Onko muita, joita ei koskaan kutsuta kylään?

En olekaan ainoa, jota ei kutsuta koskaan kylään...

Eräänkin ystävän kanssa olen kaveerannut kohta 15v ja en ole KOSKAAN käynyt heillä. Ystävä kehuskelee aina sisustuksellaan yms., mutta ei ole koskaan pyytänyt edes eteiseen, vaikka lenkilläkin käydään. Meillä on sen sijaan tykännyt aina käydä. Ystävä on kyllä sanonut syyksi, että heillä on aina niin kauhea siivo, ettei avaa edes ovea, jos joku soittaa yllättäen ovikelloa :O



Muutama muukin kaveri tulee paljon mieluummin meille ja todella harvoin kutsuu heille kylään. Meidän lapsetkin ovat hyvin käyttäytyviä ja nyt jo isojakin, eli siitäkään en syytä löydä. Pari kaveria pyytää kyllä heillekin.



Ei mua sinänsä haittaa, mieluummin olenkin kotona, mutta en tietysti jaksaisi tarjottavia laittaa aina. Tosin ei meidän kaverit mitään ihmeitä odotakaan, mutta itse stressaan liikaa, vaikkei olisi syytä. Kämppä meillä on aina sen verran siisti, että voi kylään tulla kuka vaan.

ovat itsekkäitä, ja mukavuudenhaluisia. Ottavat kaiken hyvän mitä tarjotaan, mutta ikinä eivät halua nähdä vaivaa toisen puolesta. Lopetinkin sitten nämä kutsut meille.

En enää jaksa kutsua meille ihmisiä kylään koska olemme yksinkertaisesti niin kiireisiä ja väsyneitä tai sairaita koko ajan.



Mieheni tekee työtä kellon ympäri myös viikonloppuisin ja lasten harrastukset aikatauluttavat viikonloppua jo muutenkin liikaa.



Sukujuhlia, kyläkutsuja yms tuntuu niitäkin riittävän melkein joka viikonlopulle.



Tuntuu että sellaista psykologien lapsille suosittelemaa vapaapäivää "jolloin ei tehdä yhtään mitää" ei tule koskaan. Itse ainakin odotan sellaista enemmän kuin mitään muuta.



Juhlien järjestäminen on aika työlästä ja stressaavaa, varsinkin jos sellaisen joutuu järjestämään pitkien työpäivien ja lastenhoidon ohessa yksin. VAikka kuinka pidänkin ystävistämme.

Lisäksi naapurimme häiriintyvät helposti.



Vastaamme kyllä itse myöntävästi kutsuihin ja menemme melkein ainan ihan kohteliaisuudesta. Arvostan todella ihmisiä jotka jaksavat järjestää.

Se johtuu siitä, että meillä on liian monta lasta. Kutsut loppuivat aikoinaan kuin seinään.

Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu VASTAVUOROISUUS. En kehtaisi mennä monta krt peräkkäin jollekulle kylään ilman, että kutsun hänet/heidät välillä meille.



Toki jos jollain on oikea syy sille, ettei voi kutsua kylään (en tosin keksi syytä sille, kaipa sitä nyt herranen aika hyvän ystävän voi kutsua vaatimattomaan/sekaiseenkin kotiin), niin se on vähän eri asia. Silloinkin kyllä odottaisin edes selitystä tuolle, eikä niin, että muina naisina vaan koko ajan kutsuttaudutaan kylään toiselle!

ei mekään nyt useasti kutsuta ketään, pari kertaa vuodessa, mutta harvoin mitään vastakutsua saadaan. Ja ihan hyvät ystävät siis kyseessä. Mutta, mulle sopii, että ollaan meillä, mä en oikein tykkää käydä kylässä. Mieluummin olen meillä.

Meillä on yksi ystäväperhe, joka kutsuu heillekin. Muut eivät kutsu edes kahville, mutta meille kyllä tulevat mielelään syömään ja juomaan. Ihmetyttää miksi ei osata vastavuoroisesti tarjota vaikka niitä kahveja, ei luulisi olevan liian iso urakka?

että soitetaan ja kysytään, sopiiko tulla käymään. Ei siis kutsuta, että tuutko tänne käymään, vaan että saako teille tulla käymään.



Mulla on tilanne sellainen, että mun pitää aina mennä muiden luo ja kukaan ei tuu meille vierailulle :( Nyt kun on pieni vauva, olisi kivempi jos itse saisi olla kotona ja ne vieraat, joilla isompia lapsia eli on helpompi liikkua, tulisivat mun luo..

