Lue keskustelun säännöt.
Mihin sitä oikeastaan tarvitsee enempää lapsia kuin sen yhden.
16.11.2010 |
Pohtii kolmen äiti.
Yhden kanssa olisi kiva matkustella, hankkia elämyksiä ja antaa aikansa vain hälle.
Nyt tämä on tällaista paskavaippameressä uimista ja haukottelua päivästä toiseen. Ei oikein jaksa mihinkään lähteä tämän lauman kanssa. Päivä alkaa aina samalla siivouksella, kuunneltava samat kiukut jne...
Yksi olisi sittenkin voinut olla tarpeeksi.
Kommentit (57)
ainoa lapsi on hyvinkin sosiaalinen ja muut hyvin huomioon ottava. Sen sijaan suurperheessä kasvanut saattaa olla hyvinkin itsekäs, on oppinut pienestä pitäen "kyynärpäätekniikkaa", kun on pitänyt pitää puolensa(saman verran jätskiä, yhtä paljon leluja jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MOnet kärsivät itse siitä ettei ole tukiverkostoa ja katkeroituvat ja heitä vilisee tällä palstallakin pilvin pimein. Sitten ollaan niin omahyväisiä ja mukavuudenhalusia ettei pystytä oman navan yli ajattelemaan edes oman lapsen tulevaisuutta. Tietenkään aina ei saa toista lasta vaikka haluaisi- ja minkäs sille mahtaa-a mutta kyllä sukulaiset on lapselle rikkaus. Tulevaisuudessa tämän mukahyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta ei välttämättä ole mitään jäljellä- ja silloin sisarukset ovat todella tarpeen. Tietyti muullakin tavoin voi verkostua, mutta olen samaa mieltä että jos lapsia alkaa maailmaan lykkiä, niin voisi heidänkin elämäänsä sen varran ajatella että saisivat sisaruksia joiden kanssa kasvaa ja joihin turvautua tulevaisuudessakin
MOnet kärsivät itse siitä ettei ole tukiverkostoa ja katkeroituvat ja heitä vilisee tällä palstallakin pilvin pimein. Sitten ollaan niin omahyväisiä ja mukavuudenhalusia ettei pystytä oman navan yli ajattelemaan edes oman lapsen tulevaisuutta. Tietenkään aina ei saa toista lasta vaikka haluaisi- ja minkäs sille mahtaa-a mutta kyllä sukulaiset on lapselle rikkaus. Tulevaisuudessa tämän mukahyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta ei välttämättä ole mitään jäljellä- ja silloin sisarukset ovat todella tarpeen. Tietyti muullakin tavoin voi verkostua, mutta olen samaa mieltä että jos lapsia alkaa maailmaan lykkiä, niin voisi heidänkin elämäänsä sen varran ajatella että saisivat sisaruksia joiden kanssa kasvaa ja joihin turvautua tulevaisuudessakin
monen lapsen kanssa. Ja ei ole rahaa heitä ruokkia.
asuvat ulkomailla. Että se siitä sisarusten tukiverkosta. Onneksi minun ja mieheni vanhemmat ovat auttaneet, jos on ollut tarvetta lapsenhoitoon. Meillä 1 lapsi ja on useasti saanut kiitosta siitä, mm. koulussa, kuinka ottaa muut huomioon ja on kaikkien kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mitä empaattisin ihminen :)
Ainoa lapsi ei ole muita epäsosiaalisempi
Keskiviikko 18.8.2010 klo 11.49
Kasvaminen ilman sisaruksia ei merkitse huonompia sosiaalisia kykyjä, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todetaan.
- Ainoilla lapsilla on lukuisia mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, kun he menevät kouluun, tutkija sanoo.
- Ainoilla lapsilla on lukuisia mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, kun he menevät kouluun, tutkija sanoo. (COLOURBOX)
Ohion yliopiston tutkimukseen osallistui yli 13 000 lasta, jotka olivat iältään 11-18-vuotiaita.
Lapsille annettiin luettelo koulukavereista ja heitä pyydettiin nimeämään viisi ystävää pojista ja viisi tytöistä. Tutkimuksen mukaan ainokaisina kasvaneilla lapsilla on yhtä lailla ystäviä koulussa kuin lapsilla, joilla on siskoja tai veljiä. Lapsiluvulla ei siis ollut merkitystä valintoihin. Myöskään sisarusten sukupuolella tai sillä, olivatko he sisko- tai velipuolia tai adoptoituja, ei ollut vaikutusta.
