Huoh, kamala lapsiperhe tulossa tänään kylään

Olisko tuo Porvoossa normaalia?

onneksi käyvät vain kerran vuodessa

Vai miksi tämä on ongelma?

ja auta lastensa sotkujen siivoamisessa, huonoa käytöstä on myös se, että äiti jättää omat petinsä levälleen,pyyhkeensä minne sattuu ja koko sen käytöstapojen puutteen kruunaa se, että äiti joka kerta lähtiessään toteaa, oi-voi-jäipä hirveä siivo!

pistä arvokkaimmat jutut piiloon.



Meillä on kans perhe, joilla vain yksi lapsi, joka oli ihan hullun villi. (Siis hajotti meillä leluja ja puri lasta jne.)

Mutta sitäkin kesti aikansa, viimeksi nähdessämme se oli jo ihan "normaali".



Asetelma jossa isä vain keskittyy seurusteluun ja äiti yrittää jotenkin hädässä kieltää lapsia, on tietty ikävä.



Meillä kans kun villit poikamme olivat pieniä, oli rasittavaa olla kylässä jossain missä esineitä, kynttilöitä jne. esillä. Minä sain koko ajan kulkea heidän perässä, kun mies seurusteli.



Sanopa tälle tuttavaperheen MIEHELLE ohimennen, että hei lapsesi menee muuten tuolla / otti kaapista tavaraa tms., niin laitat häneenkin vähän liikettä.

vastaavaan perheen. Perheen isä ei kyllä työvuorojensa takia (aina oikeastaan iltavuorossa) kyläile mukana kuin äärimmäisen harvoin. Hän sentään kyllä komentaa lapsiaan. Mutta kun tämä kaverini kun tulee lasten kanssa kylään, on se melkoista menoa. Samoin heilläkin kun käydään. Lapsilleen sanoo juuri tyyliin "ette nyt viitsisi" jne... muttei katso, että käskyt ja komennot menee perille asti ja niitä noudatettaisi.



Yksi lapsista on kummipoikani, joten ikään kuin pakko - ja todella haluankin - pitää yhteyttä. Se olen sitten aina minä, jolla on sitä auktoriteettia näitä lapsia kohtaan. Komennankin kyllä heitä älyttömissä hommissa - varsinkin meillä. Minulle on se ja sama mitä kaappeja kaivelevat kotonaan ja miten kiipeilevät työtasoilla yms... mutta meillä ei semmoista tehdä. Sen kyllä ovat oppineetkin. Mutta on se meno silti aikamoista välillä täälläkin kun käyvät :O Ihan äimänä välillä tulee katsottua, että miten joku ei oikeesti komenna lapsiaan kunnolla. Antaa IHAN KAIKEN periksi :O Huhhuh. Onneksi useammin kyläilemme heillä kuin he meillä :) Tykkään itse tästä järjestelystä paljon enemmän.



Saman perheen kanssa ärsyttää se, että kun me käydään niillä niin lähtiessä komennan omat lapset siivoamaan leikkien jäljet, ja niin tekevätkin. Mutta kun he käyvät meillä, ei puhettakaan, että tämä kaverini käskisi/pyytäisi lapsiaan siivoamaan meillä lelut paikoillen. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus kun he lähtevät. Tähän en vaan ole viitsinyt puuttua, koska mieluummin päästän heidät ovesta ulos, kuin alan komentamaan näitä lapsia siivoamaan. Siinä vaiheen kyläilyä alkaa olla itse jo niin väsähtänyt, että parempi kun lähtevät niin voi itse keräillä lelut rauhassa :)

samankailtaisen perheen :(

Ennen kyläiltiin useastikin vuoroin siellä ja täällä. Nyt villikkoja on kolme ja mitään otetta kehenkään lapseen ei ole. Vanhemmat kohauttelee olkapäitään ja sanovat ettei niitä kannata edes kieltää kun eivät kuitenkaan usko.



Nyt on vierailut jäänyt meidän osalta oikeestaan kokonaan kun on pieni lapsi joka ei osaa itseään puolustaa. Koko ajan saa pelätä että joku kaverin lapsista humauttaa lyödä jollain pienintä :( Sillon tällön suostun perheen meille ottamaan kylää, en kyllä kutsu, he kutsuvat itse itsensä...



