Vieraiden lasten henk koht kysymykset esim kaupoissa

tyyliin "ostin karkkeja, koska rakastan lapsiani niin paljon, että haluan antaa heille paljon herkkuja. Eikö sinun äitisi rakasta sinua, kun ei osta karkkeja?"

Tähän yleensä lapsen äiti puuttuu vihaisena todeten, että karkeista tulee reikiä, ei se ole rakkautta jne. jolloin kysyn häneltä ystävällisesti, että miksi hän sitten antaa lapsensa ottaa maksamani karkit käteensä, jos ne ovat niin vaarallisia, eikö kannattaisi sanoa, että toisten tavaroihin ei kosketa.

Minusta on mukava aiheuttaa pahaa mieltä.

Olen itse varsin epäsosiaalinen ihminen, ja lapsena sellainen ujo ja arka hissukka, joka ei koskaan sanonut mitään, ei vaikka käskettiinkin. Meillä on perheessä tiukka kuri, ja oli valtava määrä asioita, mitä ei esim. julkisesti saanut tehdä tai sanoa. Olin sitten varmuuden vuoksi aina vain hiljaa ja paikallani, kun en voinut olla ihan varma, saiko jotain tehdä tai sanoa vai ei.

Omaa lastani yritän olla rajoittamatta samalla tavalla, vaikka aina se ei onnistu. Lapseni on puhelias mutta ei kyllä kovasti kysele muilta ihmisiltä. Menee kuitenkin muiden luokse ja katselee, kun nämä pakkaavat jne. Olen jotenkin kuvitellut, että lapseni on tekemisissä aikuisten kanssa, jotka osaavat todeta lapselleni, jos jokin asia heitä häiritsee (esim. se, että lapseni tuijottaa heidän ostoksiaan). MIelestäni se, että komentaisin lastani olemaan katsomatta tai jättämään tiettyjä välejä, olisi outoa ja epänormaalia. Kyllä ne muutkin aikuiset siellä kaupassa seisovat toisissaan kiinni ja katselevat toistensa ostoksia. Miksi lapsi ei saisi tehdä niin? Miksi juuri se, että siinä on lapsi, ärsyttää joitakin niin kamalasti? Ja miksi se aikuinen ei voisi sanoa ihan kypsällä aikuisen tavalla, että minä pakkaan nyt tässä ostoksiani enkä ehdi juttelemaan? Siinä vaiheessa minä äitinä huomaan, että lapseni on rikkonut nyt jonkun aikuisen rajan ja kiirehdin väliin.

Se, että lapseni ei saisi katsella tai ottaa kontaktia, tuntuu surulliselta ja ahdistavalta. Oma lapsuuteni on ollut tuollaista, ja haluaisin kyllä ajatella, että valtaosa aikuisista kykenee kestämään lapsen utelut tai asettamaan niille rajat, jos ne ihan ylivoimaiselta tuntuvat. Toki jos nyt ihan henkilökohtaisia kysyy (vaikka niistä terveyssiteistä), on tottakai vanhemman paikka kasvattaa, mutta ihan noin yleensä lapsen kysyessä nimeä tai sitä, miksi olet kaupassa, ei vielä ole mielestäni minkään rajan rikkomista. Me suomalaiset olemme tuppisuita ihan riittämiin ilman, että vielä lastenkin jutustelua pitää joka käänteessä rajoittaa ja tuomita.

Olen tismalleen samaa mieltä, mutta aloituksessani kirjoitinkin siitä, KUN YKSITYISYYDEN RAJA YLITYY, en höpöttämisestä ja kontaktin ottamisesta sinänsä.

