Kohta työelämään monen kotiäitivuoden jälkeen. Miten ehtiä tehdä töiden lisäksi kaikki?
Työpaikka on tiedossa, jee, odotan innolla :)
Samalla tosin mietityttää ja huolestuttaa, miten ehdin tehdä kaiken mitä pitää, kun kotiäitinäkin on välillä pitänyt oikeasti kiirettä?
Nyt kun menen töihin, mulla tulee jäämään kaikenkaikkiaan n. 5 h vapaa-aikaa per arkipäivä.
Siihen pitäisi sitten mahduttaa kodin siivous, pyykkääminen, ruoanlaitot, esikoisen läksyistä huolehtiminen, kavereille/harrastukseen kuskaamiset, ylipäätään lasten kanssa ajan viettäminen, lasten iltatoimet, kaupassakäynnit, ystävien tapaaminen, tarvittava liikunta itselle, parisuhdeaikaa... ja jääköhän enää sitten sitä ihan omaa aikaa, jolloin voisi vaikka lukea, katsoa lempisarjaa tai olla täällä netissä?
Tottakai mieskin on olemassa, mutta hän tekee pitkää päivää eikä ole kovin osallistuvaa sorttia ollut tähänkään asti, tuskin tästä eteenpäinkään. Osan hommista kyllä hoitaa, mutta silti.
Vinkkejä arjesta selviytymiseen vastaanotetaan!
Kommentit (16)
mitä jos vaihtaisitte halvempaan asuntoon tms?
Ja tosiaan ei sitä sotkua tule niin paljoa kun kotona ei olla. Ja pyykkäät tiettyinä päivinä, ruokaa teet pakkaseen tiettyinä päivinä jne. Ja ennenkaikkea laitat sen miehesikin osallistumaan enemmän.
palkatkaa vaikka siivousapua 2x/kk ettei tarvitse itse olla jatkuvasti nurkkia puunaamassa.
Nukkumaan kerkeän siinä kahden maissa. Herätys on 6:30, jolloin siivoan vessan ja saunan sekä valmistan aamupalan ja eväät. Lapset aamupalalle ja vaatteet päälle ja sitten duuniin. Kotiudun viideltä ja sitten harrastukset, ruoka ja läksyt. Hyvin kerkee, jos totutteleee lyhyisiin uniin. Nykyään pärjään hyvin kolmen tunnin unillakin. Meillä on siistiä
Ennen tai myöhemmin an mentävä, eli kiva kun on hyvä olo. Se on meillä totta että sotku ja epäjärjestys vähenee kun ei olla päivisin kotona. Siivotaan sitten kun on pakko. Pyykkiä pestään kun korit täyttyy.
Itse aloitan työt ens viikolla vuoden mammaloman jälkeen. Eniten rassaa se, että ehditään ajoissa kahteen eri hoitopaikkaan ja itse töihin. Kotiintulo klo 17 ja hirmuinen kiire ruuanlaittoon aiheuttaa myös sydämentykytystä etukäteen. Eli teen varmaan sunnuntaisin ison annoksen ruokaa, jota vain lämmitetään mikrossa maanantaina. Ruokajutut pitää kyllä suunnitella etukäteen, muksut on hurjan nälkäisiä kun tullaan kotiin.
Olen hoitovapaalla päivän viikossa, silloin käydään kaupassa ja muilla asioilla. Oletko ajatellut, että hoitovapaata voi pitää vain esim. 2-3 tuntia viikossa? Ei auta hoitomaksuihin, mutta ehdit hoitaa kauppareissun ym. ilman lapsia!
kyllä se mies pitää saada osallistumaan
Nukkumaan kerkeän siinä kahden maissa. Herätys on 6:30, jolloin siivoan vessan ja saunan sekä valmistan aamupalan ja eväät. Lapset aamupalalle ja vaatteet päälle ja sitten duuniin. Kotiudun viideltä ja sitten harrastukset, ruoka ja läksyt. Hyvin kerkee, jos totutteleee lyhyisiin uniin. Nykyään pärjään hyvin kolmen tunnin unillakin. Meillä on siistiä
jäin osittaiselle hoitovapaalle. Kaksi tuntia enemmän aikaa päivässä viettää kotona perheen kanssa.
ihan kotoa töihinmeno paniikilta. Olen kokenut saman jo useita kertoja mammalomien päätteeksi. Parille ekalle viikolle ei saa kasata mitään erikoisia iltamenoja jos vain voit. Arki lähtee kyllä rullaamaan parin viikon aikana, älä panikoi.