Raskaita on sellaiset vieraat joo...

siis sellainen läheinen ystäväperhe, jonka kanssa viettivät paljon juhlia ja kyläilivät säännöllisesti toistensa luona. Perheen lapset tosiaan vaan olivat villimmästä päästä, ja kun tuli pieni tauko (olisiko ollut puoli vuotta) kyläilyssä, olivat vanhemmat lopettaneet kokonaan komentamisen (syytä en tiedä). Siinä vaiheessa kun juoksivat ympäri olohuonetta (työkaverini kodissa) ja televisio oli tipahtaa alas, työkaverini korotti ääntään ja komensi lopettamaan juoksemisen.



MItä teki vanhemmat? Suuttuivat ja painuivat ulos. Ovat siis ex-ystäväperhe nykyään. Valintahan tuokin, vaikka tunnenkin syvää myötähäpeää heitä ajatellessani. Kun omat lapset käyttäytyvät huonosti eikä itse tee asian eteen mitään, niin oikea viesti onkin suuttua niille, jotka asiaan puuttuvat...

yksi on aivan mahdottoman ilkeä. Varmasti ilkein tuntemani lapsi. Esim. alkoi kerran aivan yllättäen repiä kaksin käsin tukasta 1-vuotiasta lastamme joka istui lattialla kaikessa rauhassa. Ja tuo isompi oli sentään jo 4-vuotias.

Pakko pitää vierailut minimissä, vaikka nuo lasten vanhemmat ihan mukavaa seuraa olisikin.

tiedä juoruaako isäntäperheen emäntä lapsistamme tänne av-palstalle :-( Meillä lapset kyllä käyttäytyy ihan hyvin, mutta en periaatteessa tykkää tällaisesta. Ollaan edessäpäin niin ystävällisiä mutta sitten takanapäin kirotaan ja kerrotaan av:lle :-(((

tiedä juoruaako isäntäperheen emäntä lapsistamme tänne av-palstalle :-( Meillä lapset kyllä käyttäytyy ihan hyvin, mutta en periaatteessa tykkää tällaisesta. Ollaan edessäpäin niin ystävällisiä mutta sitten takanapäin kirotaan ja kerrotaan av:lle :-(((

Taisit tuntea vaan omantunnon piston sydämessäsi kun tajusit että juuri noinhan ne meidänkin mukulat käyttäytyy...

Nro 12. Hyvä, jos lapsesi ovat samankaltaisia kun edellä kerrotut, niin on parasta pysyäkkin kotona. Aiemmin kun ei ollut nettiä ei voinut näistäkään asioista avautua anonyymisti, nykyään sentää luojan kiitos voi. Siis tarkoitan joskus aikanaan kun minun tenavat olivat pieniä, eikä ollut paljonkaan tenavaperheitä tuttavinia, oli vaan edellä mainittuja, niin oli aika ankeeta kun ei ollut ketään jonka kanssa voisi niitä taivastella paitsi isäntä ja se ei ole sama asia.

Kun omat lapset käyttäytyvät huonosti eikä itse tee asian eteen mitään, niin oikea viesti onkin suuttua niille, jotka asiaan puuttuvat...

Mä olin aikanaan töissä leirikeskuksessa, jossa olin tottunut tarvittaessa komentamaankin lapsia ruokasalissa ruokailutilanteissa. Perheleirien aikaan yritin välttää komentamista juuri tästä syystä. Kerran yksi äiti lupasi hankkia minulle potkut. Sanoin tiukkaan äänensävyyn hänen kullannupulleen, joka törmäsi minuun toistamiseen kantaessani isoja uunivuokia uunista linjastoon tarjolle, että "NYT menet istumaan omalle paikallesi niin kuin muutkin, että me emännät saadaan ruoka pöytään". Tämä äiti suuttui ja huusi minulle pitkät pätkät pää punaisena, eikä ymmärtänyt (leirin vetäjien ja muiden äitien selittelyistäkään), että tilanne oli oikeasti vaarallinen.

tuollaisen käytöksen takia. Lähes kaikki tuntemani lapsiperheet ovat jotenkin tuollaisia...mies ei jaksa yhtään kahtoa sitä touhua :) Vai onko meillä erilaista?!

Pointtini ei ollut se, kuinka lapset käyttäytyvät. Meillä on vielä pieniä lapsia, vauvaikäisiä, jotka nyt eivät oikein kunnolla puhetta ymmärrä.

