Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä stressaan niin hirveästi lapseni asioita.
03.01.2011 |
Kyseessä 6v tyttö jolla ei mitään isompaa ongelmaa ole ollut. Ainoa huoli on noi kaveriasiat, siis eskarista ei ole oikein kavereita löytynyt. Tai on ne samat tytöt joiden kanssa leikkii, ei siis ole yksnäinen. Muutamaa olen pyytänyt jos tulisi meille kyläilemään niin en ole vanhemmilta vastakaikua saanut. Tuntuu ett kaikilla on jo tuossa iässä ne piirit missä ollaan? Kukaan ei siis ole koskaan soittanut mulle ja ehdottanut vastaavaa..
Ihan normaali ja kunnollinen perhe ollaan ja lapsen käytöstavat on takuulla hyvät.
Olen nyt lapselleni sanonut etten oikein voi tässä tilanteessa mitään ja tsempannut tietysti ett kyllä sieltä koulusta sitten kavereita löytyy.
Oonko ihan hullu kun stressaan tällasia juttuja? Yhden synttärikutsun nyt sai, sekin on tosi iso juttu tytölle.
Kommentit (6)
ei ollut päivittäisiä kaverikyläillyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä' oli lto kovin huolissaan kun eskarilaisellamme ei ollut päivittäisiä kaverikyläillyjä.
Jos vanhemmat on molemmat töissä ja eskarilainen on kokopäivähoidossa, niin missä ihmeen välissä ehtii päivittäin vielä kaverit kyläilemään??? Usein on vielä jonain iltana joku harrastuskin ja pitäisi kai jäädä vähän rauhoittumisaikaa omankin perheen kesken.
Ihmettelee edelleen kakkonen
Ymmärrän huolesi hyvin. Meilläkin 6-v tyttö jolla yksi vapaa-ajan kaveri mutta jos se on poissa, ei ole muita. Meillä vielä lisäongelmana koira- ja kissa-allergia kyläilyjen suhteen.
eskaripäivien jälkeen rauhoitutaan kotiin. Keverita käy tai kavereilla käydään ehkä kerran viikossa, myös yökylässä joskus. Hyvin on kavereita riittänyt koullaisillakin koulussa. Sisaruksia omasta takaa, joten ei jatkuvasti tarvitse kavereita olla.
Synttäreitä käyvät ja meillä pidetään sitten suurehkoja synttäreitä,n. 15 lapsivierasta.
Täällä toinen samanlainen stressaaja. Tyttö on eskarissa pienessä päiväkotiryhmässä. Muut eskarilaiset ovat poikia ja 5-vuotiaita tyttöjäkin on vain 4 eikä heistä ole löytynyt leikkikaveria. Tyttömme ei ole kuin kerran ollut päiväkotikaverin luona leikkimässä ja kerran yksi tyttö oli meillä.
Myöskään pihapiiristä ei ole läheistä kaveria löytynyt. Naapurissa asuu 7-vuotias tyttö, mutta hänen kanssaan ei sen kummempaa kaverisuhdetta ole syntynyt.
Minuakin stressaa ja surettaa ettei tyttö ole vielä(kään) löytänyt itselleen hyvää kaveria. Toivon todella, että kouluun mennessä tilanne muuttuu enkä oikeastaan usko,että tyttömme on ainutlaatuinen tämän asian suhteen :)
Mulla myös eskarilainen poika. Välillä toki kavereita kyläilee meillä ja synttärikutsuja on puolin ja toisin. Mutta ei meillä joka viikko tai viikonloppu ole pojalla kaveria. Jos hän on koko päivän päiväkodissa, ei hän tunnu itsekään enää kaipaavan illalla kaveria tai erityistä tekemistä. Riittää, että katotaan pikku kakkonen ja puuhataan perheen kanssa jotain ja hyvin nopeasti tulee rauhoittumisen ja iltasadun aika, jotta päästään ajoissa nukkumaan. Meillä on myös viikonloppuisin aika paljon ohjelmaa, kyläillään ja nytkin oltiin viikonloppuna molempina päivinä perheen kanssa hiihtämässä. Ei siinä oikeen ehdi vielä kavereitakin näkemään. Ja poikamme on itsekin sanonut, että kaipaa sellaistakin aikaa, että saa vain olla rauhassa kotona ja leikkiä.