Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita jotka lapsesta asti olleet uskossa?

Vierailija
29.12.2010 |

Minulle on jotenkin aina ollut selvää, että Jumala on olemassa. Muistan jostain 5-vuotiaasta lukeneeni Raamattua ja Ikuisia kertomuksia :)

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain omassa sydämessäni mummolareissujen ansiosta. Oma perheeni ei ollut ollenkaan uskossa.

Kiitän mummoani uskon siemenestä!



Maailma on niin hukassa, kun 90% ihmisistä luulee materian olevan elämän tarkoitus.



Vierailija
2/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain omassa sydämessäni mummolareissujen ansiosta. Oma perheeni ei ollut ollenkaan uskossa.

Kiitän mummoani uskon siemenestä!

Maailma on niin hukassa, kun 90% ihmisistä luulee materian olevan elämän tarkoitus.

tai materialismi? Just....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle on jotenkin aina ollut selvää, että Jumala on olemassa. Muistan jostain 5-vuotiaasta lukeneeni Raamattua ja Ikuisia kertomuksia :)

Vierailija
4/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin voimakkaana, ettet ole koskaan uskaltanut edes kyseenalaistaa sitä.



Mutta mikäs siinä, jos sä olet onnellinen noin.

Vierailija
5/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle on jotenkin aina ollut selvää, että Jumala on olemassa. Muistan jostain 5-vuotiaasta lukeneeni Raamattua ja Ikuisia kertomuksia :)

on aivopesu toiminut! Pidä hauskaa siellä harhojesi keskellä. :)

Vierailija
6/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullekin on aina ollut täysin selvää oma uskontoni, olen ajatellut panteistisesti lapsesta asti. Musta tulikin wiccalainen ja harjoitan myös shamanismia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan kyllä sellaisina uskoontulokokemuksina lasten- ja varhaisnuortenleirit, joilla tykkäsin käydä. Niillä ymmärsin henkilökohtaisen uskon merkityksen ja opin, mitä on olla uskova. Voisihan sitä kai aivopesuksikin nimittää, mutta päällimmäisenä on jäänyt lämpimän turvallisia ja hauskoja muistoja.



Rippikouluiän molemmin puolin olin kai aika rasittavankin "kirkasotsainen" kristitty. Nyt olen enemmän jalat maassa -asenteella uskossa, mutta en osaisi kuvitella elämää ilman uskoa - niin vakaa pohja se on elämälleni.

Vierailija
8/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jeesus on sinun Herrasi vai oletko pienempänä ajatellut vain niin että Jumala on olemassa? Ovatko vanhempasi uskovaisia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
29.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikö nuoruuteen kuulu jonkinlainen etsikkoaika?



Mä olen kulkenut lapsen kristillisyyden ja just noitten ikuisten kertomusten, murrosiän ateistivaiheen (jossa luin myös Raamatun), wiccalais- ja okkultistivaihen ja tiedenuskovaiheen läpi. Nykyään en tiedä, miin uskon, mutta yritän kovasti uskoa ihmisen PYRKIMYKSEEN (en vältttämättä pääsyyn) kohti hyvää(mitä se sitten mahtaakaan olla).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme kahdeksan