Lue keskustelun säännöt.
Minut olis kannattanut ottaa huostaan "ei vuorovaikutusta" -perusteella
02.01.2011 |
Teini-iässä en pystynyt pariin vuoteen katsomaan peiliin kun inhosin ulkonäköäni ja itseäni niin pahasti. En käynyt koulussa vaan kävin yläasteen tenttimällä, kavereita ei ollut, ei myöskään mitään harrastuksia (ainakaan kodin ulkopuolella).
Seitsemäntoista-vuotiaana päädyin kahdeksi vuodeksi mielisairaalaan.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia vanhempasi sitten olivat ja lapsuutesi?
Millaisia vanhempasi sitten olivat ja lapsuutesi?
että tuollainen voi johtua vaikka koulukiusaamisesta, raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miksi syytät vanhempia? Ihan normaaleissa, rakastavissa perheissä teineillä on pahoja ongelmia ja vanhempien pitää siinä tapauksessa olla viisaita ja hakea apua. ei ap.
laajoja kysymyksiä...
Jotenkin kontaktikyvyttömiä, lapsen kokemusmaailma ei kiinnostanut, ja työ oli tärkeää, muuhun kuin työhön ei ollut aikaa eikä energiaa.
Tosin en joutunut mielisairaalaan vaan tulin raskaaksi ja pääsin pois kotoa. Aikuisena olen käynyt monivuotisen terapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia vanhempasi sitten olivat ja lapsuutesi?
että tuollainen voi johtua vaikka koulukiusaamisesta, raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miksi syytät vanhempia? Ihan normaaleissa, rakastavissa perheissä teineillä on pahoja ongelmia ja vanhempien pitää siinä tapauksessa olla viisaita ja hakea apua. ei ap.
koulussa ei ole kiusattu, ala-aste -aikana pärjäsin ihan hyvin. Ei ole raiskattu tai käytetty hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa olin lähdössä ulos, mutta katsottuani peiliin totesin olevani niin ruma, että jäin sisään. Vuoden ajan en myöskään poistunut kotoa, jollei ulkona ollut hämärää.
Onneks en joutunut itse hoitoon ja asiat on nyt paremmin. Onko sulla ap nyt kaikki ok?
Huvittaa miten pidetään kovaa ääntä "kun ei töitten jälkeen ehdi mitään" -ihmisistä, kun itseasiassa se kotona hoidettu vasta reppanan sijassa on! 247 niitten välinpitämättömien "vanhempien" kanssa, tarhassa ja muualla olevalla lapsella on ainakin vähän jotain mielekästä elämässään.
Otan osaa ap, mutta sinä voit itse olla oman elämäsi suurin pelastaja ja ottaa vastuu tekemisistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelleenkään minkäänlaisiin ihmissuhteisiin enkä ole koskaan ollut seurustelusuhteessa tms.
Ja peiliin katsominen mun piti ihan todella opetella, se oli aluksi todella vaikeaa.
oli tosiaan nimenomaan kotihoidossa, tosin välillä päiväkodissa virike-hoidossa, en kuitenkaan sopeutunut sinne kun sitä oli niin harvoin.
En ymmärrä miten vastuunotto omista tekemisistä liittyy tähän asiaan, tiedän kyllä ettei menneitä hyödytä jäädä märehtimään enkä ole katkera äidille (tai olen kyllä vähän, mutta meillä on ihan hyvät välit silti enkä valittele kurjaa lapsuuttani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelleenkään minkäänlaisiin ihmissuhteisiin enkä ole koskaan ollut seurustelusuhteessa tms.
Ja peiliin katsominen mun piti ihan todella opetella, se oli aluksi todella vaikeaa.
Pakotat itsesi ottamaan kontaktia toisiin. Näin mäkin tein. Aluksi oli niin raskasta, että piti romahtaa lattialle itkemään, kun tulin kotiin. Mutta siitä se lähtee.
Oikeasti siihen vaaditaan jo aika paljon enemmän kuin mihin minä pystyin tai tule ikinä pystymään: tutustuminen johonkuhun jne. (ellei siis ole kyse jostain perhepiirissä tapahtuneesta raiskauksesta, ja tuskin on).