- Millä tahalla yhdistelmällä testasimme, sisarukset eivät vaikuttaneet siihen, kuinka suosittu oppilas on kavereidensa keskuudessa, sosiologian apulaisprofessori Donna Bobbitt-Zeher Ohion yliopistosta sanoo.
Aikaisemman saman yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan päiväkoti-ikäisenä ainoalla lapsella on huonommat sosiaaliset taidot kuin muilla. Kouluun mentyään lapset kuitenkin saavuttavat nopeasti ikäistensä tason.
- Perheiden koot pienenevät teollistuneissa maissa ja yhä useampi lapsi kasvaa ilman veljiä ja siskoja. Samalla huoli siitä, miten tilanne vaikuttaa yhteiskuntaan, on kasvanut. Pelätään, että lapset voivat menettää jotakin, koska he eivät opi tiettyjä sosiaalisia taitoja sisaruksiltaan, Donna Bobbitt-Zeher kertoo.
Bobbitt-Zeherin mukaan huoli on turha.
- Lapsilla, joilla ei ole ollut sisaruksia seuranaan kotona, on lukuisia mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, kun he menevät kouluun.
Tutkimuksesta kertoivat BBC ja WebMD.com.
enkä kyllä osaisi enää edes kuvitella elämää ilman heitä. Me ollaan me, Meidän Perhe, vedetään yhtä köyttä. Kyllä Afrikan tähteä on huomattavasti hauskempaa pelata kuuden hengen porukalla kuin kolmen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riitti yksi ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Äitiys on ollut helppoa, ei ollenkaan väsyttävää edes vauva-/taaperoaikana. Ja ei, lapsi ei ole epäsosiaalinen luuseri tai pilalle hemmoteltu kakara:)
Tai sitten ei. Omat lapset tyttö ja poika ikäeroa 3 vuotta eivät ole juuri koskaan leikkineet keskenään.
Itse en jaksaisi useampaa lasta, kalliksihan nuo myös tulevat.
Yksi helppo ja mukava lapsi menisi ainoana, mutta omassa elämässäni olen onnellinen, kun sain tämän kuopuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi lapsi, työttö 5v. Naapurissa on 3-lapsinen perhe, jonka keskimmäinen lapsi (myös 5v tyttö) on samassa päiväkotiryhmässä. Juuri eilen tyttäreni taas sanoi kuinka tämä "Maija" oli tullut tönimään ja ottamaan tavaroita käsistä yms. Usein kuulen tällaista juuri tämän tytön tekemänä. Useinhan sanotaan, että keskimmäiset lapset on "väliinputoajia" kun perheessa on pieni lapsi ja sitten isosisko/veli-jotka ovat saaneet eniten huomiota osakseen. Meidän ainoaa lasta en kyllä voi moittia epäsosiaaliseksi, päinvastoin.
ainoa lapsi on hyvinkin sosiaalinen ja muut hyvin huomioon ottava. Sen sijaan suurperheessä kasvanut saattaa olla hyvinkin itsekäs, on oppinut pienestä pitäen "kyynärpäätekniikkaa", kun on pitänyt pitää puolensa(saman verran jätskiä, yhtä paljon leluja jne)
mutta sille ainokaiselleen tarvitsee. Totta on, että yhden kanssa voi tehdä ihan mitä vaan keksii, mutta useamman kanssa tulee rajoitteita.
Kymmenen vuotta kuljin ainokaiseni kanssa. Oli minulle helppoa. Voitiin tulla ja mennä kahdestaan mihin haluttiin. Mutta lapsi oli kovin yksinäinen, ei sisaruksia jakamassa leikkejä, iloja ja suruja.
Nyt on 3 sisarusta. Ja eipä enää äiti kulje lasten kanssa mihin ja miten vaan. Ei käydä enää juuri missään, raskasta. Mutta levollisin mielin katselen lasteni puuhailuja yhdessä. Kaverit löytyy kotoa, illan pimetessä kömpivät vierekkäin nukkumaan jne. Tätä en suonut esikoiselleni. Joskus pohdin olinko huono äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sille ainokaiselleen tarvitsee. Totta on, että yhden kanssa voi tehdä ihan mitä vaan keksii, mutta useamman kanssa tulee rajoitteita.