Veikkaan, että kodin siivousksessa vähän luistetaan, pyykkiä voi pestä koneellisen tai pari illassa. Ruokaa kandee viikonloppuna laittaa silleen, että samaa voi syödä viikolla parina iltana. Sit loppuviikosta einestä.Läksyistä huolehtiminen ja harrastuksiin kuskaaminen lienee pakollisia, kaupassa käynti siinä kuskaamisen lomassa.
Ystävien tapaamisesta, omasta liikunnasta ja parisuhdeajasta voi vaan haaveilla...
Kyllä se siitä =)
Omaa aikaa ei kyllä ole, ainakaan joka viikko. Pikaruuat viikolla kunniaan, voisiko esikoinen kulkea joihinkin harrastuksiin itsekseen/ kimppakyytejä?
Läksyissä auttaminen saattaa jäädä asteelle: "onks läksyt tehty? tarviiks apuu? No, oota vähän..."
Liikuntaa pitää harrastaa silloin kun ehtii, säännöllisyydestä ei ole takeita :D
Aluks sitä on tosi väsynyt, mutta pian ne rutiinit muotoutuu, jolloin ehtiikin taas tehdä enemmän.
Tsemppiä!
Syitä on monia. Ensinnäkin sotkua tulee paljon vähemmän, kun kotona ei olla mesoamassa aamusta iltaan. Erityisesti tämän huomasi tiskien määrässä ja tavaroiden pysymisessä paikallaan. Pyykkiä aloimme pestä keskitetysti viikonloppuisin.
Toisekseen jaoimme kotityöt tasaisemmin, kun olimme molemmat töissä. Kotiäitiyteni aikana tein lähes kaiken, kun kerran kotona olin.
Harrastuksiin kuskaaminen oli kieltämättä raskaampaa töissäoloaikana, etenkin kun miehen työajoista johtuen kuski olin aina minä. Läksyt tyttö teki jälkkärissä, minä vain tarkisin ne kotona.
Nyt olen taas äippälomalla, ja tässä on puolensa ja puolensa. Hyvää on se, että ehtii enemmän olla koululaisten elämässä läsnä. Pienempi tarvitsee myös läksyjen kanssa enemmän apua, ja minulla on aikaa auttaa häntä.
Haastavaa taas on se, että pollani ei tahdo kestää "neljän seinän sisällä kökkimistä". Kaipaan sitä tasapainon tunnetta, jonka töissäkäynti toi. Silloin elämä oli koti- JA työelämää, ei pelkästään kotielämää. Mutta aika aikaa kutakin, aion lapsen takia nytkin olla kotona kunnes hän on 2 v. Aina sitä sen verran voi tsempata. :)
ollaan kotona vasta viideltä,sitten sapuskat ja kotihommat,lapsi menee puoli kasilta nukkumaan ja siinä se sitten on. Omaa aikaa ei ole.
Minä tulen arkisin kotiin 17 jälkeen ja vastassa ovat aamun tiskit,lasten yöpuvut lattialla,tyhjät jugurttipurkit jne ja lenkkiä vaativa koira.
Välillä tekisi mieli poistua samalla ovenavauksella ;) Kunnollista ruokaa teen sunnuntaisin etukäteen ja sitä syödään sitten pari päivää,kuitenkin viimeistään torstaina siirrytään ranskalaiset ja nakit-linjalle.
Olen niin pedantti että kaikenlainen epäjärjestys ja sotku raivostuttavat, mutta pakko on ollut taipua ajoittaiseen kaaokseen koska en mitenkään ehdi siivota tarpeeksi
viimeisimmät lähtevät kouluun kymmeneksi, ja ekat tulevat kotiin kaverit seuranaan jo kahdentoista maissa.