Lue keskustelun säännöt.
Monen tutun mielestä just omat lapset aina syö reippaasti
06.01.2011 |
ja muiden lapset on nirppanokkia. Naureskellen olen seurannut muutamaa perhettä, joissa lapset on niiiin kaikkiruokaisia ja vierailevat lapset ihan nirppanokkia, kun niille ei maistu ruoka. Mutta kylässä nämä "kaikkiruokaiset" ei syökään, kun ei ole sitä äiskän tekemää lempiruokaa. Mut se johtuukin sitten vanhempien mielestä siitä, että kyläpaikan ruoka on omituista.
Miten vanhemmat on oikeasti näin sokeita tilanteelle? Perheisiin muotoutuu omat ruokailutottumukset osaksi senkin mukaan, mistä ruuista perheenjäsenet tykkää. Aika usein se oma kotiruoka sitten maistuukin hyvin.
Ei mua ärsyttäis ellei ne vanhemmat niin jaksaisi päivitellä toisten lasten "nirsoutta". Omansa ovat ihan samanlaisia :) Meilläkin asuu pari sellaista, kotiruoka maittaa mutta kylässä voi olla tarjolla jotain inhokkia, josta taas kaverin perhe pitää. Ollaan vaan opeteltu maistamaan kaikkia ruokia ja välttämään negatiivisia kommentteja. Ei se niin kamalaa emännät ole, jos teidän pikkuvieras vaan vähän näykkii sitä ruokaa. Tai älkää äidit ihan hermostuko, jos kylässä on teidän lapsille "sopimatonta" ruokaa.
Kommentit (14)
jotka on NIIIIIIIIIIIIIIIN kaikkiruokaisia ja etnisiin ruokiin tottuneita. Mentiin sitten kerran pitseriaan ja siskon lapset tilasivat pitsat, joiden päällä oli kaikkea mitä nyt pitsan päällä onkaan. Seuraavan tunnin lapset kuluttivat siivoamalla pitsan päältä kaiken muun paitsi tomaattikastikkeen ja juuston.... Vasta sitten pystyivät syömään pitsat.
että eihän ne nyt TUOLLAISEEN ole tottuneet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olisi ihmeissäni jos söisivät. Olen itsekin aika nirppa ruuan suhteen ja tietty tällöin ovat lapsetkin.
jotka on NIIIIIIIIIIIIIIIN kaikkiruokaisia ja etnisiin ruokiin tottuneita. Mentiin sitten kerran pitseriaan ja siskon lapset tilasivat pitsat, joiden päällä oli kaikkea mitä nyt pitsan päällä onkaan. Seuraavan tunnin lapset kuluttivat siivoamalla pitsan päältä kaiken muun paitsi tomaattikastikkeen ja juuston.... Vasta sitten pystyivät syömään pitsat.
että eihän ne nyt TUOLLAISEEN ole tottuneet :)
mutta kyllähän se välillä ärsyttää. Meidän lapset nyt yleensä syövät mitä vaan niin kotona kuin esim. mummon luona, mutta kuulin kyllä, että serkkujen luona on syönyt huonommin, koska serkut ovat nirsoja eivätkä juurikaan syö mitään, joten ei olltu sitten meidänkään esikoinen syönyt yksinään...
Kyllä näistä nirsoilijoista kuulee kauas, että mikä tahansa ruoka ei kelpaa. Nirsoilu aloitetaan jo kauan ennen kuin pyydetään pöytään: täällä haisee oudolta, mä en syö sitten mitään makaronia, mulla ei ole nälkä... Onneksi nuo omat lapset syövät kuin hevoset, joten yleensä se taas meillä tarttuu ja nirsot serkut syövät meillä ehkä jopa keskimääräistä paremmin kuin esim. kotona. En silti voi sille mitään, että se valitus ärsyttää jo etukäteen...
No jos sun lapsesi ei syö meidän ruokaa niin onhan ne nirsoja.. :)
Erilaisia mieltymyksiä lapsillani on niinkuin minulla ja miehelläni on omat lempparit, mutta kyllä meidän ipanat syö mitä annetaan ja monesti saattavat ihmetellä mitä toikin ruoka on mutta maistettuaan se onkin uusi lemppari.
Omat pennut ottaa tarhassa salaattiakin lisää..
Meillä kokeillaan paljon erillaisia ruokia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin penskana tosi valikoiva ja ennakkoluuloinen monien ruokien suhteen. Nyt aikuisena hyvinkin kaikkiruokainen.
No jos sun lapsesi ei syö meidän ruokaa niin onhan ne nirsoja.. :)
Erilaisia mieltymyksiä lapsillani on niinkuin minulla ja miehelläni on omat lempparit, mutta kyllä meidän ipanat syö mitä annetaan ja monesti saattavat ihmetellä mitä toikin ruoka on mutta maistettuaan se onkin uusi lemppari.
Omat pennut ottaa tarhassa salaattiakin lisää..
Meillä kokeillaan paljon erillaisia ruokia!
Lapsesi nyt vaan sattuu olemaan kaikkiruokainen.
Itse kuvittelin kaikkiruokaisen esikoiseni ja toisen lapsen kanssa kanssa, että se että he söivät ihan kaikkea onnellisena ja tykkäsivät siitä, oli seurausta meidän mainioista ruokatottumuksistamme.
Sitten sain kolmannen lapseni. Ja kas: hän ei syönytkään kaikkea riemuiten. Oli itse asiassa ihan hurjan ja hirvittävän nirso. Ihan samoilla mainioilla ruokatottumuksilla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on aina ollut tosi pieniruokainen ja suht nirsokin, ja silti äiti joskus sanoi, että syö tosi reippaasti. Ei sano kyllä enää, kun ongelma on pahentunut. Mäkin sitten luulin, että lapset syövät yleensäkin tosi vähän, kunnes olen sitten myöhemmin tavannut lapsia, jotka oikeasti syövät tosi reippaasti.
