Lue keskustelun säännöt.
Kun yksi ei mahdu mukaan:(
13.01.2011 |
Sattui tänään:
Tyttäreni tuli koulusta, ja kertoi, että olisi ollut menossa kaverilleen (A). Ei ollut kuitenkaan päässyt. Oli vähän allapäin, ja kyselin taustoja.
Selvisi, että 4 tyttöä oli sopinut, yhdessä A:n kanssa, että menevät koulun jälkeen A:n kotiin. A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois. A teki valintansa ja tämä pois jäävä oli siis tyttäreni.
Ymmärrän, että 5 ala-asteikäistä neitiä saa aikaiseksi kovan härdellin. Mutta miksi juuri yhden piti jäädä pois? Tuntuu tästä poisjäävästä kyllä aika henkilökohtaiselta, olla se yksi porukasta karsittava.
Maailma on kova, kaikkea ei voi saada ja toiset ovat suositumpia kuin toiset. Tiedän. Olisin toivonut kuitenkin A:n vanhemmilta hieman pelisilmää tilanteessa. Jos ei kaikkia jostain syystä voi/halua ottaa kotiinsa peuhaamaan, olisi mielestäni ollut parempi antaa lupa vain yhdelle tai kahdelle kaverille. Tällöin ei yhden tarvitsisi tuntea itseään syrjityksi.
Lapset syrjivät toisiaan "jatkuvasti". Milloin ketäkin ja milloin mistäkin syystä. Eikö me vanhemmat osattaisi kuitenkin ajatella vähän avarammin?
Kommentit (57)
on normaalistikin ko raja? Ipanat eivät vaan tohkeissaan muistaneet tai halunneet muistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse noissa tilanteissa passitan lapset automaattisesti ulos leikkimään missä on tilaa peuhata eikä ketään sen tilan puutteen takia tarvi jättää leikkien ulkopuolelle. Valitettavasti vaan löytyy todella paljon vanhempia joiden mielestä syrjintä on ihan ok kunhan vaan se ei osu sen oman lapsen kohdalle. Eräs ex-tuttavani on juuri tällainen.
Kyllä meillä kutsutaan kaikki. Ja myös mennään kaikkien synttäreille kun kutsu tulee. Edes lapsille ei tulisi mieleen syrjiä tälläisissä asioissa.
Voi olla, että se on ollut jo pitkään voimassa oleva sääntö, josta äiti ei vaan halunnut tinkiä. Tai että lapsi (siis se A) ei sanonut tarkkaan, montako olisi tulossa, hänelle oli vaan äiti sanonut, että "joo, tulkaa vaan, mutta muista, ettei kolmea enempää saa tulla".
Lohdutahan tyttöäsi, ja tehkää jotain kivaa keskenänne.
usein lapset vaihtavat majapaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voitit, 5 tyttöä ilman aikuisen valvontaa, ei tulis kuuloonkaan yksi tai 2 ok luku, joukossa tyhmyys tiivistyy... toi on kurjaa..
Meillä ainakin on pienestä pitäin lapset tottuneet siihen että välillä toinen saa ja toinen ei. Välillä kutsutaan synttäreille ja välillä ei kutsuta. Välillä pääsee kaverille leikkimään ja joskus ei. Joskus mennään koko porukalla ja joskus jäädään porukan ulkopuolelle.
Itse olen lapsille aina sanonut ettei aina saa mitä haluaa ja joskus jää ulkopuoliseksi ja sille ei vaan voi mitään. Ensikerralla sitten. Toki joskus tulee pettymys kun kaverille ei päässyt, mutta sitten keksitään muuta tekemistä.
Itsestä tuntuu että nykyaikana paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei saisi olla pettymyksiä, ei jäädä joukon ulkopuolella ja kaikki pitäis olla mahdollisimman helppoa ja kivaa. Mutta kun se elämä ei niin aikuisenakaan mene. Elämä on yhtä pettymystä toisensa perään.
Oppiipahan lapsi, että joskus on näin ja toisella kerralla toisinpäin. Ja oppii sietämään pettymyksiä ettei mene koko ilta itkuksi yhden vastoinkäymisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päästän kaikki tai en ketään.
Naapuri on samanlainen ja niille pääsee vain yksi.
Oven takana seisoo oma poika ja kaksi muuta, niin pokkana päästää oman ja yhden lapsen sisälle. Yksi saa sitten lähteä pois.
Oma poikani on saanut kokea tämän ja usein oman poikani kaveri tulee meille ja yrittävät naapuriin minun tietämättä.
Sitten tämä yksi poika tulee meille kantelemaan ja minä haen poikani pois, kun tämä pojan kaveri asuu vähän pitemmällä.
