Antaisitko miehesi kaveerata...

Mutta sanoisin, että sun ja miehen kaveruuden laatu on varmasti ratkaiseva monessa tilanteessa. Jos olet vain aidosti kaveri, niin ei mulla olisi mitään sitä vastaan. Moni voi tietysti ajatella, että olet iskemässä heidän miestään, tai vakka tietäisivät sun kannan, joku voi pelätä miehensä ihastuvan.



Mutta ylipäätään kaikkeen vaikuttaa sun asenteesi ja suhtautumisesi. Ja kerhoista: voisithan itse pyytää vaikka jotakuta äitiä kanssanne vaikka leikkipuistoon, teille kylään tms. Jos tutustuisit yhteen äitiin paremmin, varmaan muutkin ottaisivat paremmin mukaan.

Varmasti ihan totta, et voisin tehä enemmä töitä et saisi kavereita.. Kyllä juttelemme yms mutta emme pääse syvemmälle tasolle oikein kenenkään kanssa.. Mulle on kyl suoraan sanottu et sua ei taida kiinnostaa nää meidän jutut, vaikka olin vain kuuntelevvana osapuolena jossai perus koti jutussa.. Ehkä mun ulkonäkö sit luo kuvan et muA ei kiinnosta muu kun oma naama, joka ei tod ole totta!

Kieltämättä tunsin pienen helpotuksen huokaisun kun hänen erittäin kaunis naiskaverinsa/tuttavansa lakkasi olemasta sinkku, mutta en silti koskaan olisi voinut tai halunnut ruveta kieltämään miestä kaveeraamasta tämän naisen kanssa.

Periaatteessa kaveeraamisessa ei oo mitään ongelmaa, jos asenne ja rajat on kohdallaan.



Kaveeraamisesta tulee ongelma - riippumatta ulkonäöstä - jos puolisona kokee jäävänsä jollain tapaa ulkopuolelle tai vähemmälle arvolle. Kaverisuhteen suhteen pitää miehenkin olla tyttöystävälleen tosi avoin, ettei tule tunnetta, että jotain jätetään kertomatta ja ainakin aluksi kaikki tapaamiset melkein sellasia että kaikki on kutsuttu ja silloin kun tapaatte, ni kiinnitä kaikki huomio tyttöystävään, vältä sisäpiirin vitsejä tai vanhojen hauskojen tapausten muistelemista ettei tyttöystävä tunne jäävänsä ulkopuolelle. Ei halailua tai miehen viereen istumista. Naiset on aika herkkiä tuntemaan asemansa uhatuksi. Siksi välttäisin myös esim. mesettämistä ja facebook-chättäilyä varsinkin alkuun - uudelle suhteelle on annettava tilaa vakiintua.



Äiti-kerhoissakin... Valitettavasti naiset on helposti herkkiä ulkonäön ja asenteen (väärin) aistimisessa. Kaunis, laittautunut, varautunut/ hiljainen voidaan tulkita ylemmyydentuntoiseksi nirppanokaksi. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin meikkaa vähemmän, pue verkkarit, laita hiukset ponnarille ja ennen kaikkea puhu mahdollisimman avoimesti muille kerholaisille. Parin kerran jälkeen, kun sinuun on tutustuttu, palaa pikku hiljaa omaan tapaasi pukeutua - jää on jo rikottu.

Ehkä tosiaan voisin ite olla joskus tukka pystys siellä kerhos jne :D pitää koklata :)

mun on vaikeata saada mamma kerhoista ystäviä, kun olen todella nuoren näköinen.. olen 24, mutta usein luullaan 17-19 vuotiaaksi... no ja teini-äitihän on pahin kaikista...



ja pakkohan olisi antaa olla kaveri... enhän minä sitä päätä, sanoisin kyllä jos tuntisin itseäni uhatuksi.. yrittäisin itse parhaani mukaan tutustua naiseen... mutta jos nainen olisi vain mieheni kanssa, eikä kiinnostaisi mun kuulumiset tai lapsen, siinä vaiheessa en tykkäisi yhtään...