Kymmenen vuotta kuljin ainokaiseni kanssa. Oli minulle helppoa. Voitiin tulla ja mennä kahdestaan mihin haluttiin. Mutta lapsi oli kovin yksinäinen, ei sisaruksia jakamassa leikkejä, iloja ja suruja.
Nyt on 3 sisarusta. Ja eipä enää äiti kulje lasten kanssa mihin ja miten vaan. Ei käydä enää juuri missään, raskasta. Mutta levollisin mielin katselen lasteni puuhailuja yhdessä. Kaverit löytyy kotoa, illan pimetessä kömpivät vierekkäin nukkumaan jne. Tätä en suonut esikoiselleni. Joskus pohdin olinko huono äiti?
ja serkkuja, ei ole todellakaan yksinäinen.
Enempää en aio hankkia itseni, lapseni ja ehkä miehenikin takia. Synnytys oli raskas. Lapsenhoito on myös välillä raskasta jo yhden kanssa, entä sitten kahden tai kolmenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen äitiytesi motiivejas täällä.
mutta, että kolme kertaa. Tämä nyt on näitä päiviä...
ap
Ehkä teille osui epäkurantti äiti? Kannattaisi panna kiertoon tai vaihtoon.
pitää tehdä empatiasta ja sympatiasta sitä ainokaista kohtaan. Sillä on sitten joku, jonka kanssa jakaa surut ja murheet, joita vanhemmat aiheuttavat esim. huono lapsuus, vanhempien sairastuminen ja kuolema.
Toinen lapsi tehdään siksi, ettei se lapsi jää yksin maailmaan, kun vanhemmat kuolevat.
Onnittelut 4:lle jota ei koskaan kypsytä.
ap
Pohtii vauvakuumetta oireileva kahden lapsen äiti..
Kahden kanssa alkaa nyt olemaan suht helppoa kun nuorin on 2,5-vuotias, mutta se pirulainen eli vauvakuume on alkanut taas nostaa päätään.. Mistä se aina ilmestyy?
Mulle itselleni sisarukset on valtava tukiverkosto. Vanhemmistani ei ole yhtään mihinkään, heistä ei ole mulle tueksi, turvaksi, lohdutukseksi eikä edes lastenhoitoavuksi, mutta sisarukseni korvaavat vanhempieni puutteet. Sitä paitsi mun lapsillani ja heidän lapsillaan on myös oikeus tukiverkkoon, tai ainakin sen mahdollisuuteen.
Yksi siskoistani antaa mulle lastenkasvatusvinkkejä ja näkökulmia, kun itse olen solmussa omien lasteni kanssa. Hän myös tukee ja lohduttaa mua, kun sitä kaipaan. Yksi siskoistani vie lapsiani ratsastamaan ja opettaa heille koiranhoitoa sekä sitä, mitä liskojen pitäminen lemmikkinä on (ylläri ylläri, esikoiseni into hankkia lemmikiksi käärme laimeni heti, kun hän kävi viikon verran siskoni luona ruokkimassa leopardigekkoja), yksi siskoistani telmii lasteni kanssa niin paljon kuin he vain haluavat, toinen veljistäni opettaa lapsilleni miten tietotekniikan taitoja, ja toinen veljistäni opastaa heille kokkailun jaloa maailmaa. Mieheni veli on opettanut lapsillemme basson ja rumpujen soittoa, ja miehen sisko opettaa heitä valokuvaamaan sekä laulaa heidän kanssaan aina mielin määrin. Lapseni saavat tavata paljon erilaisia ihmisiä jo siksi, että heillä on näin paljon tätejä, setiä ja enoja, he oppivat sellaisia taitoja, joihin meidän vanhempien kyvyt eivät riitä, heillä on paljon ihmisiä, joiden puoleen kääntyä.
Jos minä voin osaltani edesauttaa tällaisen verkoston syntymistä omille lapsenlapsilleni sillä, että väännän kropastani ulos useamman kuin yhden lapsen, miksi en tekisi sitä?