1,5kk vauvaan on vaikea saada kontaktia:( Huoli on iso!

että tää sun nykyinen vauva ei ole kopio edellisestä... kaikki kehittyy eri tahtiin ja kiire ei todellakaan ole... jotkut alkaa hymyilemään vasta 3kk ikäsinä

Mullakin on ollut lapsia jotka hymyilleet vasta 6 viikon iässä, mutta myös niitä jotka hymyilleet jo 6 päivän ikäisenä (mulla on kuviakin todisteena).



En tiedä mistä johtuu että pari ensimmäistä kuukautta vauva välttää katsekontaktia, kunnes myöhemmin sitä hakee...

Muutama viikko tai kuukausi voivat tuoda kehitykseen uutta. Omissa lapsissani oli huima ero kun n.2vko synnytysajankohdan välillä (syntyivät molemmat ultralla arvioituna laskettuna pvänä, mutta toisen oli pakko olla 2vko nuorempi, koska varhaisultrassa ei näkynyt vielä alkiota myöhempään la.sopien).



2kk neuvolassa th arvioi lapsesi kehitystä. Tuothan huolesi esille silloin. Älä anna huoliesi painaa sinua nyt vaan keskity nauttimaan lapsestasi ja iloitsemaan hänen kanssaan. Näin houkuttelet häntä kiinnostumaan maailmasta kanssasi. Jos tulevaisuus tuo murheita niin niiden aika on sitten.



Jos lapsellasi on muita mielestäsi poikkeavia oireita kuten säpsähdyksiä tms.hakeudu lääkärin arvioon jo ennen seuraavaa neuvolaa.

Meidän esikoinen hymyili ja otti katsekontaktia vasta vähän reilun 2 kk:n iässä. En edes tajunnut olla huolissani silloin. Eikä kyllä ollut tarvettakaan. Ihan normaalia.



Tämä toinen taas hymyili 3 viikkoisena ja melko pian alkoi ihan seurustella muiden kanssa. Näin hurjasti voi olla eroa vauvoissa. Kumpikaan ei ole epänormaalia.

Anna lapsesi kehittyä omaan tahtiin, äläkä vertaa hänä esikoiseen. Tottakai sitä mielenkiinnolla katselee missä vaiheessa esikko on tehnyt mitäkin ja minkä kokoinen hän oli saman painoisena, mutta älä pidä esikoistasi minään muottina, että kuopus tulee ja tekee saman perässä.

Meillä lapset on kanssa niin vastakohdat toisistansa, jos kuvittelisi samaan aikaan heidän tekevän asiat, luulisin kuopuksellani olevan jonkinlainen kehitysvamma. Kuopuksella ikää 7kk, eikä tee vielä mitään muuta kun kierähdä selältä vatsalleen. Esikoinen kun jo käveli 7kk iässä. Niin ne vaan kasvaa ja oppii eritahtia, eikä heitä kannata vertailla keskenään.

Meillä tytär silmiin katsoja ollut, veli sylikissa.

tämä vauva on muutenkin melko itkuinen - siis verrattuna esikoiseen. Ja säikympi. Säikähtää useammin ja noita säpsähdyksiä tulee välillä aika herkästi - onko se sitten merkki jostain? Esim. melkein joka kerta kun vaippaa vaihdetaan tulee se moron heijaste ja vauva alkaa itkeä :(

Aidon hymyn sanotaan tulevan vasta n. 6-viikkoiselta.



Esikoisellamme tuli ehkä juuri tuossa 6 vkon iässä ja sekin sille isolle hymynaamalle juuri.



Ääneen alkoi nauraa myös melko myöhään, verrattuna siis moniin muihin vauvoihin.



Nykyään oikein sosiaalinen, sanavalmis ja valoisa, sympaattinen poika.

Hei ap,

meillä on juuri samanikäinen vauva ja samat ongelmat huolestuttavat minuakin. Viikon päästä tulee 2 kk täyteen ja edelleen samat ongelmat jatkuvat.. ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut. Joo ja tottakai täälläkin huolestuttaa kovasti.



Katsekontaktia on vaikea saada ja joskus selkeästi välttelee sitä kääntäen pään pois. Muutenkin tuijottelee kaukaisuuteen. Epäilen jo kaikkia kauheuksia...



