kenen mielestä kotiäitiys muka on ihanaa!!!?

ap:n tilanne on tuttu täälläkin ja toista ei tule tännekään. Vähän kyllä helpottaa kun pääsee takaisin töihin, olen jo sen askeleen ottanut, lapsi 2,5v.

olla kotona. oikeasti mun mielestä tärkeintä aikaa elämässä on olla omien läheistensä kanssa, ja itse nautin lapsen kanssa olosta. on aidosti omaitsensä. ja lapsi on pieni vain hetken.... mun mielestä jokaisen pitäis nauttia omien lasten kanssa olemisesta, ettei sit tarvii ite mummona olla lastenlapsien kimpussa lasten kaipuuta poistamassa...

Huolimatta siitä, että niitä huonojakin päiviä kyllä riittää.

Se menee ohitse!

suurituloinne palkkaa lastenhoitajan

kun mulla oli vain yksi lapsi. Lapsi "kaappasi" kaiken huomion ja energian. Mutta kun toinen lapsi syntyi, tilanne tasapainoittui taian lailla. Nyt mulla on jo kolme lasta ja nautin yhä enemään kotona olosta :) Näinkin voi käydä.

On omakin parivuotiaani ihan mahdoton välillä. Se kuuluu ikäkauteen. Ja totuuden nimessä; lapsen kanssa tulee olemaan paljon suurempia ongelmia kuin se että pukeminen on hankalaa. Teki lapsi mitä tahansa, niin metrin mittaisen taaperon kanssa pärjää sentään aina, tulevista vuosista en ole ihan niin varma. ;) Mä koen olevani etuoikeutettu kun saan olla kotona ja pystyn tarjoamaan sen vuoksi lapselle monia asioita joita työssäkäyvänä en voisi tarjota, mm. hyvän suhteen isovanhempiin, joita lapsi ei pystyisi näkemään välimatkan vuoksi juuri koskaan jos olisin töissä.



Sulla on ap ihan täysi oikeus joskus kirota kotona oloa, varsinkin netissä, koska eihän se aina ole herkkua. Muista kuitenkin vaalia niitä hyviäkin hetkiä, ettei tule tunnetta että elämä menee hukkaan kotona ollessa. Kaikki se loputon kasvattaminen ja säätäminen, asioiden kertaaminen uudelleen ja kieltäminen on kuitenkin tärkeä investointi lapsen tulevaisuuteen - ja on tosi hienoa että sen tekee ihminen joka rakastaa lasta eniten maailmassa.

Lapset ovat iältään 4v ja 6kk.

Ihanan rauhallista menoa ainakin toistaiseksi. Ei tarvitse tuijottaa aikatauluja vaan mennään ihan oman tahdin mukaan.

Jooh, kotiäitinä tulen olemaan ainakin seuraavat kolme vuotta vielä. Riippuen rahatilanteesta, ehkä senkin jälkeen vielä.

Mulla on 3 lasta,koululaiset on nyt 3 ja 5 luokalla ja pienin on 10kk. Mukavaa ku saa touhuta kotona ja on aikaa lapsille. Koululaiset tykkää myös kun äiti on kotona ku tulevat koulusta. Ja välissä mietin että jos nyt palaisin töihin,miten ihmeessä ehtisin mitään... Eihän se aina tosiaankaan niin ihanaa ole...mutta paras vaihtoehto tällä hetkellä :) Ja parina iltana viikossa käyn harrastelemassa,niin ei seinätkään kaadu päälle:)

Teen töitä 2-3 pvä/viikko, lapset 6v ja 1v3kk, toinen eskarissa ja toinen kotihoidossa. Silloin kun itse oon töissä hoitaa mies kodin ja lapset.

Erittäin toimiva ratkaisu. Jos en tekisi töitä, olisin varmaan kans hermoraunio.

Tällä systeemillä jatketaan niin kauan, kun siltä tuntuu.

mielestäni on!

4 lasta ja 11 vuotta kotona.

ja onneksi. Koen, että pääni ei olisi kestänyt täysjärkisenä eikä perhe hyvinvoivana, jos olisin vielä ollut kauemmin kotona. Miljonääriäitejä lainaten, se vaan ei oo mun juttu yhtään. Onneksi ollaankin kaikki erilaisia!

tykkään kotiäitielämästä. Itselläni on kouluikäisiä lapsia ja nuorin on 4 vuotta. Aika leppoisasti päivät menevät harrastaen, kotitöitä tehden, leikkien, läksyissä autellessa jne.

jos se on noin kamalaa?

tai mikset ole jo mennyt töihin? enemmän lapsesi kärsii kotona ollessaan jos äiti on aina naama norsun vitulla kuin että olisi hoidossa!



en ymmärrä ihmisiä jotka tekee lapsia ja sitten valittaa kun ne on niin kamalia ja niillä on vielä oma tahtokin!

kaikki ei voi edes lapsia saada..ne on suurin lahja mitä voi elämässään saada..muistakaa niitä myös arvostaa!!

olen samaa mieltä kuin tässä joku toinenkin kirjoittaja oli eli lasten kanssa on helpompaa, kun niitä on useampi. Toki niitä kinojakin sitten tulee, mutta musta on jotenkin hassua viettää kaiket päivät vain yhden ihmisen ehdoilla, suunnitella kaikki hänen majesteettinsa mukaan. Itselläni on lapsilla vähän isompi ikäero ja huomaan, että esikoisesta tuli jotenkin itsekeskeisempi, vaikken mielestäni antanut liikoja periksi. Mutta on eri asia olla kotona sinun takiasi kuin teidän takianne. Ihminen on laumaeläin :)



Ja heti perään sanon ristiriitaisesti, että itse tarvitsen jonkin verran ihan omia henkireikiä, esim. lukemisharrastusta. Ja jotain, joka käy aivojumpasta. Sillä vaikka lasten hoitaminen on arvokasta, kaipaan jotain aikuismaista ja ns. sivistynyttä myös.



Mutta ennen kaikkea lapsen ei ole tarkoitus ilahduttaa vanhempaa vaan aikuisen on tarkoitus hoitaa ja kasvattaa lasta. Ilo tulee sivutuotteena :)

4 lasta, kotona olen ollut 18 vuotta. Toki on huonoja päiviä ja väsyttävää ja uuvuttavaa mutta pohjimmiltaan ihanaa ja palkitsevaa aikaa on ollut.Kaksi lapsistamme erityislapsia, kolmannellakin ehkä diagnoosi tulossa.

Tukiverkkojen puutteessa en työelämään lopullisesti palannut, koska en jaksanut olla työssä ja riittävästi sitten olla läsnä kotona.

Isällä mielenkiintoinen työ, josta ei halunnut luopua, siksi kotiin jäi minä eikä hän.

että "jouduin" kodin ulkopuolelle töihin. Voi, miten ihanaa se oli! Nyt en millään jäisi vanhempainvapaalle, mutta pakko on. Hirmuisen onnellinen olen toki lapsistani, mutta minusta mies olisi voinut pitää koko vanhempainvapaan. :)