Tekisi nyrkillä mieli pamauttaa naapuria.
Pojan kaveri luulee, etteivät vanhemmat tykkää hänestä. Asian selittäminen ei auta.
Tietää aina, että joukosta pääee se paras kaveri sisälle.
Meillä ainakin on pienestä pitäin lapset tottuneet siihen että välillä toinen saa ja toinen ei. Välillä kutsutaan synttäreille ja välillä ei kutsuta. Välillä pääsee kaverille leikkimään ja joskus ei. Joskus mennään koko porukalla ja joskus jäädään porukan ulkopuolelle. Itse olen lapsille aina sanonut ettei aina saa mitä haluaa ja joskus jää ulkopuoliseksi ja sille ei vaan voi mitään. Ensikerralla sitten. Toki joskus tulee pettymys kun kaverille ei päässyt, mutta sitten keksitään muuta tekemistä. Itsestä tuntuu että nykyaikana paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei saisi olla pettymyksiä, ei jäädä joukon ulkopuolella ja kaikki pitäis olla mahdollisimman helppoa ja kivaa. Mutta kun se elämä ei niin aikuisenakaan mene. Elämä on yhtä pettymystä toisensa perään. Oppiipahan lapsi, että joskus on näin ja toisella kerralla toisinpäin. Ja oppii sietämään pettymyksiä ettei mene koko ilta itkuksi yhden vastoinkäymisen takia.
Olisiko sulla ihan oikeasti pokkaa tulla sanomaan noin jollekin ulkopuolelle jätetylle lapselle? Ei nää meidän lapsetkaan pumpulissa kasva, mutta mieti nyt vähän näitä tilanteita lapsen kannaltakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois. A teki valintansa ja tämä pois jäävä oli siis tyttäreni.
Meillä ainakin on pienestä pitäin lapset tottuneet siihen että välillä toinen saa ja toinen ei. Välillä kutsutaan synttäreille ja välillä ei kutsuta. Välillä pääsee kaverille leikkimään ja joskus ei. Joskus mennään koko porukalla ja joskus jäädään porukan ulkopuolelle. Itse olen lapsille aina sanonut ettei aina saa mitä haluaa ja joskus jää ulkopuoliseksi ja sille ei vaan voi mitään. Ensikerralla sitten. Toki joskus tulee pettymys kun kaverille ei päässyt, mutta sitten keksitään muuta tekemistä. Itsestä tuntuu että nykyaikana paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei saisi olla pettymyksiä, ei jäädä joukon ulkopuolella ja kaikki pitäis olla mahdollisimman helppoa ja kivaa. Mutta kun se elämä ei niin aikuisenakaan mene. Elämä on yhtä pettymystä toisensa perään. Oppiipahan lapsi, että joskus on näin ja toisella kerralla toisinpäin. Ja oppii sietämään pettymyksiä ettei mene koko ilta itkuksi yhden vastoinkäymisen takia.
Olisiko sulla ihan oikeasti pokkaa tulla sanomaan noin jollekin ulkopuolelle jätetylle lapselle? Ei nää meidän lapsetkaan pumpulissa kasva, mutta mieti nyt vähän näitä tilanteita lapsen kannaltakin. ap
Eli ei nyt kannata tehdä tuosta liikaa numeroa, vaan sanoa, että kielto ei liity häneen (siis tyttäreesi) millään tavalla, vaan on vaan sen perheen tapa. Ja koska A:n piti tehdä valinta, niin se PITI tehdä, joku muu olisi varmaan ottanut juuri tyttäresi.
Se on kyllä nimittäin fakta, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kavereita, vaan joku on aina muita läheisempi. Tuskin sinun tyttärellesikään tuottaisi ongelmia valita kolme lähintä luokkakaveria.
Joten joo: onhan lapsellasi ehkä hiukan paha mieli, mutta sinulla äitinä voi olla ehkä se kurjin olo - älä siirrä sitä lapseesi voivottelemalla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kutsua teille ne kolme kaveria ja jättää tämän neljännen pois, kun ei mahdu. Lupaat vielä houkutuksesksi jotain speciallia. =)
siinä tilanteessa kun raahaudun klo 17 töistä kotiin ja alan siinä tekemään kotitöitä ja ruokaa jne.Jos lapsi kysyy että saako niko ja tomi ja ville ja kalle ja vesku ja juuso tulla niin voin vastata että ei,3 saa tulla.
