamaton ja arvokas. Sitä ei joko ole tajunnut tai sen on halunnut unohtaa ennen tuollaisia hetkiä jolloin on tosi herkkänä, mutta ihmiselle tekee hyvää välistä tajuta sekin asia. Ihan jo siksikin, ettei sekään ole itsestäänselvyys että itsekään elää sinne kahdeksankymppiseksi, ja on kamala ajatus että äidit kuolee, varsinkin jos on pieniä lapsia jotka jää ilman äitiä. Yhtäkkiä ne kaikki ihmiset ympärillä tuntuu rakkailta ja arvokkailta eikä pikkuasioista viitsi ärsyyntyä.
Mut jos toi sun itkeskely ei kohta rauhoitu, niin voisit varata jutteluajan mt-toimistoon. Heillä on siellä käynyt enemmänkin naisia joille raskausaika on jonkinlainen kriisi, he ymmärtävät että raskausaikana sitä voi olla vähän päästään sekaisin. ;) Tsemppiä!