Mutta vaan periaatteessa en tykkää siitä että ihmiset joiden luokse menisimme, vain tarkkailisivat meitä jotta sitten pääsevät raportoimaan perheemme epäkohdista ja ihan mistä vaan mistä eivät itse satu tykkäämään.

Tosin, siellä äiti komentaa jatkuvasti lapsia pihalle. Myös kylässä olessaan eli 7, 4 ja 3 v keskenään pihalle... Ja jos ei tottele niin isä jakaa luunappeja minkä kerkiää.. Ja heidän jäljiltä yleensä on leluja rikki, lastenhuoneet tuhannen sotkussa. Mitään ei kerätä pois lähtiessä eikä varsinkaan rikottuja korvata...



Rasittavia heidän koko perheen kyläilynsä... Mutta äiti on muuten mukavaa seuraa, kunhan tulee kylään ilman lapsiansa ja miestään.

Tosin, siellä äiti komentaa jatkuvasti lapsia pihalle. Myös kylässä olessaan eli 7, 4 ja 3 v keskenään pihalle... Ja jos ei tottele niin isä jakaa luunappeja minkä kerkiää.. Ja heidän jäljiltä yleensä on leluja rikki, lastenhuoneet tuhannen sotkussa. Mitään ei kerätä pois lähtiessä eikä varsinkaan rikottuja korvata...



Rasittavia heidän koko perheen kyläilynsä... Mutta äiti on muuten mukavaa seuraa, kunhan tulee kylään ilman lapsiansa ja miestään.

Olen ihmetellyt ihan samaa ja muistellut omaa lapsuuttani (syntynyt 70-luvulla) jolloin lasten piti mennä jonnekin sivummalle kauniisti leikkimään. Jos jotakin ongelmaa siellä sivummalla tuli, joku aikuisista tuli tiukasti pistämään tilanteen hallintaan. Jos minä olin ollut se ongelmalapsi, sain kotona ripitystä seuraavat kolme päivää... Lapsi, joka ei osannut kylässä käyttäytyä kauniisti, oli häpeä vanhemmilleen.



Nykyisin alle 10 v lapset hyppivät aikuisten seassa, juoksevat ja huutavat niin, etteivät aikuiset pysty puhumaan. Ruokapöydässä yökitellään ja huudetaan edelleen. Isommat lapset ovat aivan puhekyvyttömiä, hädin tuskin katsovat päin kylään tullessaan, eivät tervehdi, ovat pukeutuneet rikkinäisiin farkkuihin ja likaiseen paitaan tai sitten täysmustiin, kajalia pitkin naamaa.



Meidän tuttavapiirissä, jossa on noin 15 lapsiperhettä, vain 3-4:ssä lapset osaavat vähääkään käyttäytyä.



MIksi näin? Milloin lapsista tuli kuninkaita ja aikuisten pitää kärsiä?



Varovaisiin kysymyksiini olen saanut mm. vastauksia "Ei ole kiva koko ajan kieltää" ja "Eivät ne usko kuitenkaan" ja "Hyvä sinun on kun sinulla on noin kiltit lapset".



Ei kasvattaminen ole aina kivaa, mutta sen tulokset ovat mukavia. Kyllä: lasta pitää kieltää, opastaa ja ohjata satoja ja tuhansia kertoja, mutta se on vanhempien työtä.

kyläreissuilla lapsukaiset pysyvät aisoissa, tongi kaappeja ym. Pikkasen on nykyään hommat tosiaan hukassa. Pitäisikö kylänpaikan muka hankkia lukkoja oviin, koriste-esineet piloon, kirjat piiloon jne. jotta Nico-Petteri saa temmeltää rauhassa, kuten kotonaan?

tiedä juoruaako isäntäperheen emäntä lapsistamme tänne av-palstalle :-( Meillä lapset kyllä käyttäytyy ihan hyvin, mutta en periaatteessa tykkää tällaisesta. Ollaan edessäpäin niin ystävällisiä mutta sitten takanapäin kirotaan ja kerrotaan av:lle :-(((

Mä olen edessäpäin rauhallinen ja jämpti, komennan lapsia ja mua ne jopa tottelee ihan mukisematta. Mutta sisälläni kiehun, miten joku voi olla niin lapanen lastensa kanssa. Pelkkä huutaminen ei auta mitään jos lapsi on oppinut ettei siitä seuraa mitään.