Ihan kun mulla nyt olisi aikaa jokaisen lapsen tunteita alkaa erikseen ajattelemaan,saati että enää muistaisin montako niitä oli alunperin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muusta tiedäkään kuin että jos joutuu jotenkin erottumaan muista, se on iso juttu. Tytöt mielellään etsii jonkun yksilön jota mopittavat systemaattisesti, ja kun siihen on kerran joutunut, siitä se lähtee.
Eli ei turhaa paapomista, vaan ihan sellaisen lasten keskuudessa olevan syrjimisen ja kiusaamisen ehkäisyä, jos vanhemmat eivät toiminnallaan kannusta yhden jättämiseen ulkopuolelle.
Ei meidän Jannike-Jamina nyt ketään ainakaan syrjisi.
Huonoa esimerkkiä oli tuo.
Mulla ainakin olisi pokkaa sanoa juuri noin, että joskus onnistaa joskus taas ei!
Tuohan oli todella neutraalisti ja "kasvatuksellisesti" sanottu! Jatkuvasti sanon omilleni samanlaisia asioita milloin missäkin tilanteessa!
Ja sitähän elämä nimenomaan on, joskus onnistaa ja joskus taas joutuu pettymään!
Onhan tuo tilanne tökerösti toimittu JOS vanhemmat ovat tienneet, että vain 1 jäi ulos, mutta muuten tod näk lasten ajattelemattomuutta.
Ja voihan oma lapsesi ensi kerralla leikkiä jonkun muun kanssa tai itsekseen! Sekään ei tapa!
Kyllä olen näin itsekkin tehnyt. Ovella on kaksi tyttöä ja olen sanonut, että vain toinen saa tulla. Myös omalle lapselleni on useasti käynyt, niin ettei olekkaan päässyt kaverille leikkimään kun sielä on jo joku tai ovat menneet kimpassa ja vain yksi on päässyt. Se on vaan elämää.
Kuten sanoin, niin meillä lapset eivät jää voivottelemaan kun ei nyt kaverille päässyt kun "maija" valitsikin "Heidin" leikkikaveriksi. Sitten lapsi keksii muuta puuhaa ja menee myöhemmin uudelleen kysymään tai seuraavana päivänä. Itse olen sanonut lapsille, että ompas kurjaa, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Ensikerralla sitten.
Kannattaa kertoa sille lapselle että näin tulee käymään vielä useasti elämän aikana.
On eriasia jättää AINA yksi ulkopuolelle kuin se, että satunnaisesti joku jää joukosta pois.
Meillä ainakin on pienestä pitäin lapset tottuneet siihen että välillä toinen saa ja toinen ei. Välillä kutsutaan synttäreille ja välillä ei kutsuta. Välillä pääsee kaverille leikkimään ja joskus ei. Joskus mennään koko porukalla ja joskus jäädään porukan ulkopuolelle.
Itse olen lapsille aina sanonut ettei aina saa mitä haluaa ja joskus jää ulkopuoliseksi ja sille ei vaan voi mitään. Ensikerralla sitten. Toki joskus tulee pettymys kun kaverille ei päässyt, mutta sitten keksitään muuta tekemistä.
Itsestä tuntuu että nykyaikana paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei saisi olla pettymyksiä, ei jäädä joukon ulkopuolella ja kaikki pitäis olla mahdollisimman helppoa ja kivaa. Mutta kun se elämä ei niin aikuisenakaan mene. Elämä on yhtä pettymystä toisensa perään.
Oppiipahan lapsi, että joskus on näin ja toisella kerralla toisinpäin. Ja oppii sietämään pettymyksiä ettei mene koko ilta itkuksi yhden vastoinkäymisen takia.
siinä tilanteessa kun raahaudun klo 17 töistä kotiin ja alan siinä tekemään kotitöitä ja ruokaa jne.Jos lapsi kysyy että saako niko ja tomi ja ville ja kalle ja vesku ja juuso tulla niin voin vastata että ei,3 saa tulla.
Ihan kun mulla nyt olisi aikaa jokaisen lapsen tunteita alkaa erikseen ajattelemaan,saati että enää muistaisin montako niitä oli alunperin tulossa.
Mitäs helvetin väliä sillä on montako mukulaa lastenhuoneessa meuhkaa. Tai jos korvat ei kestä niin muksut komennetaan ulos.
Ei ne muksut sun ruuan laittoa pitäisi haitata. Usein näissä on kyse nimenomaan vanhempien ongelmasta... =(
Me oltiin ainakin mukulana aina siellä missä ei turhia määrä rajoituksia ollut eli meillä tai yhdellä toisellla kaverilla.
samaa mieltä!!!Tyttäreni eskarissa ja muut tytöt sai kutsun erään tytön synttäreille, mutta ei mun tyttöni...vanhemmat näyttää lapsille esimerkkiä....