MUISTAAKO KUKAAN MINUA?! Help!!!

Nyt teillä on menossa kriisi,kumpikaan ei ajattele selkeästi.



Sulla paniikki ja raskaushormonit jyllää,nyt otat aikalisän!



Et ole ruma etkä vastenmielinen,vaan sama ihana hehkeä nainen,kun aikaisemminkin!

tyhmä tyhmä!! näytä tämä viesti jos tajuaisi.

Pelottaa tommonen käytös.

Olen saanut melkein 20 ylimääräistä kiloa, vatsa täynnä arpia, hirveät suonikohjut.. tiedän, että olen ruma. Mutta minuun koskee se, että en saa MITÄÄN hellyyttä/myötätuntoa/empatiaa/kosketusta/mitään elintärkeää mieheltäni. Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiin yksin, niin surullinen ja niin epätoivoinen :´(



Eniten pelkään sitä, miten tällaisen raskauden läpikäyminen tulee vaikutamaan minuun kun se on vihdoin ohi?! Olen esikoisen jälkeen sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pelkään sitä enemmän kuin mitään. Miten tästä voi selvitä, miten mä jaksan?! En jaksa enää uskoa parempaan, välillä toivon vain kuolemaa joka selvittäisi tilanteen.

Ja ylemmälle vielä: mies kyllä T I E T Ä Ä tilanteen, mutta ei välitä / ei kykene muuhun.

kun et laittanut nimeäsi tai kuvaasi viestiin? Täällä kirjoittelee ainakin 20 eri ihmistä.

pitäiskö sun ajatella sun ja lasten parasta ja jättää koko paska ukko?



Sulla on paljon annettavaa sun lapsille ja elämä edessä ja et saa tuhlata sitä tollasen tunnevammasen,itsekkän ukon kanssa!



Onko toi mulkero kahden vanhemmankin lapsen isä?

Eikö se tunne mitään vastuuta tai rakkautta teitä kohtaan?

Miehesi käytös on väärin ja hän omalla ikävällä tavallaan toimia sairastuttaa sinut masennukseen. Etkö voisi puhua miehelle avoimesti? Jos häne i kuuntele kannataisi sinun ehkä kääntyä ammattiauttajan puoleen ja jos tilateenne ei muuta hankkiutua eroon tuollaisesta miehestä!

Hän on kahden lapseni isä, hyvä ja rakastava, huolehtiva sellainen. MUTTA kaksi lasta hän on aina halunnutkin. Tämä on henkistä väkivaltaa kaikkia kohtaan.. minua, lapsia, tätä tulevaa vauvaa.



En kykene ajattelemaan elämää yhtään eteenpäin. En yksin lasten kanssa enkä ilman miestä. IHan konkreettisesti mies tekee todella paljon kotitöitä, en varmaan edes selviäisi arjesta yksin. Mutta tämä on ihan kamalaa myös! Olen lukemattomina öinä tämän raskauden aikana kiskonut miehen pystyyn, itkenyt, kertonut miltä tuntuu ja toivonut, rukoillut, halunnut muutosta. Keskustelut päättyneet siihen, että mies kääntää kylkeä ja nukahtaa sanomatta mitään :( EN OIKEASTI ENÄÄ JAKSA!!! :(((((((((((



Ja anteeksi, en todellakaan kuvittele että minut jotenkin "pitäisi" muistaa, ajattelin vaan että jos satutte muistamana selosteukseni niin se säästäisi minut tarkemmalta tilanteen kuvaukselta.

sinuna ottaisin yhteyttä perheneuvolaan jossa saisit purkaa sydäntäsi ja tulla kuulluksi.Pyydä miestäsi sinne mukaan, ellei hän lähde (kuten epäilen, miehet ovat näissä asioissa kykenemättömämpiä kuin me naiset) niin älä välitä, tärkeintä on että sinä hoidat itsesi kuntoon. Se on sinun ja lastesi parhaaksi.

Jos miehesi ei ymmärrä toiveitasi ja tarpeitasi vaikka olet ne hänelle sanonut niin minkäs sinä sille sit teet. Et voi häntä muuttaa. Voit muuttaa vain omaa suhtautumistasi ja itseäsi. Lähde liikkeelle siitä. Rauhoitut, ajattelet järkevästi.

