Lue keskustelun säännöt.
Miksen voi haluta lapsia?
18.04.2026 |
Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta en toivo mitään enempää, kuin että haluaisin lapsia. En kuitenkaan koko ikänäni ole halunnut, erinäisistä syistä, ja suurimpana se, etten näe lapsiperhearkea mitenkäänpäin itselleni ihanteellisena, tai edes "ok":na.
Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos tarvetta jälkikasvuun kokisi. Deittailumaailmassa edelleen yllättävän iso osa miehistä jossain vaiheessa ilmaisee haluavansa lapsia, vaikka suurinosa näistä tarkoittaa siis sitä, että olisi kiva ajatus ehkä niitä hankkia, kunhan puoliso hoitaa perinteisen kaavan mukaan 90% kaikesta asiaan liittyvästä hoiva- ja kotityöstä.
Ajatus siitä, että tavoite elämässä ja jotenkin elämän täyttävä kokemus olisi perhe, kuulostaa niin paljon helpommalta saavuttaa, kuin tavoitella omilla toimillaan muita tavoitteita, oli se sitten menestystä työuralla, harrastuksissa, politiikassa, mielenrauhaa tai täydellistä balanssia, luontoyhteyttä, you name it.
Silti en mitenkäänpäin saa itseäni lapsia haluamaan, vaikka toivon joka päivä, että se kuuluisa biologinen kello alkaisi tikittää. 30 v alkaa olla saavutettu, eikä mikään tapahdu.
Asiaa ei helpota se, että omassa lähipiirissäni en juuri näe tai kuule lapsiperhe-elämän positiivisista puolista, eikä kukaan ilmaise mitään konkreettista tai selittävää sille, miten sen arjen "kestää", ja mitkä positiiviset asiat voittavat mennentullen sen negatiivisen puolen. Näen lasten hankkimisen jälkeen vain karille ajautuneita parisuhteita, väsyneitä vanhempia ja järjettömän arkiruljanssin, johon en itse pystyisi.
En tiedä mitä tällä hain, kai olisi helpottavaa kuulla, jos joku samoja ajatuksia aiemmin pyörittelevä olisi jossain vaiheessa saanutkin vahvan kokemuksen, että lapsia sittenkin haluaa, on niitä saanut, ja todennut, että kaikesta huolimatta se on ollut elämässä paras juttu ikinä.
Kommentit (4)
Tuttu tunne. Minäkin haluaisin haluta lapsia. Minusta olisi kiva olla aikuisten lasten äiti joskus mutta lapsiperhe-elämä ei kuulosta yhtään omalta jutulta. Koen jo muutaman tunnin lapsen vahtina olon rakkaiden siskon lapsien kanssa raskaaksi. Saati että pitäisi jaksaa joka päivä töiden jälkeen. Lisäksi ne rutiinit ja kuinka pitää rajoittaa omia menoja. Myös se tunne, halu lisääntyä puuttuu.