Ihan kuin et olisi lukenut ollenkaan. Juttuni alku oli melkein sama kuin sun kirjoitus

mikä teidän rajanne on milloin leikki muuttuu liian hankalaksi julkisesti?



terveysside, siihenkö pokkasi loppuu

tilannetajuun kuuluu mielestäni seuraavat seikat



1. Toisen ruumiintoimintoihin liittyviä asioita, ei myöskään omia, kommentoida julkisella paikalla eikä vieraille ihmisille muutenkaan. Terveyssiteen käyttö lienee yksityistä puuhaa. Yhtä epäkohteliasta olisi kysyä vaikkapa wc-paperia ostavalta onko sulla kakkahätä. Tai apteeksissa kysyä lääkkeitä ostavalta mikä tauti sulla on. Se ei kuulu julkiseen kanssakäymiseen kaupoissa tai vastaavissa tilanteissa





2. Keskimääräinen ihminen ei halua ylimalkaan mitään ostoksiaan kommentoitavan ainakaan toisen aloitteesta.





3. Lapsen huoltaja tai aikuinen, jonka hoidossa lapsi kulloisessakin tilanteessa on, on aina vastuussa lapsen käytöksestä ja puhumisista. Suurin osa lapsen puhumisista on ihanaa ja suloista.

Mutta jos ei ole, se ei ole sen paikalle osuneen vieraan "työ" vaan oman huoltajan, ojentaa lastaan.





Miten tällaisista perussäännöistä kukaan voi olla eri mieltä??

mutta miksi sinä et voi vastata lapselle että se on henkilökohtainen asiani.



Miksi aina syytetään niitä toisia huoltajia ja itsessä ei ole vikaa vaikka voisi ihan hyvin ratkaista tilateen sanomalla jotain kohteliaasti. Siitäkin se lapsi oppii.

oli ne sitten lapsia tai aikuisia, esitän AINA ulkomaalaista! Alan puhua jotain kieltä kuten ruotsia, englantia, ranskaa tai saksaa! He vetäytyvät aina noloina pois!



Kokeilkaa!!!

käännyn välittömästi mukanaan olevan aikuisen puoleen ja kysyn, haluaako hän maksaa minulle nuo tavarat, joita lapsi näpelöi. Ja nostan suurieleisesti esim. käpälöidyt sämpylän esille. Yleensä aikuinen aina silloin sanoo, että ei se ole lapsen vika ja minä voin edelleen ystävällisesti kysyä, että kenen sitten, nuo sämpylät olivat aivan ehjät vielä tässä kassahihnalla. Vasta lapsen käsittelyssä niistä tuli mössöä.



Saadaan aikaan mojova kassariita, jonka olen aina voittanut. Tulipunaiset pienten lasten äidit on suloisen noloja sönköttäessään kassalla, että "koko kylä kasvattaa".

käännyn välittömästi mukanaan olevan aikuisen puoleen ja kysyn, haluaako hän maksaa minulle nuo tavarat, joita lapsi näpelöi. Ja nostan suurieleisesti esim. käpälöidyt sämpylän esille. Yleensä aikuinen aina silloin sanoo, että ei se ole lapsen vika ja minä voin edelleen ystävällisesti kysyä, että kenen sitten, nuo sämpylät olivat aivan ehjät vielä tässä kassahihnalla. Vasta lapsen käsittelyssä niistä tuli mössöä. Saadaan aikaan mojova kassariita, jonka olen aina voittanut. Tulipunaiset pienten lasten äidit on suloisen noloja sönköttäessään kassalla, että "koko kylä kasvattaa".

Mun poika ollut joskus tosi vilkas ja ei kyllä kenenkään tavaroita räklää kaupassa.

Pidän siitä kiinni, ettei kenenkään tavaroita kosketa, ei kysellä ja ei nousto liukuhihnan päähän missä toinen pakkaa.

Paras keino on olla hiljaa tai kieltää suoraan lasta, jos vanhemmat ei niin tee.

lapselleni, että äläpäs kysele ihmisten ostoksista, se on heidän oma asiansa, mitä ostavat.



Onneksi minulla ei ole ihan tuollaisia lapsia, että kehtaisivat mennä ventovieraalle juttelemaan.