Sen jälkeen kun ex-miehelleni ja minulle tuli ero, lakkasivat kyläilykutsut kuin seinään. Eronnut nainen ei ole ilmeisesti sovelias vieras onnellisiin(?) ydinperheisiin? Ties vaikka veisi miehen kyläpaikan emännältä - vai mikä pelko tässä on taustalla? Lapsia on kaksi ja hekin kyselevät, että miksei me käydä kellään kylässä.

tai no meillä useasti mies saa kutsun kaveripiirinsä illanviettoihin joihin sitten minua ei kutsuta, yleensä en kyllä pääsisikään kun en saa lapsia minneen hoitoon mutta olisi kiva että edes kutsuttaisiin! Välillä tuntuu pahalta se että minua ei huomioida..

Ja minä kyllä itse kutsun heitä, tosin harva heistä kutsun ottaa vastaan ja vaikka ottaiskin niin ei heitä koskaan näy! Harmittaa kun sitten olen jotain pientä varannut..

Kutsumme silloin tällöin kylään kaveriperheitä ja naapureita. Ihmiset tulevat aina mielellään ja tosiaan viihtyvät kylässä pitkäänkin.



Mutta vastakutsuja ei vain satele. Ihmiset saattavat kyllä puhella että pitäisi nähdä useammin jne jne, mutta eivät kuitenkaan kutsu... Kyllähän se harmittaa, kun yhteydenpito on sitten kuitenkin meidän vastuullamme. :(

Lapsiperheessä ei niin kauheasti liikene ylimääräistä aikaa vieraisiin. Jo ajatus kunnolla siivoamisesta (leipomaan en kyllä ala) saa tuskan hien nousemaan otsaan ja pyörittämään päässä kaikenlaisia verukkeita, miksi kutsu pitäisi perua.

Piheys, kateellisuus, ahneus, nolostelevat kotiaan, rahan puute, hankala kotitilanne...

mutta eivät itse tahdo nähdä mitään vaivaa toisen eteen.

-vammainen lapsi ja vaikea liikkua

mutta minulle on aivan sama, kutsuuko joku meidät luoksensa vai kutsuuko itsensä meille - kunhan se aloitteentekijä en aina olisi minä! Onneksi ei aina olekaan niin, vaikkakin useimmiten.

Lapsiperheessä ei niin kauheasti liikene ylimääräistä aikaa vieraisiin. Jo ajatus kunnolla siivoamisesta (leipomaan en kyllä ala) saa tuskan hien nousemaan otsaan ja pyörittämään päässä kaikenlaisia verukkeita, miksi kutsu pitäisi perua.

Ei meidän takia mitään suursiivousta tarvitse tehdä! Leipomistakaan emme odota, esim. jäätelö käy varsin hyvin. Haluamme tavata teitä, ihmisiä, emmekä tehdä mitään tupatarkastusta.

Sitä paitsi, mitä useammin tapaa, sitä vähemmän joutuu "esittämään" vieraiden edessä muuta kuin on.

2

(ja käydäänkin muuten tosi paljon!) mutta meitä hyvin harvoin kutsutaan muille.



Tai oikeastaan ne on ne yhdet ja samat ihmiset/perheet, jotka vierailevat vaan ahkerasti meillä mutta eivät kutsu meitä heille.



Ja siis meillä vielä niin, että ME EI KUTSUTA ketään meille, kaikki meille tulevat kutsuvat vaan itse itsensä meille. Olen kyllä yrittänyt joskus toisinpäinkin, sanonut että "mitäs jos me ajeltaisiin vaihteeks teille" aina tulee vastaukseks jotain "no eiii.. kyllä se varmaan on kätevämpää/jostain ihme syystä parempi jos me tullaan teille kun ollaan muutenkin sielläpäin tms."



Meillä on 5 kaveriperhettä, jotka käyvät aina (vähintään kerta-pari kuussa) meillä mutta en edes muista milloin viimeksi ollaan käyty heillä... ehkä vuosi-kaks sitten?



Ja sitten on kaksi kaveriperhettä, joilta silloin tällöin tulee kutsu heillekin, niin että menee suunnilleen fifty-fifty.



Mua jotenkin ärsyttää, että aina se olen minä, joka siivoaa kodin vieraita varten (tai no, meillä käy niin paljon vieraita että koti pitää pitää AINA siistinä, ellei halua tehdä apinanraivopaniikkisiivouksia, varsinkin kun meille tupataan tulla ihan täysin yllättäen kylään, rinkutellaan vaan ovikelloa)

passaan kahvit ja tarjottavat pöytään (tosin nykyään tyydyn tarjoamaan vaan pelkkiä yhden sortin keksejä, varsinkin niille jotka eivät ilmoita tulostaan vähintään päivää ennen, menisi omaisuus jos kaikille ostelisi seitsemät sortit pöytään)

ja sitten vieraiden jälkeen siivoan kaikki jäljet (lapsiperheitä, joten sotkua tulee!!)



Olisi kiva joskus itse mennä valmiiseen pöytään, istua passattavana ja lähteä kun itselle sopii, ja jättää sotkut muualle!!