Mikäs teidän tilanne on tällä hetkellä? Onko kontaktia parantunut? Lisäksi meidän vauveli on kovin uninen ja nukkuu koko ajan!! Huoh!

Esikoisen vauvakirjasta luin, että hän jo 1kk ikäisenä hymyili paljon, "jutteli" ja joka päivä tuli enemmän ja enemmän hymyjä. Uusi vauva on 1,5kk ja häneen on vaikea saada katsekontaktia. Monesti vauva tuijottaa vain hiusrajaan tms... on pari kertaa hymyillyt sellaiselle taululle, jossa on punainen iso kuvio. vauva on suurimman osan ajasta omissa maailmoissaan hereillä. Joskus HARVOIN vauvaan saa hetkeksi kontaktin, jos oikein yrittää. silloin vauva katsoo hetken tutkivasti. Monesti vaikka vauvalle puhuu niin hän katsoo "ohi" esim. kattoon :( Ei taida olla normaalia, vai? :(

Meillä oli aikanaan ihan sama tilanne: Yliaikaisena syntynyt erittäin kypsä esikoisvauva, joka oli täysin vuorovaikutteinen jo alle 1kk iässä ( kuvia ja vidoita löytyy), jaksoi olla hereillä pitkiä aikoja jo synnytyssairaalassa, ja oli koko ajan tosi skarpin oloinen.

Sitten syntyi kakkonen pari viikkoa ennen la, vietti ensimmäiset pari kuukautta käytännössä nukkuen. Silmät vaan pyöri päässä, ja ensimmäiset hymyt sai se neuvolasta saatu keltainen hymynaama- juliste. Olin aivan mielettömän huolissani vauvasta, olin varma että se on vammainen tai autisti tai jotain. Mutta niin se vaan siitä pikku hiljaa "virkosi", ja nyt menee syksyllä jo eskariin, ja on aivan upea pieni taiteilijanalku.

joten älä ap vielä ala kantaa turhaa huolta. On aivan normaalia, että noin pieni vauva on vielä aivan omissa maailmoissaan.

Hei ap,

meillä on juuri samanikäinen vauva ja samat ongelmat huolestuttavat minuakin. Viikon päästä tulee 2 kk täyteen ja edelleen samat ongelmat jatkuvat.. ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut. Joo ja tottakai täälläkin huolestuttaa kovasti.

Katsekontaktia on vaikea saada ja joskus selkeästi välttelee sitä kääntäen pään pois. Muutenkin tuijottelee kaukaisuuteen. Epäilen jo kaikkia kauheuksia...

Mikäs teidän tilanne on tällä hetkellä? Onko kontaktia parantunut? Lisäksi meidän vauveli on kovin uninen ja nukkuu koko ajan!! Huoh!

että meillä vauva teki myös tuota samaa, varsinkin jos nosti kasvojen eteen, niin oikein kääntämällä käänsi katseensa minne tahansa muualle, paitsi äidin kasvoihin. Muistan hyvin miten ahdistavaa se oli, kun mitä ankarammin itse yritti sitä kontaktia hakea, sen hanakammin vauva tuntui sitä välttelevän.

Esikoinen hymyili 4-5vko iässä, kuopus hymyili noin 8vko iässä. Usein katsoi harhaan, pääkin pysyi niin heikosti paikallaan ettei ollut helppo kiinnittää katsetta. Samoin katsoi alkuun välillä kieroon. Nyt ihan normaalisti kontaktia ottava, naurava ja jutteleva 5kk vauva on tuokin. KAtsoo silmiin, eikä ole kierot silmät enää.

Mun esikoinen hymyilli leveästi jo viikon vanhana eikä mun koskaan ollut vaikea saada katsekontaktia. 1v:na oli tosin vaikea kiinnittää hänen huomiotaan. Sittemmin diagnoosina ensin autistiset piirteet ja myöhemmin asperger. Ei ihan aina katso toisia ihmisiä silmiin, mutta meille kotiväelle ei ole siinä ollult ongelmaa.



