Lue keskustelun säännöt.
väsynyt äiti
28.08.2015 |
Olen puolivuotiaan vauvan ja yhden alle kouluikäisen lapsen äiti. Vauva on ihana, mutta heräilen edelleen hänen vuokseen 3-10 kertaa yössä, ja raskausaikakin oli yhtä helvettiä. En ole toisin sanoen nukkunut yhtään 4 tunnin pätkää pian vuoteen. Jaksoin ihan hyvin pikkuvauva-ajan, mutta nyt on alkanut puskea päälle kauhea väsymys ja jonkinlainen alakulo. En saa mitään tehtyä lastenhoidon lisäksi. Siivoaminen ja ruoanlaitto tuntuvat tosi ylivoimaisilta, ja tuntuu, ettei miehestä ole juuri mitään apua. Hänellä on aina omia menojaan, ja saattaa tulla kotiin illalla vasta 8 maissa, jolloin olenkin jo laittamassa lapsia nukkumaan. Meillä ei ole mitään yhteistä aikaa. Mies sanoo toisinaan, että voisin lähteä ulos, mutta en halua mennä. En tahdo jättää vauvaa siksi, että voin nähdä kavereita kaupungilla. Ennemmin haluaisin miehen kanssa yhteistä aikaa, mutta en taas "kehtaa" pyytää apua isovanhemmilta. Vauvakin on vielä niin pieni, että tuntuisi aika kohtuuttomalta pyytää jotakin hoitamaan vauvaa esim. yön yli, jotta saisimme olla kaksin. Yritän lisäksi tehdä tässä samassa rytäkässä gradua, mutta eihän siihen riitä aika millään. Olen aivan loppu, mutta tuntuu, ettei kukaan sitä huomaa, vaikka toisinaan yritänkin siitä sanoa. Itkeskelen jatkuvasti, enkä kuitenkaan pysty nukkumaan esimerkiksi päiväunia, koska tekemättömiä töitä on niin paljon ja ne pyörivät päässä. Mitä tässä nyt pitäis tehdä? Jaksaa vaan ja odottaa, että vauvasta tulee isompi ja elämä helpottuu? Myöntää esim omalle äidille suoraan, että nyt tuli seinä vastaan ja pyytää lastenhoitoapua? Hoidan siis lapsia mielestäni hyvin, enkä koe lapsia kohtaan mitään negatiivisia tunteita. NE kohdistuvat lähinnä mieheeni, koska tuntuu, ettei hän osallistu perhe-elämään kovinkaan aktiivisesti. Äh, kunhan purin tuntojani. Kamalaa vaan, kun päivät lipuvat ohi ja toisinaan ainoa, mitä koko päivänä saan tehtyä on tyhjennettyä tiskikoneen. Kaipa se tästä helpottaa.
Kommentit (13)
Menkää hetkeksi töihin, niin johan taas maittaa kotona olo...!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:16"]Menkää hetkeksi töihin, niin johan taas maittaa kotona olo...!!
[/quote]
Mua ei siellä kukaan tässä univajeessa kattelis kun en loppulausessa muista mistä alussa oli kyse.
2
Kyllä mä sinuna pyytäisin äidin avuksi tuossa vaiheessa ja antaisin yöksikin hoitoon. Miestäkin voisi edellyttää osallistumaan vähintään kotitöihin ellei myös lastenhoitoon. Lisäksi laittaisin gradun teon nyt tauolle ihan päätöksellä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Sen ehtii myöhemminkin. Voimia <3
Kyllä nyt kannattaisi lopettaa se "minä selviän kyllä yksin" -asenne ja reilusti pyytää apua. Ei rättiväsynyt äiti voi loputtomiin jaksaa. Mummo vaikka yhdeksi yöksi hoitamaan lasta ja sinä muualle nukkumaan täydet yöunet. Ei lapsi siitä pilalle mene. Mieskin voisi ottaa enemmän vastuuta. Voisi vaikka sopia viikonlopun ajaksi, että mies vastaa yöherätyksistä ja sinä saat nukkua. Tai että kumpi nousee aamulla hoitamaan lapsia, toinen jää sänkyyn vielä pariksi tunniksi.
Kummasti piristää mieltä vaikka kävisit yksin vaikka ruokakaupassa miehen hoitaessa lapsia. Mies voi varmasti hoitaa vauvaa myös viikonloppuöisin ja nukkua päivällä. Sinulla on täysi oikeus myös vaatia että mies on enempi kotona eikä heilu harrastuksissa iltamyöhään.
Pyydä reippaasti myös isovanhemmilta apua. Yksin ei tarvi pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jutellut miehelle noista menoista? Vaatiiko hän, että yöt valvottuasi hoidat vielä kodin ja lapset yksin vai eikö vain tajua?
