Olen antanut lapsen adoptioon.

Etkö pystytyt rakastamaan lastasi

vai rakastatko vain itseäsi?

Mikset pitänyt lasta itse tai miksi et abortoinut?



Missä vaiheessa raskautta teit päätöksen?

Vai vasta myöhemmin?

melkein päivittäin mietin. Sittemmin olen saanut kaksi lasta aviomieheni kanssa ja kun katson heitä, en voi olla miettimättä tätä ensimmäistä.



Annoin adoptioon lapsen, koska elämäntilanteeni oli todella huono. Olin vasta 19v. ja alkoholisti. Selviä päiviä oli ehkä 10 kuukaudessa.



Täytyy myöntää, että rakastin lasta. Kävin katsomassa häntä vielä sijaisperheessä kun minulla oli harkinta-aika. En vain uskonut että minusta olisi ollut äidiksi, en olisi kyennyt antamaan sellaista elämää, jonka olisin halunnut.



Raskaus oli liian pitkällä aborttiin (rv17). Aloin miettiä adoptiota noin rv 25 kun sain perhetyöntekijän tueksi alkoholin takia. Hän oli ensimmäinen, joka edes vihjaisi adoption mahdollisuutta. Päätökseni tein vasta vauvan syntymän jälkeen.

raskaus aikana?

teit varmaan oikean ratkaisun.

raskaus aikana?

teit varmaan oikean ratkaisun.

Valitettavasti. Eikä tosiaan ole päivää etten sitä katuisi. Kaduin jo silloin mutta en voinut mitään, se viinanhimo vei. Olin itsekäs. Kahden muun lapsen kohdalla olen pitänyt täyden nollatoleranssin.

ja lapsen parasta ajatellen. Jos olisit pitänyt hänet alkoholismista huolimatta, molempien elämät olisivat voineet mennä pilalle. Oletko saanut oman elämäsi raiteille? Luulisi lapsen olevan onnellinen, ovathan vanhemmat varmasti joutuneet odottamaan ja kaipaamaan häntä.



Ehkä lapsi vielä joskus etsii sinut. Toivotko sitä?

Taivaan Isän siunausta elämääsi.

Kiitos sulle ap, ihan vilpittömästi!



"Rakastatko vain itseäsi"



"Miksi et abortoinut"



"Miksi et pitänyt lasta itse"



Näitä lauseita viljellään aina, kun joku on aborttia harkitsemassa, antamassa lastaan pois, "nainen unohti ehkäisyn" jne.



Plus kaikille niille muillekin, joita elämä ei hyvin ole kohdellut alun alkaenkaan.



Mitenkään et tee hyvin ja koskaan ei ole oikein.



Onnea sinulle ap ihan vilpittömästi elämään! Rakkautta ja siunausta kaikille lähimmillesi :D:D

Taivaan Isän siunausta elämääsi.

minäkin toivotan. on varmasti raskas taakka kantaa tuo syyllisyys. toivottavasti tälle lapselle kuuluu nykyään hyvää.

lapsesi nyt on? haluaisitko joskus tavata hänet?

suostuisit tapaamiseen. Ja että puhut lapsellesi totta kun hän kysyy sinulta tärkeitä kysymyksiä. Aika usein biologiset äidit nimittäin tuntuvat valehtelevan koska eivät ehkä kestä omaa syyllisyyttään ja monethan ovat paitsi lapsen synnytettyään myös myöhemmin heikossa psyykkis-sosiaalisessa tilanteessa. Olet ilmeisesti itse selvinnyt paremmin kuin suurin osan lapsensa adoptioon antaneista äideistä, koska olet raitistunut ja ehkä pystynyt hoitamaan seuraavat lapset kunnialla. Hyvää jatkoa sinulle!