Ehkä miehesi tietää ja tajuaa tilanteen, muttei pysty muuhun. Nauti sinä raskaudestasi.Uusi elämä on aina ihme! Kun sinä hehkut ja olet onnellinen, ehkä miehesikin huomaa sen. Mitä siitä, että on suonikohjuja yms. se on maallista, tärkeintä on se miten hehkut ulospäin. Jos itse koet itsesi rumaksi, niinhän muutkin tekee. Mitäs jos katsoisit peiliin uudelleen ja näkisit ne kauniit asiat myös. Jokaisessa on jotain kaunista!

Voimia sinulle kolmanteen odotukseesi!

Ota yhteyttä perheneuvolaan, jospa asiat eivät olekkaan niin huonosti kuin nyt tunnet.Kaikkea hyvää elämääsi!

Miehesi lähelle, tee tänään aloite seksiin. Tee se vaikka pimeässä, sängyssä. Koskettele miestä intiimisti ole vaikka aluksi salaa alasti. Tai eihän sun pakko ole edes riisuuntua, senkun nostat yöpaidan ylös. Olen varma että lähentyisitte ja miehen asenne edes vähän muuttuisi, en usko että mies sua torjuu jos kosket oikeasta paikasta ja voit antaa ensin vaikka suuseksiä jos haluat. Mitä sanot ap? Olisiko tässä itua? Et ole ruma, olet raskaana.

Kerroit että olet itkenyt ja huutanut miehellesi tilannetta ja saanut kyljen käännön vastaukseksi. Mitä jos kokeilet vielä toista tapaa kommunikoida, kirjoita hänelle kirje? Kyllähän mies varsin tunnevammaiselta tapaukselta kuullostaa (tuliko tämä piirre yllätyksenä vasta nyt 3. raskauden myötä esiin?) ja ihmetellä täytyy, missä on empatia ja rakkaus omaa vaimoa kohtaan. Jospa hän kuitenkin saisi sinulle jotain vastausta annettua paremmin kun syytökset eivät tule sanallisena ryöpytyksenä itkuiselta naiselta? Siis yritä kirjoittaa "asiallinen" kirje, johon listaat niitä asioita mitä olet miettinyt ja ihmetellyt ja mikä mieltäsi painaa, ilmaise huolesi ja tarpeesi, kerro myös että mies on rakas sinulle (jos siis on edelleen) ettei mene pelkäksi haukkumiseksi. Anna kirje miehelle ja pyydä lukemaan, mene itse siksi aikaa pois kotoa vaikka että saa rauhan lukea sen ja miettiä omaa vastaustaan. Kun tulet takaisin kysyt, mitä ajatuksia kirje herätti.

Täällä kirjoittelee ainakin 20 eri ihmistä.

Ap:lle en osaa muuta kuin toivottaa onnea. Tekis mieli halata sua (ei mitenkään seksuaalisesti kuitenkaan, heh), olet varmasti kauniimpi kuin olosi tunnet. Tsemppiä! :)

sä tollasella paskiaisella teet??

sehän on jo onnistunut kiitettävästi tuhoomaan sun itsetuntosi!!

ota ero moisesta! ansaitset niin paljon parempaa!!

zemiä!

Jospa miehesi onkin masentunut eikä siksi kykene läheisyyteen? Ota toisenlainen keskustelutapa jotta saisit ytheyden mieheesi, älä syytä vaan kysele mikä hänellä on hätänä.



Toivottavasti saatte tilanteen raukeamaan! Kysy suoraan mitä hän haluaa, haluaako erota, koska et jaksa enää tällä tyylillä.. Mikä on miehen ehdotus ongelmanratkaisuun?

Hänellä myös on vaikea olla, mutta hän ei saa missään nimessä sanoa sitä ääneen, olla turhautunut, olla ahdistunut, olla vihainen. Hän vaikenee mielummin kuin loukkaa sinua kovilla sanoilla.



Masentuneena, uupuneena, ahdistuneena ensimmäisten asioiden joukossa katoaa halu seksiin. Se ei tarkoita sitä, etteikö itsetyydytykseen olisi tarvetta. Sen voi tehdä itsekkäästi ja kuin lohdutuksen. Rakastelu vaatii paljon enemmän.