Pyydä rohkeasti apua. Ei yksin ole tarkoitus jaksaa. Jos äiti uupuu nkkn lapset on vaarassa. Olet heidtä vastuussa joten pyydä apua. Halaus sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:39"]
Oletko jutellut miehelle noista menoista? Vaatiiko hän, että yöt valvottuasi hoidat vielä kodin ja lapset yksin vai eikö vain tajua?
[/quote]
Olen yrittänyt sanoa, mutta kyllä minä täällä hoidan lapset ja kodin. Ehkä kerran parissa kuukaudessa hän saattaa pestä pyykkiä ja imuroida, silloin tällöin laittaa tiskit. Vauvanhoito on 95% minun vastuullani. Ei hän vain taida tajuta. Aina jos näkee minun itkevän, niin vähättelee väsymystäni, jopa suuttuu. Eniten minua kuitenkin harmittaa, ettei hän tunnu kaipaavan yhteistä aikaa/tekemistä minun kanssani, niinkuin itse kaipaisin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:22"]
Kyllä mä sinuna pyytäisin äidin avuksi tuossa vaiheessa ja antaisin yöksikin hoitoon. Miestäkin voisi edellyttää osallistumaan vähintään kotitöihin ellei myös lastenhoitoon. Lisäksi laittaisin gradun teon nyt tauolle ihan päätöksellä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Sen ehtii myöhemminkin. Voimia <3
[/quote]
Gradua en aio jättää, minun on saatava se vuoden sisällä valmiiksi. Lisäksi vielä muitakin opintoja, mutta niistä uskon selviäväni. Haluan olla valmistunut, kun vauva on 1,5-vuotias, jotta voin alkaa etsiä töitä, vaikka vielä jonkin aikaa kotona olisinkin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa vuorottelemaan levon kanssa. Jos miehesi käy menoillaan, niin vastaavasti voit sitten itse edellyttää parin tunne hengähdystaukoa. Jos et tahdo etkä osaa lähteä kodin ulkopuolelle, sulkeudu makuuhuoneeseen lukemaan ja ottamaan päiväunet.
Me olemme selvinneet hengissä suurperheessä, jossa 2 nuorinta lasta osoittautuivat sairaiksi. He valvoivat öitään useamman vuoden ajan (kumpin heräili läpi yön 15min välein). Vuorottelimme nukkumisen kanssakin niin, että minä nousin (nousen yhä) lasten kanssa kuudelta, mutta vuoro vaihtuu klo 10. Riippuen miehen työvuorosta. Voin sen jälkeen nukkua ihan rauhassa tai tehdä omia juttujani vaikka 3h. Loppupäivä vedetäänkin sitten yhdessä, tai jos mies on töissä, hoidan lapset yksikseni.
Kodinhoito on kokonaan minun hommani, mies käy kolmivuorotöissä. Minä teen myös OKT:n pihatyöt ja pikkurempat, koska tykkään siitä. Vastaavasti mies sillä välin hoitaa lapsia enemmän, koska tykkää touhuta heidän kanssa "poikien juttuja".
Meillä mies on rohkistunut olemaan lasten kanssa siitä vuoden iästä eteenpäin kun ovat osanneet paremmin näyttää mitä haluaa tai rytmit olleet selkeät.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millasia miehiä teillä oikein on?? Mä en kattois päivääkään tollasta lusmuilua. Yhdessä ne on hankittu ja yhdessä ne hoidetaan. Mä olen tehnyt ainakin selväksi että minä olen äitiyslomalla sen ajan päivästä kun mies töissä, loppuaika on tasapuolisesti kummallakin omaa aikaa ja yhdessä olis. Ihan vastasyntyneestä asti mies on vaippoja vaihtanut, kylvettänyt ja nukuttanut. Nyt niitä on enemmänkin ja isä käy puistossa harva Se päivä niitten kanssa. Aika vanhanaikaista ajatella että naiset hoitaa. Pistäkää ne ukkelit ruotuun.
Mulla ihan sama tilanne. Nytkin nieleskelen täällä itkua kun tuli oltua esikouselle ikävä. Pienempi tosin puolitoista ja edelleen kymmenen herätystä yöllä. Olen niin väsynyt. Hänellä on refluksi mutta mikään lääke tai lääkäri ei osaa auttaa. Olen myös samanlainen pärjääjä kun tuntuu ettei kukaan pysty mua auttamaan joten totean vain tsemppiä! Miehen kanssa ollaan jo siinä pisteessä ettei haluta olla kahdestaan vaikka voitaisi. Ollaan kumpikin niin väsyneitä kuopuksen kokoaikaiseen tyytymättömyyteen.