Nyt riitti! En enää edes yritä tehdä kotitöitä!

On ne niin suloisia ;-)

Meillä sama tapahtuu aina kaapin peiliovien pyyhkimisessä - lapset pyyhkivät sen minun jälkeeni tahmeilla pikku kätösillään. Nou hätä, sellaisia lapset on.

Kaikki kotihommat tehdään silloin, kun molemmat vanhemmat kotona. TOisella hoitovastuu, toinen tekee kotitöitä.

Kun mies on kotona, niin silloin hän vahtii/leikkii lasten kanssa ja minä teen rästiin jääneet kotityöt tai päinvastoin. Siitäkin huolimatta, että kotonamme on aina enemmän ja vähemmän paikat sekaisin tai likaisena.

" siivoaminen, kun lapset ovat pieniä, on samanlaista kuin lumitöiden tekeminen lumisateella" .

Itse en tee päivisin juuri mitään, pientä järjestyksen ylläpitoa lähinnä. Iltaisin teen isompia juttuja sitten kun mies vahtii lapsia.



Tutulle kuulostaa tuo sinun ikkunanpesusi, juuri tuollaista se olisi meilläkin jos mies ei niitä pesisi :)

meillä kaksi vilkasta ja uteliasta tyttöä! jotka tonkii ja tyhjentää sitä muka kun siivoan.

itse pesin ikkunat sisäpuolelta tyttöjen nukkuessa (en tosin siitä makkarista) ja ulkopuolet saa oottaa vielä. minä ainakin teen tilanteen mukaan niitä hommia enkä silloin kun muutkin niitä tekee. yksi konsti ikkunoiden " rauhassa" pesuun on että laita se nuorempi rattaisiin vöillä kiinni ja anna jotain natusteltavaa käteen ja pese ikkuinoita. rattaita saat siirrettyä sitten ikkunalta ikkunalle.

Onpa ihanaa, etten ole täällä ainoa epätäydellinen äiti. Jotenkin olen kuvitellut, että kaikki muut suoriutuvat kodinhoidosta ilman mitään ongelmia. Lumitöiden tekeminen lumisateella on oiva vertaus!



Ap

voi tollasia hommia tehdä.



Teen hommat joko silloin kun lapset päikkäreillä tai illalla kun lapset jo käyneet nukkumaan.



Ne on niin kovia auttamaan ettei mitään rajaa..

- laita lapset katsomaan Muumeja siksi aikaa!

Minä teen kotitöitä lapsen nukkuessa ja jos on hereillä ja pakko tehdä jotain, niin sidon sitteriin kiinni ja annan leluja käteen. Joskus vauva joutuu ulistakin vähän aikaa, mutta työt on pakko tehdä.

niiden lastesi kanssa!!!!

Siksi itse asiassa olen yrittänyt noita kotihommiakin tehdä, että lapset siinä saisivat virikkeitä ja päivät olisivat aktiivisia. Olen huomannut, että lapset käyttäytyvät suurinpiirtein ok, jos pidän itseni liikkeessä ja puuhassa aamusta iltaan, mutta auta armias, jos yritän istuutua koneelle tai puhua puhelimessa tai lukea kirjaa jne. Eli siis oikeasti se av:lla roikkuminen ei ikävä kyllä oikeasti taida olla vaihtoehto :( .



Samasta syystä olen yrittänyt pitää päiväuniajat vapaa-aikanani, eli luen silloin vaikka kirjaa ja levähdän, ENKÄ tee kotitöitä.



Leikkijätyyppi en kyllä taida olla. Minusta on äärimmäisen tylsää leikkiä 3v:n kanssa, vaikka toisinaan sitäkin on pakko tehdä. Samoin hiekkalaatikolla norkoilen vain pitkin hampain. En vain tykkää siitä, enkä mahda asialle mitään.



Ap

Näin meillä tänään: vauva 10kk heräsi seitsemän maissa. Söimme aamupalan minkä jälkeen esikoinen 3v heräsi. Esikoiselle aamupala ja aamutoimet.



Sain lakanat koneeseen minkä jälkeen kuopuksella taas nälkä. Vauva myös hyvin väsynyt mutta ei nukahtanut päikkäreille, ei millään. Tunnin huudon jälkeen nukahti syliin (hampaita tulossa).



Nyt olikin jo esikoisen ja äidin lounasaika, minkä jälkeen oli tarkoitus jatkaa siivousta. Kuopus heräsi, hänelle lounas.



Ja tätä rataa... Surullisinta tässä on se, että itse aiheuttaa itselleen tämän turhauman kun ei pysty tekemään suunnittelemiaan asioita (eli suunnittelee liikaa). Ja kehenkäs muuhun sen kiukun sitten purkaa, kuin töistä kotiin palaavaan mieheen...

mun mottoni :-)