No jos sun lapsesi ei syö meidän ruokaa niin onhan ne nirsoja.. :)
Mutta idea onkin siinä, että monet just ei tajua oman lapsensa nirsoutta ja jaksaa silti päivitellä toisten lapsia.
Oikeasti on ihan kummallista, kun se syy pitää sitten etsiä emännän tarjottavista. Minä kyllä ymmärrän, että joku lapsi ei ole tottunut syömään vaikkapa salaatteja, joita meillä popsii kaikki mielellään. On ihan on, jos lapsi sitten syö lautaseltaan vaan osan ruuasta ja vaikka leivän päälle. Oma lapseni taas inhoaa keitettyä porkkanaa ja aina jättää ne vaivihkaa syömättä tai maistaa vaan pikkuisen muodon vuoksi.
Isoon ääneen pöydässä mariseminen on sitten jo muuta kuin nirsoilua. Sellaista en lapsiltani hyväksy ja sellainen ärsyttää muidenkin lapsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllähän se välillä ärsyttää. Meidän lapset nyt yleensä syövät mitä vaan niin kotona kuin esim. mummon luona, mutta kuulin kyllä, että serkkujen luona on syönyt huonommin, koska serkut ovat nirsoja eivätkä juurikaan syö mitään, joten ei olltu sitten meidänkään esikoinen syönyt yksinään...
se valitus ärsyttää jo etukäteen...
Kaaliruokia, maksaa, sieniä, homejuustoa, sipulia ja valkosipulia, oliiveja, madetta, silakkaa, silliä, graavilohta.
Ne syövät samoja kuin minäkin, eli melkein kaikkea.
Mun raja menee siinä, että en tosiaan syö
mitään simpukoita, etanoita, en mitään tollaisia limalölleröitä. Enkä ikinä edes maistaisi mustekalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on yhtä vääntämistä mikä kelpaa ja kenelle.
Toinen ei tykkää makaroonista, toinen ei perunasta ja viimeinen ei syö kalaa mikä olisi ekan ja tokan herkkuruokaa. Eka oksentaa sipulin ja toinen ei vois kuvitellakaan syövänsä kastiketta sekaisin yhtään minkään kanssa. Yks rakastaa maitoa ja toinen ei juo sitä kirveelläkään. Kolmas haluaa aina vaan vettä. Mies ei innostu salaateista, mitä keskimmäinen ja minä puputettaisiin posket lommollaan niin paljon kuin saatais.
Kahdelle ei kelpaa margariini, voi tai tuorejuusto leivänpäällä, yks laittaa niitä taas niin paksusti kuin sallitaan.
Muuten ihania mukuloita, mutta nirsoja ovat. Prkl! Kyllä käy kateeksi ne kenelle syöminen EI ole ongelma.
No jos sun lapsesi ei syö meidän ruokaa niin onhan ne nirsoja.. :)
Erilaisia mieltymyksiä lapsillani on niinkuin minulla ja miehelläni on omat lempparit, mutta kyllä meidän ipanat syö mitä annetaan ja monesti saattavat ihmetellä mitä toikin ruoka on mutta maistettuaan se onkin uusi lemppari.
Omat pennut ottaa tarhassa salaattiakin lisää..
Meillä kokeillaan paljon erillaisia ruokia!Lapsesi nyt vaan sattuu olemaan kaikkiruokainen.
Itse kuvittelin kaikkiruokaisen esikoiseni ja toisen lapsen kanssa kanssa, että se että he söivät ihan kaikkea onnellisena ja tykkäsivät siitä, oli seurausta meidän mainioista ruokatottumuksistamme.
Sitten sain kolmannen lapseni. Ja kas: hän ei syönytkään kaikkea riemuiten. Oli itse asiassa ihan hurjan ja hirvittävän nirso. Ihan samoilla mainioilla ruokatottumuksilla kotona.
Minulla on tuttava, jonka ensimmäinen lapsi söi suurinpiirtein kaiken mitä eteensä sai. Äiti muisti aina ja kaikkialla kehua, miten heidän ruokatottumuksensa ovat niin erinomaiset, että sen ansiosta lapsikin on kaikkiruokainen.
Nämä puheet hiljenivät hiukan, kun lapselle alkoi 4-vuotiaana kehittyä huomattava ylipaino. Lopullisesti ne puheet loppuivat, kun he saivat toisen lapsen, josta kasvoi toivottoman nirso. Terveydenhoitajakin on useasti neuvonut kiinnittämään lapsen ruokavalioon enemmän huomiota, sillä lapsella on todella alhaiset hemoglobiinit.
Samassa perheessä, samoilla ruokatottumuksilla nämäkin kasvoivat. Taisi jotakin tekemistä kuitenkin olla myös lasten yksilöllisyydellä ;)
Oma lapseni on nirso. Niin olin minäkin lapsena. En ole asiasta huolissani, kyllä se joskus oppii syömään. Pitää vain muistaa tarjota niitä epämiellyttäviäkin ruokia välillä, että niihin tottuisi. Pakko ei ole syödä :)
jotka on NIIIIIIIIIIIIIIIN kaikkiruokaisia ja etnisiin ruokiin tottuneita. Mentiin sitten kerran pitseriaan ja siskon lapset tilasivat pitsat, joiden päällä oli kaikkea mitä nyt pitsan päällä onkaan. Seuraavan tunnin lapset kuluttivat siivoamalla pitsan päältä kaiken muun paitsi tomaattikastikkeen ja juuston.... Vasta sitten pystyivät syömään pitsat.