Lue keskustelun säännöt.
Mun mummolta tuli uudenvuodenkortti.
14.01.2011 |
Siinä on minun ja miehen nimet oikein. Lisäksi korttiin on kirjoitettu kesällä syntyneen vauvan nimi väärin ja jätetty esikoiseni kokonaan pois.
Pisti vituttamaan. Ymmärtäisin, jos mummoni olisi dementikko ja vähän kahvilla, mutta kun tämä "mummo" on elämänsä terässä, harrastaa bailatinoa, kulttuuripiirejä, seuraelämää jne. Häntä ei vain kiinnosta sukunsa lainkaan, eikä ole esim. tätä vauvaa nähnyt kuin kerran, vaikka asuu 30 min matkan päässä. Meille ei halua tulla, vaikka kutsutaan. Täällä päin kuitenkin käy alvariinsa, mutta silloin hänellä on juurikin jotain rientoa tai omia sosiaalisia piirejä, joissa käy.
Aina välillä tulee tuollaista random-postia, jolla ilmeisesti kuittaa olemassaolonsa. Tällä kertaa vain vitutti, kun oli unohtanut toisen lapseni olemassaolon. Mitään syntymäpäiviäkään ei muista, mutta tälle mummolle me kyllä järkätään hienot kekkerit pyöreiden vuosien jne. kunniaksi ja silloin hän on onnesta soikeana.
Yleensä olen ok asian kanssa, mutta tuo tämänpäiväinen kortti taas vetäisi sen ketutuksen pintaan. Sukuni on muutenkin perin kummaa porukkaa, isäni on ihan hulttio ja vankilakierteessä, tätini on uskonnollisen yhteisön viemä, toinen tätini akateeminen alkoholisti, äitini polttaa siltoja sinne ja tänne jne. En minä itsekään mikään malliesimerkki ole, mutta en ole kehittänyt päihdeongelmaa, olen suvun asioissa yleensä se sovittelija ja lapsille olen koittanut kertoa niistäkin sukulaisista, jotka syystä tai toisesta eivät halua tai pysty olemaan elämässämme mukana.
Joo, voisihan sitä olla täysorpo ja ilman mitään sukulaisia, mutta aina satunnaisesti riepoo tällainen meno. Ei mulla muuta, terveisiä täältä kahvikupin ääreltä.
Kommentit (7)
Lähetä sille tekstarilla kiitos kortista ja oikaise virheet.
"Kiitos kortista ja hyvää uutta vuotta sinullekin. Vauvamme nimi on muuten Pekka, EI Paavo, ja meillä on toinenkin lapsi, x-vuotias nicojannica. Tervetuloa tutustumaan heihin".
Ovatko nämä ongelmasukulaiset tämän mummon jälkeläisiä? Jos ovat, en kyllä edes haluaisi olla ko mummon kanssa tekemisissä. Jostakin noin kovat ongelmat nimittäin kertovat. Unohda sukulaiset, ettet lapsinesi joudu samaan kierteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se moka, mutta ihmiset tekevät virheitä. Aika voimakas reaktio tuollaiseen asiaan. Se on kortti. Moni ystäväni ja sukulaiseni ei lähettänyt minkäännäköistä korttia jouluna, eikä uutenavuotena. Syntymäpäivänäni taisin saada kaksi korttia. En ole tippaakaan vihainen yhdellekään sukulaiselle joka unohti syntymäpäiväni täysin. On minulla muutakin murehdittavaa kuin kuka muistaa kenetkin. Aika hyvin on monella tällä palstalla kirjoittelevalla asiat kun tuollaisesta voi vetää oikein "vitutuksen" päälle. Vau. Minkäköhänlaisia tunteita teillä on sitten kun tapahtuu jotain vähän merkityksellisempää...
No onhan se moka, mutta ihmiset tekevät virheitä. Aika voimakas reaktio tuollaiseen asiaan. Se on kortti.
Minkäköhänlaisia tunteita teillä on sitten kun tapahtuu jotain vähän merkityksellisempää...
Tässä tapauksessa tuo kortti (taas) kertoi mummoni kiinnostuksen asteesta. Ei ole viitsinyt opetella vauvan nimeä, ei ole niin kiinnostunut perheestämme, että muistaisi keitä siihen kuuluu jne.
Niin ja minusta se on aika merkityksellistä, että isäni esim. istui viime joulun vankilassa. :D Että ei tässä tosiaankaan ole kyse vain jostain yksittäisestä pikkuvirheestä, vaan isommista asioista. ap
Mitä sinä haudot päässäsi? Eivät kaikki sukulaiset aina muista meilläkään kaikkien lasten nimiä ja se ei häiritse ketään. On kiva saada kortteja.
Sinä otat tuon asian niin että mummosi tahallaan suunnitteli kortin noin vaikka vain epähuomiossa kirjoitti väärin. Otat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Relaas ny vähä ja mene vaikka ulos.
Lähetä sille tekstarilla kiitos kortista ja oikaise virheet.
"Kiitos kortista ja hyvää uutta vuotta sinullekin. Vauvamme nimi on muuten Pekka, EI Paavo, ja meillä on toinenkin lapsi, x-vuotias nicojannica. Tervetuloa tutustumaan heihin".
Puit aika hyvin ajatukseni sanoiksi. :) Tuskin tuo mummo enää meistä kiinnostuu, joten olen ajatellut etten enää yritä tai odota liikoja. Mutta tuolta minusta tosiaan tuntuu: "meidän perheemme on tämä ja meihin saa tutustua", mutta minkäs teet jos toista ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulumisia ja perään jonkun nasevan jutun; vaikka ilmoituksen, että huomasitko kun naapuriisi on rakennettu vanhustentalo, varasin sulle paikan sieltä. Tai ilmoittaisin, että ollaan muuttamassa Ambomaalle, tässä uusi osoite. Jotain mikä pistäisi mummelilla peruukin sauhuamaan
mutta toisaalta, joillekin asioille voi tehdä jotain, ja toisille asioille ei. Ja miten se menikään; pitää ymmärtää näiden asioiden ero.
Jos haluat, että mummosi näkee vauvan ja muistaa esikoisenkin, mitä jos itse menette hänelle kylään? Jos ei sovi, ehdota toista päivää, tai pyydä mummoa ilmoittamaan, kun sopii.
Ja koita kestää.. kaikissa meissä on omat ärsyttävät tapamme ja puutteemme.. itse voimme olla sokeita niille, ehkä emme edes tajua, mikä meissä jotakuta toista riepoo vallan vietävästi.