Lue keskustelun säännöt.
Vieraiden lasten henk koht kysymykset esim kaupoissa
06.01.2011 |
tuli tuosta kassahihnaasta mieleen...
Minä periaatteessa olen sitä mieltä, että lasten puheliaisuus on hieno juttu, ja aikuistenkin tulisi olla enemmän lasten kaltaisia, puhua rennosti vieraillekin ihmisille, olla ylimalkaan avoimempia tms.
Mutta sitten on olemassa jälleen se sana raja. On olemassa hienovaraisuuden ja yksityisyyden raja. Ja mielestäni mukana olevan vanhemman pitää siitä pitää huolta, eikä sen, jolta kysytään yksityisyysrajan ylittäviä kysymyksiä.
Esim. kerran kaupassa ventovieras lapsi otti tavaroitani käsiinsä kassalla (ei tarkoituksena ottaa niitä, vaan tutkia). Periaatteessa ei haittaa mua. Olen joskus jopa "auttanut" vierasta väsynyttä äitiä antamalla vieraan lapsen pakata ostokseni, siis kysynyt vaikka että haluaisitko panna nää jugurtit mulle tänne kassiin. Yleensä nää lapset on innokkaina auttaneet ja äidit hymyilleet kiitollisina. Eli olen siis "sosiaalinen" ja kontaktia ottava. MUTTA: jos lapsi pyörittelee mun terveyssidepakettia ja kyselee miksi sinä ostit näitä tai vaikka kysyy miksi sä ostit karkkia, niin siinä minusta lapsen huoltajan KUULUU sanoa, että toisten ostokista ei ole kohteliasta tehdä kysymyksiä. Kuten ei toisten ulkonäköäkään kommentoida kaupoissa ym. Olen itse joskus sanonut, että jokainen perhe ostaa mitä tarvitsee ja moikka vaan hyvää päivänjatkoa mutta mielestäni se ei ole mennyt oikein jos vanhempi ei puutu.
Mitä mieltä?
Kommentit (34)
enkä siedä pätkääkään näitä höliseviä muksuja. Pahinta on kun ne kyselevät nimeäni, asuinpaikkaani, ostoksiani, puheluitani ym. Ja vanhemmat hymyilevät vieressä ja ihastelevat sosiaalista lastaan.
Tässä vaiheessa ihmettelen vanhempien älyä. Miksei voi lasta komentaa siinä vaiheessa, kun näkee että aikuista ei juttelu pätkääkään kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin viimeistään, kun homma alkaa mennä kiusalliseksi. Sanomalla vaikka, että annapas nyt toisten pakata tavaransa rauhassa.
koska mä vielä mielestäni olen tässä suhteessa poikkeuksellisen "sosiaalinen" (tosin ei sitä tällä mitata) ja silti ärsyttäää.
Saati sitten jos on hiljaisempaa sorttia.
ap
eikö teillä ole pahempaa elämässä sattunut kuin terveyssiteen julkitulo ostoksissanne???????
voi jessus teitä suomalaisia kun olette niin onnettomilla itsetunnoilla varustettuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö teillä ole pahempaa elämässä sattunut kuin terveyssiteen julkitulo ostoksissanne??????? voi jessus teitä suomalaisia kun olette niin onnettomilla itsetunnoilla varustettuja!
eikö teillä ole pahempaa elämässä sattunut kuin terveyssiteen julkitulo ostoksissanne???????
voi jessus teitä suomalaisia kun olette niin onnettomilla itsetunnoilla varustettuja!
ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tilanteen eikä itsetunnon kanssa. Täysin ala-arvoinen heitto. Avauksessa kyse lapsen kasvatuksesta julkisella paikalla vieraan ihmisen kanssa, eikä itsetunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa jos ei kestä huonosti kasvatettuja ja tyhjänpäiväisiä höpöttäviä lapsia.
