Ymmärrän,teenkö oikein?

Miehelläni on todella vaikeaa,yksi hänen parhaista ystävistään sairastaa syöpää. Hän on todella uupunut, ärsyyntynyt, masentunut, epäkohtelias, huomaamaton, jopa henkistä väkivaltaa harjoittaa joskus,jonka ymmärrän,mutta,teenhän oikein ymmärtäessäni sen?

Mieheni sairastui myös vakavasti. Jaksoin olla tukipylväänään mielestäni todella hyvin, mutta jossain vaiheessa minulla keitti yli. Ymmärsin kiukun, ymmärsin pelon ja ymmärsin uupumuksen, mutta sitä en ymmärtänyt, että minusta tuli hänen sylkykuppinsa.

Sain kerran ihan hillittömän raivarin, että helvetti, hän EI voi sanoa minulle, että "Sinä viet roskat, koska minä olen sairas" tai että "Sinä siivoat, koska minä olen sairas" tai "Sinun täytyy jaksaa, koska MINÄ olen sairas". Sen jälkeen mies ymmärsi suhteuttaa asioita ja jos tuli kiukuttua enemmän, pyysi minulta anteeksi. Silloin jaksoin paremmin.

Ei suru oikeuta idioottimaiseen käytökseen, vaikka sitä jossain määrin ymmärtäisikin.