JOS taas joku muksu minulta kysyisi, niin sanoisin ihan suoraan, että "ne ovat kuukautissuojia, ja jokainen nainen tarvitsee niitä kerran kuukaudessa". Eli vastaisin ihan niin kuin asia on, mitäpä sitä nolostelemaan.



Samoin karkeista sanoisin ihan nolostelematta, että "ostin karkkia, kun teki mieli. Onkos nämä karkit sinusta hyviä?"



Mutta koska tiedän, että osa kokee tuollaisen kiusalliseksi, en siis antaisi omien lasteni kysellä tuollaisia.

On toimiva keino. Kokeilkaa joskus.

T.30

tilannetajuun kuuluu mielestäni seuraavat seikat 1. Toisen ruumiintoimintoihin liittyviä asioita, ei myöskään omia, kommentoida julkisella paikalla eikä vieraille ihmisille muutenkaan. Terveyssiteen käyttö lienee yksityistä puuhaa. Yhtä epäkohteliasta olisi kysyä vaikkapa wc-paperia ostavalta onko sulla kakkahätä. Tai apteeksissa kysyä lääkkeitä ostavalta mikä tauti sulla on. Se ei kuulu julkiseen kanssakäymiseen kaupoissa tai vastaavissa tilanteissa 2. Keskimääräinen ihminen ei halua ylimalkaan mitään ostoksiaan kommentoitavan ainakaan toisen aloitteesta. 3. Lapsen huoltaja tai aikuinen, jonka hoidossa lapsi kulloisessakin tilanteessa on, on aina vastuussa lapsen käytöksestä ja puhumisista. Suurin osa lapsen puhumisista on ihanaa ja suloista. Mutta jos ei ole, se ei ole sen paikalle osuneen vieraan "työ" vaan oman huoltajan, ojentaa lastaan. Miten tällaisista perussäännöistä kukaan voi olla eri mieltä??

Ja on aika yksilöllistä, miten kukin vanhempi viitsii alkaa kurasseerata lastaan muiden kuullen. Kenties asiasta käydään keskustelu kaupasta lähdettyä.

Tuossa tuo kakkoskohta on vähän hoopo. Olen ainakin ystävällisessä sävyssä joskus sanonut vaikka edelläolevalle, että "hei, kappas vaan, tuollaistakin on myynnissä, onko tuo hyvää...?" Tosi mukavia keskusteluja olen saanut siitä, en toki tuppaudu, jos toinen vaikuttaa kiireiseltä tai ajatuksissaan olevalta.

No jos en halua vastailla vieraille ihmisille

oli ne sitten lapsia tai aikuisia, esitän AINA ulkomaalaista! Alan puhua jotain kieltä kuten ruotsia, englantia, ranskaa tai saksaa! He vetäytyvät aina noloina pois!

Kokeilkaa!!!!

Tässä myös sinulle radikaali vinkki. Jos en halua vastailla vieraille ihmisille kaupassa, niin en vastaile vieraille ihmisille kaupassa. Kokeilepa! Nimittäin toimii! Aivan valtavan radikaalia. Miksi pitäisi alkaa esittämään ulkomaalaista, voi hyvänen aika että ihmiset on lapsellisia.

tyyliin "ostin karkkeja, koska rakastan lapsiani niin paljon, että haluan antaa heille paljon herkkuja. Eikö sinun äitisi rakasta sinua, kun ei osta karkkeja?" Tähän yleensä lapsen äiti puuttuu vihaisena todeten, että karkeista tulee reikiä, ei se ole rakkautta jne. jolloin kysyn häneltä ystävällisesti, että miksi hän sitten antaa lapsensa ottaa maksamani karkit käteensä, jos ne ovat niin vaarallisia, eikö kannattaisi sanoa, että toisten tavaroihin ei kosketa. Minusta on mukava aiheuttaa pahaa mieltä.