Tunnet särkyväsi läheisyyden puutteeseen ja luulet sen johtuvan vatsastasi, mutta kyllä sen kriisin syy on jossain ihan muulla. Miehet pelkäävät toimeentuloon liittyviä asioita kun lapsia tulee lisää. He pelkäävät valvottuja öitä TAAS alusta, omien harrastusten siirtymistä TAAS vuosilla. Teillä tämä vielä korostuu, koska vauvaa ei suunniteltu.



Mutta tiedätkö mitä. Vauva tulee ottamaan paikkansa. Se löytää paikkansa myös isänsä sylissä ja hän huomaa rakastavansa sitä enemmän kuin mitään muuta. Tai no, isompien lasten lisäksi. NIin käy, ihan varmasti.

Nyt kerrot miehellesi, mitä tapahtui viime yönä ja miltä se sinusta tuntui. Kerrot avoimesti tunteistasi ja kuinka välinpitämättömyys sinua satuttaa. Kerrot, että pelkäät masennuksen uusivan ja tarvitsevasi miehesi tukea nyt.



Sitten otat mielialasi ja tuntemuksesi puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä viimeistään. Harva raskaana oleva säilyy samannäköisenä kuin ennen raskautta. Se, että miehesi runkkaa ei tarkota sitä että sinä olisit ruma eikä varmasti ole siitä johtuvaa käytöstä. Kenties hän myös kaipaisi sinun läheisyyttäsi?

Saat kilosi ja kroppasi takaisin lapsen synnyttyä aivan varmasti. Yritä ajatella positiivisesti, kaikki eivät koskaan saa kolmea lasta, edes yhtä vaikka haluaisivatkin tai raskaus voi olla esim. terveydellisesti iso riski. Puhukaa asioista, jos ei muuten niin perheneuvolassa tai kirkotkin järjestävät perheneuvontaa joka on maksutonta ja terapeutin koulutus heilläkin on. Tsemppiä ja halit!

Mies ei missään tapauksessa olis halunnut lasta. Itsekään en ollut innoissani mutta tuen sijaan sain samanlaista välttelyä osakseni. Ensimmäiset viikot tuskin puhui mitään, jankutti vaan miten muka voin olla raskaana (naisen syy tottakai!)



Mistään vaivasta en voinut valitella, aloin häpeämään mahaani ja kävin neuvolassa ja ultrassa yksin. Mies ei ollut kiinnostunut ollenkaan vauvan voinnista tms. ja alkuraskauden ajan toivoinkin keskenmenoa jo lapsenkin vuoksi.



Synnytyksessä mies oli mukana tukena mutta teki lähtöä jo ennen sitä kahvittelua. Ekat pari kuukautta hoidin vauvan aikalailla yksin, mies ei ollut enää mitenkään tuppisuinen muttei myöskään mitenkään hössöttänyt vauvasta ja ajattelin että hitto vie, jääköön paitsi ihanasta vauvelistani. Vauva huusi yöt läpeensä ja lopulta väsyin niin etten aina herännytkään, mies oli sitten hoitanut yksikseen yöllä.



Pikkuhiljaa innostui vauvasta, tarvitsi kai vain aikaa sopeutua. Nyt on ihmetellyt miten ei muka ensin sitä halunnut. ja mikä tärkeintä: tajunnut miten kamalasti käyttäytyi ja pyytänyt anteeksi. Asia ei enää haittaa minua, eteenpäin vain sanoi mummo lumessa.



Naisilla raskaus ja hormoni saavat usein kiintymään jopa ei-toivottuun vauvaan mutta miehillä se voi joskus tapahtua vasta vauvan synnyttyä. Älä anna oman katkeruutesi estää isä-lapsi suhteen syntymistä kuten meillä alkuun meinasi käydä. Onneksi väsymykseni esti omimasta vauvaa täysin ;) Aika voi kullata vaikeatkin muistot, etenkin jos mies ymmärtää virheensä.

menee pidemmän aikaa sopeutua jälleen raskauteen, vauvan tulemiseen kuin naisilla. Varmasti kun saatte vauvan hän hurmaantuu ja rakastuu, kuten sinäkin. Miehet tajuavat nämä jutut myöhemmin. Miehesi on peloissaan, eikä oikein osaa käsitellä asiaa. Yrittäkää jutella.