Mun mielesta siina kohtaan kun ota lapsen pakkaamaan sun kamoja annat ymparistolle viestin, etta olet valmis olemaan lapsen kanssa vuorovaikutuksessa. Ja lapsen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen nyt vaan sisaltaa usein paljon kysymyksia. Jos lapsi alkaa kyselemaan epakohteliaasti ("miksi sinulla on niin isot tissit?" - tyyliin) niin aitina puutun, mutta miksi ostat tata ja tuota -kysymyksista oletan taman kontaktia ottaneen hlon selviytyvan. Ainahan sen rajan voi vetaa itse siihen mihin haluaa. Sanoa vaikka, eta asuinpaikkani on oma asiani, enka halua sita kertoa. Jos lapsi alkaa sitten jankuttamaan, niin komentaminen on toki vanhempien hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hän on niin epätavallisen sosiaalinen suomalaiseksi, niin ihmisillä on varmaan vaikea ajatella, missä se hänen henkilökohtainen raja menee eivätkä siksi viitsi keskeyttää lapsen ja ap:n vuorovaikutusta, kun hän on kuitenkin itse sen aloittanut. Sekin olisi epäkohteliasta, että lasta kieltäisi olemasta missään vuorovaikutuksessa "epäilyttävän" ap:n kanssa, ymmärrättekö.
puhuu viereiselle ihmiselle ja vaikka kyselee ostoksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse varsin epäsosiaalinen ihminen, ja lapsena sellainen ujo ja arka hissukka, joka ei koskaan sanonut mitään, ei vaikka käskettiinkin. Meillä on perheessä tiukka kuri, ja oli valtava määrä asioita, mitä ei esim. julkisesti saanut tehdä tai sanoa. Olin sitten varmuuden vuoksi aina vain hiljaa ja paikallani, kun en voinut olla ihan varma, saiko jotain tehdä tai sanoa vai ei.
Omaa lastani yritän olla rajoittamatta samalla tavalla, vaikka aina se ei onnistu. Lapseni on puhelias mutta ei kyllä kovasti kysele muilta ihmisiltä. Menee kuitenkin muiden luokse ja katselee, kun nämä pakkaavat jne. Olen jotenkin kuvitellut, että lapseni on tekemisissä aikuisten kanssa, jotka osaavat todeta lapselleni, jos jokin asia heitä häiritsee (esim. se, että lapseni tuijottaa heidän ostoksiaan). MIelestäni se, että komentaisin lastani olemaan katsomatta tai jättämään tiettyjä välejä, olisi outoa ja epänormaalia. Kyllä ne muutkin aikuiset siellä kaupassa seisovat toisissaan kiinni ja katselevat toistensa ostoksia. Miksi lapsi ei saisi tehdä niin? Miksi juuri se, että siinä on lapsi, ärsyttää joitakin niin kamalasti? Ja miksi se aikuinen ei voisi sanoa ihan kypsällä aikuisen tavalla, että minä pakkaan nyt tässä ostoksiani enkä ehdi juttelemaan? Siinä vaiheessa minä äitinä huomaan, että lapseni on rikkonut nyt jonkun aikuisen rajan ja kiirehdin väliin.
Se, että lapseni ei saisi katsella tai ottaa kontaktia, tuntuu surulliselta ja ahdistavalta. Oma lapsuuteni on ollut tuollaista, ja haluaisin kyllä ajatella, että valtaosa aikuisista kykenee kestämään lapsen utelut tai asettamaan niille rajat, jos ne ihan ylivoimaiselta tuntuvat. Toki jos nyt ihan henkilökohtaisia kysyy (vaikka niistä terveyssiteistä), on tottakai vanhemman paikka kasvattaa, mutta ihan noin yleensä lapsen kysyessä nimeä tai sitä, miksi olet kaupassa, ei vielä ole mielestäni minkään rajan rikkomista. Me suomalaiset olemme tuppisuita ihan riittämiin ilman, että vielä lastenkin jutustelua pitää joka käänteessä rajoittaa ja tuomita.
ja jos vanhemmat eivät osaa pitää kakaroitansa kurissa niin se on heidän häpeänsä. Miksi minä ryhtyisin keskusteluun vieraiden räkänokkien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö teillä ole pahempaa elämässä sattunut kuin terveyssiteen julkitulo ostoksissanne??????? voi jessus teitä suomalaisia kun olette niin onnettomilla itsetunnoilla varustettuja!
ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tilanteen eikä itsetunnon kanssa. Täysin ala-arvoinen heitto. Avauksessa kyse lapsen kasvatuksesta julkisella paikalla vieraan ihmisen kanssa, eikä itsetunnosta.
koska ap oli valmis antamaan sen lapsen pakata mutta ei saanut kysyä mitään jos tulee jotain HENKILÖKOHTAISTA pakattavaa. Tuskimpa hikoilisi jos kyseessä olisi maitopurkki. ja kyllä itsetunto tulee esiin jos ei kestä julkista keskustelua terveyssiteistä.
tyyliin "ostin karkkeja, koska rakastan lapsiani niin paljon, että haluan antaa heille paljon herkkuja. Eikö sinun äitisi rakasta sinua, kun ei osta karkkeja?"
Tähän yleensä lapsen äiti puuttuu vihaisena todeten, että karkeista tulee reikiä, ei se ole rakkautta jne. jolloin kysyn häneltä ystävällisesti, että miksi hän sitten antaa lapsensa ottaa maksamani karkit käteensä, jos ne ovat niin vaarallisia, eikö kannattaisi sanoa, että toisten tavaroihin ei kosketa.
Minusta on mukava aiheuttaa pahaa mieltä.
siinäpä olisi ollut lapsella miettimistä.
tyyliin "ostin karkkeja, koska rakastan lapsiani niin paljon, että haluan antaa heille paljon herkkuja. Eikö sinun äitisi rakasta sinua, kun ei osta karkkeja?"
Tähän yleensä lapsen äiti puuttuu vihaisena todeten, että karkeista tulee reikiä, ei se ole rakkautta jne. jolloin kysyn häneltä ystävällisesti, että miksi hän sitten antaa lapsensa ottaa maksamani karkit käteensä, jos ne ovat niin vaarallisia, eikö kannattaisi sanoa, että toisten tavaroihin ei kosketa.
Minusta on mukava aiheuttaa pahaa mieltä.
Tärkeintä on moralisoida muita siinä kassalla ja tarvittaessa vaikka keksiä jokin konflikti. Itse joskus sujautan vieraiden lasten taskuihin karkkeja ennen kuin menevät kassalle ja huomautan sitten vanhemmille kassan kuullen että eikö nuokin pitäisi maksaa, vai ovatko teidän kakarat kleptomaaneja?
eikö teillä ole pahempaa elämässä sattunut kuin terveyssiteen julkitulo ostoksissanne??????? voi jessus teitä suomalaisia kun olette niin onnettomilla itsetunnoilla varustettuja!
ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tilanteen eikä itsetunnon kanssa. Täysin ala-arvoinen heitto. Avauksessa kyse lapsen kasvatuksesta julkisella paikalla vieraan ihmisen kanssa, eikä itsetunnosta.
koska ap oli valmis antamaan sen lapsen pakata mutta ei saanut kysyä mitään jos tulee jotain HENKILÖKOHTAISTA pakattavaa. Tuskimpa hikoilisi jos kyseessä olisi maitopurkki. ja kyllä itsetunto tulee esiin jos ei kestä julkista keskustelua terveyssiteistä.
tämä liittyykin siten, että henkilö, jolla on hyvä itsetunto, kykenee pitämään omat rajansa ja puolustamaan yksityisyytensä rajaa. Huonoitsetuntoinen antaa toisten tehdä mitä vaan.
ne ojentaa sitten jälkeenpäin? Ja varsinkin kun katsovat että olet tilanteesta selviytynyt hienosti, etkä ole kiusaantuneen näköinen?
Paitsi tietenkin, jos lapsi jankkaa ja jatkaa tekemällä lisäkysymyksiä, silloin pitäisi jo ehtiä puuttua.
Mulla on sen sortin lapsi, jolle kannattaa selittää asiat, miksei saa sanoa sitä sun tätä, vasta kotona, tai kun ketään ei ole kuulomatkan sisällä. Voi tulla sen sortin lisäkysymyksiä sen verran isolla äänellä, että siinä kiinnittää huomion jo useampikin.. Joten tyydyn tilanteen ollessa akuutti vain sihahtamaan lapselle.