En tiedä miksi, mutta haluaisin haluta lapsia. Jos haluaisin aidosti niin tuskin nuo lapsiperhe arjen haasteetkaan tuntuisi pahalta. Ehkä haluan olla kuten muut: tuttavapiirissä kaikki saa lapsia ja työpaikallakin olen ainoa lapseton jos ei paria parikymppistä lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kuin omalta näppäimistöltäni olisi lähtenyt, tosin 5-10 vuotta sitten. Samaistun vahvasti, olen/olin ihminen joka olisi halunnut haluta lapsia ja ehkä jos elämänkokemukset olisivat olleet erilaisia niin olisin voinut aidosti halutakin. Olen nyt 42, eikä ole lapsia eikä myöskään tule. Mutta mietin aikoinaan myös paljon sitä että olisi ollut helpompaa jos vain olisi halunnut lapsia, ja oikeastaan kahdesta syystä; ajattelin että olisi ollut helpompaa löytää parisuhde koska oman kokemukseni mukaan miehet ovat ns.perinteisiä ja hieman karttavat naista joka ei halua lapsia ja toisekseen olisiko sitten saanut vaimennettua sen jonkin äänen päässään joka kuitenkin jollain tapaa kyseenalaisti lapsettoman elämän onnellisuuden ja kuiskutteli että ei se oma elämä ole oikein mitään jos ei ole tehnyt lapsia. Ehkä mielessäni sittenkin kummittelei tuo kun monet sanovat että lapset on parasta mitä niille on tapahtunut vaikka olisivatkin epäilleet lasten saamista. Ja taustalla painoi toki sekin, että ei ollut oikein mallia ylipäänsä vapaaehtoisesti lapsettomien aikuisten elämästä, saati onnellisesta elämästä ja kasvatukseni lapsuudessa oli vahvasti minun omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni kyseenalaistavaa jolloin sisäistin sellaisen uskomuksen etten itse tiedä ja tunne itseäni ja halujani vaan aina joku muu tietää kyllä paremmin miten elää elämä. (Eli pitää hankkia lapsia)
Lopulta olen päätynyt siihen, että tämä asia ei ole mustavalkoinen ja sen ajattelun olen huomannut helpottavan oloani viime vuosina. Olen huomannut että monillakaan ei tule vauvakuumetta vaan sen päätöksen taustalla voi olla vaikka mitä perusteita - vaikka se että pelkää jäävänsä paitsi jostain vaikka lapsiperhe-elämä ei houkuttele. Sitten taas nämähän ovat vain ihmismielen ajatusansoja; jos tekisin tai olisin tehnyt niin tai näin niin elämäni olisikin mennyt tosi hienosti ja tämä nykyongelma olisi ratkennut - mutta emme tule ajatelleeksi, että siitä ratkaisusta seuraisi omat, osittain varmasti hyvät mutta aivan väistämättä myös uudet ongelmat mutta joita emme osaa kuvitella koska olemme kiinni siinä nykyhetken ongelmassa/vaikeassa tunteessa. Jos olisin tehnyt lapsia jonkun kanssa sen vuoksi jotta tulisin vain valituksi ja olisin saanut parisuhteen, olisiko suhde välttämättä onnellinen, lapsiperheen ja vanhemmuuden ongelmat tulisivat sitten kaupan päälle.
En myöskään pidä rakkautta lapsiin tai muihinkaan ihmisiin täysin samana asiana kuin onnellisuus tai että pitäisi elämästä heidän kanssaan. Päättelen sen ihmisten kertomasta; vaikka he rakastavat lapsiaan ja saavat tyydytystä vanhemmuudesta, ei se elämä ole useinkaan helppoa ja ihmisillä on paljon huolta, ahdistusta ja surua ja monet eivät pidä monistakaan perhe-elämän vaiheista, aivan kuten totesit mutta on varmasti iso kynnys tai häpeä sanoa että lapset tai perhe raivostuttaa tai (ainakin hetkittäin) kaduttaa.
Olen tällä hetkellä onnellinen, vaikka ajoittain mietin mitä lapset olisivat voineet tuoda. Saahan sitäkin surra, ettei ole lapsia halunnut ja mielikuvissaan jäänyt jostain paitsi, mutta huokaan myös helpotuksesta kun ei tarvitse stressata ja miettiä koko ajan muiden asioita eikä kantaa huolta jälkikasvusta ja mitä niille tässä maailmassa käy. Ristiriitaisuuden hyväksyminen on tuonut helpotusta ja olen nykyään sinut sen kanssa että olen halunnut lapsettomuutta enemmän kuin lapsia.
Tämä myös, toinen osapuoli uhraa asialle parhaassa tapauksessa ajastaan sen 90% ja sen lisäksi koko kroppansa. Toisella on mahdollisuus kävellä tilanteesta ulos sen vaikuttamatta elareita enempää tulevaisuuteen.
Ei mitenkään auta myöskään se pakollinen synnytyskertomusten kuunteleminen.