Olen 20v yh. sossu EI elätä minua!

Tienaan omat rahani. Eli kukkahattu tädit, älkää yleistäkö. Luutavammin olen parempi äiti kun moni teistä. Leikin lapsen kanssa, huomioin häntä. Lapsi kiukuttelee todella harvoin ja viihtyy myös hyvin yksinäänkin, ehdin silloin pestä pyykit ja tehdä ruoan, ajatella TEEN ITSE ruoan, en syötä purkki ruokaa. ette siis voi siitäkään haukkua minua. Käyn lapseni kanssa ulkona. viikonloppuisin joka päivä vähintään 2 kertaa, riippuen miten lapsi viihtyy. tarhassa hän pääsee ulos arkisin eli illat touhuamme kaikkea kivaa ennen nukkumaan menoa. En dokaa joka viikonloppu, ei kiinnosta. käyn ystävien kanssa vapaa ajallani leffassa, syömässä yms. Eli ette voi siitäkään haukkua, että mielessä pyörii vain viina.

Olen reipas, iloinen, suorasanainen jos sille päälle satun. rakastava ja minulta löytyy maalaisjärkeä. ja mikä tärkein, olen onnellinen!

miksikö kirjoitin tämän? siksi kun nuorempia "sorretaan" melkeempä kokoaika. Tiedän, löytyy niitä joista ei äidiksi ole, mutta niin löytyy vanhemmistakin. tiedän, että moni nuori äiti on sossun luukulla, mutta niin on moni vanhempi äitikin.

ihmetyttää kun ihmisiä tuomitaan ja pannaan tiettyihin lokeroihin. eikä uutta tilaisuutta anneta. jos ja kun haluaisi kertoa asiat miten oikeasti on, niin ei uskota. osotellaan ja katotaan nenän vartta pitkin.

kukaan meistä ei ole täydellinen, jokaiselta löytyy luurankoja kaapeista, joillain taas ollut villinuoruus jota häpeää eikä oma mieskään tai uudet tutut tiedä.

mikä on onnellisuuden perusta? Sekin lokeroidaan nykyään tiettyyn pisteeseen. eli pitää olla rahaa mies, iso talo jne.

raha ei tee onnelliseski vaan helpottaa elämää. se, että ei tarvitse kitkuutella rahan kanssa ja stressata sitä millä maksaa seuraavan laskun. sekin on jo onnellisuuden merkki, pystyy keskittymään olennaiseen. perheeseen ja sen hyvinvointiin.

harva nykyään pystyy saamaan onnellisuuden tunnetta pienestä asiasta, mikä on harmi, osaski säälittää sellaiset.

Tuomitkaa tai ette.

Ne on suvaitsevaista porukkaa, jolle vinoillaan siitä. ;)



Tsemppiä sinulle! Minuakin ärsyttää kun jotkut yleistävät liikaa ja laittavat ihmisiä samaan muottiin. Onneksi useimmat meistä ymmärtää, ettei näin oikeasti ole. :)

parempi kuin minä, nelikymppinen. Älä välitä ihmisten ennakkoluuloista. Lapsesi on onnellinen, se on pääasia.

Tuomitsijat voivat olla erit, mutta ihan varmasti jokainen meistä on jonkun tuomiolistoilla jollain kriteerillä.



Jos nyt äitiyttä ajattelee, niin lapset on tehty liian nuorena/vanhana, liian pienellä/isolla ikäerolla ja lapsia on liian monta/vähän. Äiti on ollut kotona lasten syntymän jälkeen liian kauan/lyhyen aikaa ja on orientoitunut liikaa työhön/perheeseen. Äiti on myös taatusti ruokkinut lapset vauvana väärin, eli imettänyt liian lyhyesti/pitkään. Äiti on myös taatusti ollut lastensa kanssa liikaa/liian vähän ja antanut heille myös huomiota ja materialistisia asioita liikaa/liian vähän. Kaupan päälle äiti on joko itsekuriton läski tai neuroottinen luikku joka ajattelee vain itseään.

Jne. jne.



Aina löytyy joku kategoria jonka mukaan viduiks mänt. Että mitäs noista, elä elämääsi kuten itse haluat ja jos olet onnellinen nauti siitä. Onnellisuus poikii nopeasti ympäristön kateutta ja se taas pahoja puheita, että kel onni on se onnen kätkeköön...

idioottimaiseen kysymykseen ei voi vastata muuten kuin idioottimaisesti.