Mulla on nyt kohta 3kk vanha vauva. Alkoi hymyillä neljästä lapsestani kaikkein myöhimmin ja aina välillä katse siirtyy jonnekin ihan muualle. Usein kuitenkin myös katsoo minuun ja hymyilee, varsinkin kun lepertelen ja yritän seurustella. Lapsi katsoo muualla esim. koska ei halua seurustella, ujostelee tai jostain ihan fiksusta syystä. Odotahan eteenpäin.

Te, joilla on myös ollut ongelmaa katsekontaktin kanssa, niin muistatteko minkä ikäisenä katsekontakti on parantunut? Tai siis jos on ollut jopa sellainen, että suorastaan välttelee katsekontaktia, niin onko se tilanne jossain vaiheessa sitten selkeästi muuttunut?



Huolestuttaa...

otan osaa:(

Lapset ovat erilaisia. Omistani yksi oli sellainen napittaja, toinen taas aivan muista asioista kuin silmiin katsomisesta kiinnostunut. Hänelle kuitenkin sylissä olo oli ja on hyvin tärkeää. Ja edelleen 6-vuotiaana hänelle on kosketus tärkeämpää kuin katse, mutta toki katsoo silmiinkin ja on katsonut enemmän jatkuvasti.

Te, joilla on myös ollut ongelmaa katsekontaktin kanssa, niin muistatteko minkä ikäisenä katsekontakti on parantunut? Tai siis jos on ollut jopa sellainen, että suorastaan välttelee katsekontaktia, niin onko se tilanne jossain vaiheessa sitten selkeästi muuttunut?

Huolestuttaa...

Minulla 2-vuotias lapsi, joka ei vieläkään kauheasti tykkää läheltä katsoa silmiin, ainakaan pitkään. Vauva-aikana olin lähes varma, että on autistinen ja käytiin tutkimuksissakin. Mitään ei löytynyt. Lääkäri sanoi, ettei ainakaan autistinen ole kun seuraa ihan selvästi vanhempien reaktioita asioihin (saako tehdä jotakin vai ei) yms.

Kontakti alkoi paranemaan joskus 5kk ikäisenä. Siitä se on pikkuhiljaa parantunut. Nykyään haluaa olla jatkuvasti kontaktissa, vaikka se ei välttämättä tarkoitakaan silmiin napottamista. Haluaa leikkiä yhdessä leluilla, näyttää jokaisen aikaansaannoksensa, aina tykännyt olla sylissä, mutta haliminen ja pusuttelu on vain lisääntynyt iän myötä.

Tosi ujo ja hitaasti lämpenevä lapsi vieraiden ihmisten kanssa silti kyseessä.

Minua harmittaa se pikkuvauva-ajan "menettäminen" huolehtimisen takia todella paljon. Nykyään huolehdin lähinnä sitä, että onko se jättänyt jotkin jäljet lapseen.

vauvahierontaa aina iltaisin. Meillä tyttöä hierottiinm joka ilta ja tuntu siltä, että vaikutti myös kontaktin ottoon ja tietenkin sulle hyvä kun siten saat kosketuksen lapseen. Niitä hirontakirjoja oli kirjastossa. jatkoimme hierontaa niin kauan kun tyttö vielä pöydällä pysyi. Tuntui tykkäävän ja vieläkin tykkää vaikka jo 6 vuotias.

Minäkin huolestuin kun vauvaani ei saanut katsekontaktia. Syliin kun otti ja koittamalla koitti että katsoisi niin aina käänti pään pois. Neuvolassakaan terkkarikaan ei saanut katsekontaktia, eikä seuraamaan lelua.

Tätä kesti jonkun aikaa ja sitten vauva alotti ottaa katsekontaktin hoitopöydällä vaippaa vaihdettaessa.

Olin todella huolissani kun kunnon kontaktia ei meinannut saada... mutta sitten, noin 3kk ikäisenä alkoi kunnolla ottaa katsekontaktia, seuramaan leluja, eli kaikki oli "normaalisti."

Kyllä ne sieltä alkaa pikkuhiljaa omaan tahtiaan ottamaan kontaktin eikä tarvitse olla huolissaan. :) ymmärrän kyllä huolen, koska itsekin jo epäilin autismia ja pääsi joskus jopa itkukin asian takia, mutta kyllä se siitä sitten. :)/